" So it seems that God is only in our dreams."
On ollut toisaalta hienoa, ettei lunta ole kasaantunut vieläkään kunnolla. On voinut kävellä lenkkareilla marraskuussa ja käveleskellä metsässä helposti. Mukava syksy siinäkin mielessä, etten lopulta ollut kipeänä kuin puolitoista kuukautta. Vähän silti polttelisi jo päästä hiihtämään.
Tänä syksynä olen opiskellut ekologiaa, pohjoisten arktisten alueiden ympäristömuutoksia, molekyyligenetiikkaa ja sellaista. Fysiikan pakollisen kurssinkin kävin viimein suorittamassa. Oli suoranainen ihmeteko, että pääsin siitä tentistä läpi ensiyrittämällä! En tunnetusti tule toimeen matemaattisten asioiden kanssa. Lampaan raivolla ja MAOL-taulukkokirjaan turvautuen onnistuin kuitenkin raapustamaan paperille jotain, mikä oikeutti ykköseen. JEE! Parempaa joululahjaa en saata keksiä.
Meille muutti marraskuun alussa eräs harmaa pieni tyttökissanpentu. Nimesimme sen Jemiksi. Sen seurassa elämä on välillä varsin ihmeellistä. Kissan kanssa leikkiminen ja riehuminen on mitä oivallisinta lepoa opiskeluista. Siitä on kulunut kahdeksan vuotta, kun minulla viimeksi oli kissa. Meillä on tosin tuolla omassa terraariossaan elellyt akaattikotilo viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Tuntuu mahtavalta, kun nyt pitkästä aikaa pystyy pitämään myös karvaisia lemmikkejä. Aikaisemmin olen asunut samaan aikaan monessa osoitteessa, joten eläinten pito ei valitettavasti tullut kyseeseen. Olen aina edustanut sitä koulukuntaa, joka väittää että elämä ilman eläimiä ei ole oikein mistään kotoisin.
Jatkuvasti haaveilen myös omasta koirasta. Saa nyt nähdä, milloin etsinnät tuottavat tulosta ja löytyisi se juuri minulle sopiva pentu...
Mainioita kirjoja on kyllä tullut vastaan joko sattumalta tai tarkoituksella. Meg Rosoff: The Bride´s Farewell, Louise Doughty:Whatever you love, Helena Waris: Uniin piirretty polku. Peter Careyn Theft oli kummallinen lukukokemus. Sitä oli jotenkin ahdistava lukea, mutta en osaa määritellä miksi. Ehkä se oli liian synkkä ja lohduton. En kuitenkaan pitänyt sitä epäonnistuneena tarinana. Se oli hyvin rosoinen ja epätyypillinen rakkaustarina. Careyn romaanit tuntuvat olevan keskenään yllättävän erilaisia. Olen tähän mennessä lukenut häneltä tosin vain kaksi, mutta ainakin ne kaksi olivat todella eri tyylisiä. Jännä heppu tämä Australian tyyliniekka. Täytyypä plarata läpi muitakin hänen kirjojaan.
Parhaillaan joululomaani tuo valoa Metsosta sattumalta mukaan tarttunut David Wroblewskin romaani The story of Edgar Sawtelle. Olen ehtinyt lukea noin 150 sivua ja voi, miten uskomaton kirja! Nyt jo uskallan vannoa, että tässä on yksi tänä vuonna lukemieni kirjojen helmi. Kirja on ilmestynyt vuonna 2008, kirjailija on amerikkalainen. Voin suositella kirjaa kaikille. Varsinkin niille, jotka tykkäävät syrjäseutujen pikkukaupunkeihin sijoittuvista realistisista tarinoista ja koirista. En tiedä, onko kirjaa suomennettu, mutta ainakin alkuperäisversion englanti on kuvailevaa ja laadukasta luettavaa.
Rentouttavaa joulunaikaa itse kullekin! Muistakaa, että nyt on mitä otollisin hetki tarttua kirjaan ja vieläpä lukeakin se.
Tänä syksynä olen opiskellut ekologiaa, pohjoisten arktisten alueiden ympäristömuutoksia, molekyyligenetiikkaa ja sellaista. Fysiikan pakollisen kurssinkin kävin viimein suorittamassa. Oli suoranainen ihmeteko, että pääsin siitä tentistä läpi ensiyrittämällä! En tunnetusti tule toimeen matemaattisten asioiden kanssa. Lampaan raivolla ja MAOL-taulukkokirjaan turvautuen onnistuin kuitenkin raapustamaan paperille jotain, mikä oikeutti ykköseen. JEE! Parempaa joululahjaa en saata keksiä.
Meille muutti marraskuun alussa eräs harmaa pieni tyttökissanpentu. Nimesimme sen Jemiksi. Sen seurassa elämä on välillä varsin ihmeellistä. Kissan kanssa leikkiminen ja riehuminen on mitä oivallisinta lepoa opiskeluista. Siitä on kulunut kahdeksan vuotta, kun minulla viimeksi oli kissa. Meillä on tosin tuolla omassa terraariossaan elellyt akaattikotilo viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Tuntuu mahtavalta, kun nyt pitkästä aikaa pystyy pitämään myös karvaisia lemmikkejä. Aikaisemmin olen asunut samaan aikaan monessa osoitteessa, joten eläinten pito ei valitettavasti tullut kyseeseen. Olen aina edustanut sitä koulukuntaa, joka väittää että elämä ilman eläimiä ei ole oikein mistään kotoisin.
Jatkuvasti haaveilen myös omasta koirasta. Saa nyt nähdä, milloin etsinnät tuottavat tulosta ja löytyisi se juuri minulle sopiva pentu...
Mainioita kirjoja on kyllä tullut vastaan joko sattumalta tai tarkoituksella. Meg Rosoff: The Bride´s Farewell, Louise Doughty:Whatever you love, Helena Waris: Uniin piirretty polku. Peter Careyn Theft oli kummallinen lukukokemus. Sitä oli jotenkin ahdistava lukea, mutta en osaa määritellä miksi. Ehkä se oli liian synkkä ja lohduton. En kuitenkaan pitänyt sitä epäonnistuneena tarinana. Se oli hyvin rosoinen ja epätyypillinen rakkaustarina. Careyn romaanit tuntuvat olevan keskenään yllättävän erilaisia. Olen tähän mennessä lukenut häneltä tosin vain kaksi, mutta ainakin ne kaksi olivat todella eri tyylisiä. Jännä heppu tämä Australian tyyliniekka. Täytyypä plarata läpi muitakin hänen kirjojaan.
Parhaillaan joululomaani tuo valoa Metsosta sattumalta mukaan tarttunut David Wroblewskin romaani The story of Edgar Sawtelle. Olen ehtinyt lukea noin 150 sivua ja voi, miten uskomaton kirja! Nyt jo uskallan vannoa, että tässä on yksi tänä vuonna lukemieni kirjojen helmi. Kirja on ilmestynyt vuonna 2008, kirjailija on amerikkalainen. Voin suositella kirjaa kaikille. Varsinkin niille, jotka tykkäävät syrjäseutujen pikkukaupunkeihin sijoittuvista realistisista tarinoista ja koirista. En tiedä, onko kirjaa suomennettu, mutta ainakin alkuperäisversion englanti on kuvailevaa ja laadukasta luettavaa.
Rentouttavaa joulunaikaa itse kullekin! Muistakaa, että nyt on mitä otollisin hetki tarttua kirjaan ja vieläpä lukeakin se.