Möh möh.
Päätä on särkenyt taas koko päivän.
Mikään ei taas tunnu miltään muulta, kuin pakkopullalta. Onneksi menen Ehtamon kanssa törsäämään rahaa keskiviikkona, jos se edes tuntuisi joltakin. Mielellään hyvältä. Ajattelen nyt, ettei materialistisuudessa ole mitään vikaa, tai rahan tavoittelussa, kunhan niitä ei suorita keinoja kaihtamatta. Olen luopunut täysin jostain universaalista onnellisuuden tavoittelusta ja tähtään lyhyisiin onnen tunteisiin. Koska mikään ei ole ikuista, niin otan hyvän mieleni pienistä asioista, pikkulinnuista ikkunani alla olevasta puusta, ihanista ihmisistä ympäriltäni, isosta palkasta, tunteista. Mutta, mikään ei tunnu miltään, paitsi ehkä vittumaiselta.
Viikonloppuna töissä mua uhattiin telkkarilla. Semmonen äijeli tuli kitisemään, et hänen bigmacissään oli vaan yksi pihveli. Minähän otin sen henkilökohtaisesti, koska tein sen hampurilaisen itse. Äijeli kysyy "tedäksä kuka mä oon?" "valitettavasti, en" "tää juttu on kyl niin vakava, et tää menee telkkariin! ihanko oikeesti sä et tiedä kuka mä olen?" "ole vaikka hannu karpo, mut mene nyt muualle siitä, laita vaikka sähköpostia, jos haluat jutella, mulla on jono."
En nyt sit odotellaan, koska telkkarista tulee jäätä dokumentti "Yhden pihvin Bigmac" tai jotai. Voi Luoja, sanon minä.
Mikään ei taas tunnu miltään muulta, kuin pakkopullalta. Onneksi menen Ehtamon kanssa törsäämään rahaa keskiviikkona, jos se edes tuntuisi joltakin. Mielellään hyvältä. Ajattelen nyt, ettei materialistisuudessa ole mitään vikaa, tai rahan tavoittelussa, kunhan niitä ei suorita keinoja kaihtamatta. Olen luopunut täysin jostain universaalista onnellisuuden tavoittelusta ja tähtään lyhyisiin onnen tunteisiin. Koska mikään ei ole ikuista, niin otan hyvän mieleni pienistä asioista, pikkulinnuista ikkunani alla olevasta puusta, ihanista ihmisistä ympäriltäni, isosta palkasta, tunteista. Mutta, mikään ei tunnu miltään, paitsi ehkä vittumaiselta.
Viikonloppuna töissä mua uhattiin telkkarilla. Semmonen äijeli tuli kitisemään, et hänen bigmacissään oli vaan yksi pihveli. Minähän otin sen henkilökohtaisesti, koska tein sen hampurilaisen itse. Äijeli kysyy "tedäksä kuka mä oon?" "valitettavasti, en" "tää juttu on kyl niin vakava, et tää menee telkkariin! ihanko oikeesti sä et tiedä kuka mä olen?" "ole vaikka hannu karpo, mut mene nyt muualle siitä, laita vaikka sähköpostia, jos haluat jutella, mulla on jono."
En nyt sit odotellaan, koska telkkarista tulee jäätä dokumentti "Yhden pihvin Bigmac" tai jotai. Voi Luoja, sanon minä.