I'd like to thank my lawyer...
Pikainen sana Oscar-ehdokkaista, koska olen ollut tosi huono kirjoittamaan mitään Golden Globeista. Onneksi nyt minulla on tekosyy sivuuttaa kultapallot, paitsi sanoakseni että tiesinn Heathin saavan boltsinsa, olin myös uumoillut Katen menestystä. Mutta hei, kuka välittää kultapalloista kun on olemassa kultaukkoja! Joo joo, tv-sarja kategoriat on tosi kivoja, blaa, blaa, asiaan! Kate ja Anne pääsivät molemmat ehdolle! Anne oli itseasiassa todella hyvä Rachel Getting Married -elokuvassa. Olin niin keskittynyt elokuvaan, että tajusin Annen roolisuorituksen vasta kun kävelin junalle. The Readeria en ole vielä nähnyt, mutta aion senkin tietty tsekata ennen ensi kuun loppua. Heath meni kummittelemaan myös näissä palkinnoissa parhaan miessivuosan kategoriaan, ihan oikeutetusti. En ole nähnyt mitään muiden ehdokkaiden leffoista, mutta vaikka esim. Philip Seymour Hoffman ja Robert Downey Jr. ovat pirun hyviä näyttelijöitä luulen, että äänet menevät loppujen lopuksi Heathille ihan vain sen takia, kuinka äärilleen hän vei niin klassisen arvon saavuttaneen hahmon. Haluaisin heittää tähän jonkun Shakespeare -re-make-vertauksen, mutta taidanpa jättää väliin.
Selasin heti aluksi ehdokaslistan nopsaan läpi ja huomasin että, voihan pitkä, herpeksinen ja karvainen... jalka, Australia ei ole missään pääkategorioissa, vaan jossakin helvetin pukusuunnittelussa! Siis mitä hittoa! Noh, tämä on toisaalta hyvä juttu minun kannaltani, koska voin käyttää tätä faktaa vastaväiteperusteluna sille, että elokuvamakuni olisi kopioitu Oscar-ehdokaslistalta. En vain ymmärrä! En ole vielä laittanut tänne kirjoittamaani arvostelua Australiasta, mutta olin aivan täpinöissä sen elokuvan jälkeen ja sitten tulin nettiin ja luin suu auki ja kieli näppäimistöllä, miten ihmiset olivat mollanneet elokuvan alimpaan helvetin kaivoon. Aloin vahvasti epäillä, olimmeko nähneet saman elokuvan. Ah, well. Tämä vahvistaa oletustani, että on esitettävä ympäristön väärinymmärtämää kirjailijaa, roturajoja rikkovaa rosvon rakastajaa tai miehiin kyllästynyttä sarjamurhaajaa, jotta pääsee ehdolle näyttelijäkategorioissa. Kokonaisuuskategorioissa taas auttaa eeppinen tai hyvin vähäpätöiseltä vaikuttava aihe, joka sitten paisuu loppua kohti. Ja vielä noista paras naissivuosaehdokkaista: Penelope niin ansaitsi tuon! Purrr, hän oli ihana!
Parhaan elokuvan pystin saajaehdokkaita ovat The Curious Case of Benjamin Button, Frost/Nixon, Milk, The Reader ja Slumdog Millionaire. Olin suunnitellut katsovani ensimmäisen ja kaksi viimeistä. Ensin ajattelin tuosta Nixon-leffasta, ettei kyllä kiinnosta minkään presidentin sähläykset, mutta nyt sain tietää sen kertovan sähläysten jälkimainingeista, ja kiinnostukseni taso nousi. Milk kertoo Kalifornian ensimmäisestä homosta virkamiehestä. Se ei riitä. Edes Sean Penn pääosassa ei riitä. Ja niin, ehkä kaikki jotka tuntee tapani katsoa elokuvia, tietää että tulen joka tapauksessa katsomaan nuo kaikki elokuvat jossain vaiheessa.
Ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan, suoraan ruudulle tehdyn kässärin kategoria ei kiinnosta sitten yhtään, aikaisemmin julkaistusta materiaalista tehtyjen kässäreiden kategoria ehkä pikkasen enemmän. Itseasiassa minulla ei ole mitään muuta sanottavaa noista ehdokkuuksista, koska huomaan kelaillessani listaussivua alas ja ylös, että samat perhanan leffat ovat ehdolla uudestaan ja uudestaan! Eli no, jos katsoisin kaikki parhaan elokuvan pystin ehdokkaat, niin voisin aika hyvin ennustaa kaikkien muidenkin kategorioiden voittajat...
Niin ja kun sanoin tuossa alussa, että "pikainen" sana - valehtelin.
Selasin heti aluksi ehdokaslistan nopsaan läpi ja huomasin että, voihan pitkä, herpeksinen ja karvainen... jalka, Australia ei ole missään pääkategorioissa, vaan jossakin helvetin pukusuunnittelussa! Siis mitä hittoa! Noh, tämä on toisaalta hyvä juttu minun kannaltani, koska voin käyttää tätä faktaa vastaväiteperusteluna sille, että elokuvamakuni olisi kopioitu Oscar-ehdokaslistalta. En vain ymmärrä! En ole vielä laittanut tänne kirjoittamaani arvostelua Australiasta, mutta olin aivan täpinöissä sen elokuvan jälkeen ja sitten tulin nettiin ja luin suu auki ja kieli näppäimistöllä, miten ihmiset olivat mollanneet elokuvan alimpaan helvetin kaivoon. Aloin vahvasti epäillä, olimmeko nähneet saman elokuvan. Ah, well. Tämä vahvistaa oletustani, että on esitettävä ympäristön väärinymmärtämää kirjailijaa, roturajoja rikkovaa rosvon rakastajaa tai miehiin kyllästynyttä sarjamurhaajaa, jotta pääsee ehdolle näyttelijäkategorioissa. Kokonaisuuskategorioissa taas auttaa eeppinen tai hyvin vähäpätöiseltä vaikuttava aihe, joka sitten paisuu loppua kohti. Ja vielä noista paras naissivuosaehdokkaista: Penelope niin ansaitsi tuon! Purrr, hän oli ihana!
Parhaan elokuvan pystin saajaehdokkaita ovat The Curious Case of Benjamin Button, Frost/Nixon, Milk, The Reader ja Slumdog Millionaire. Olin suunnitellut katsovani ensimmäisen ja kaksi viimeistä. Ensin ajattelin tuosta Nixon-leffasta, ettei kyllä kiinnosta minkään presidentin sähläykset, mutta nyt sain tietää sen kertovan sähläysten jälkimainingeista, ja kiinnostukseni taso nousi. Milk kertoo Kalifornian ensimmäisestä homosta virkamiehestä. Se ei riitä. Edes Sean Penn pääosassa ei riitä. Ja niin, ehkä kaikki jotka tuntee tapani katsoa elokuvia, tietää että tulen joka tapauksessa katsomaan nuo kaikki elokuvat jossain vaiheessa.
Ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan, suoraan ruudulle tehdyn kässärin kategoria ei kiinnosta sitten yhtään, aikaisemmin julkaistusta materiaalista tehtyjen kässäreiden kategoria ehkä pikkasen enemmän. Itseasiassa minulla ei ole mitään muuta sanottavaa noista ehdokkuuksista, koska huomaan kelaillessani listaussivua alas ja ylös, että samat perhanan leffat ovat ehdolla uudestaan ja uudestaan! Eli no, jos katsoisin kaikki parhaan elokuvan pystin ehdokkaat, niin voisin aika hyvin ennustaa kaikkien muidenkin kategorioiden voittajat...
Niin ja kun sanoin tuossa alussa, että "pikainen" sana - valehtelin.