(no subject)
Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen.
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa.
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen.
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen.
ja kaikki paitsi elämä on turhaa.
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen,
kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään.
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit, yöksi jään,
ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni etelästä pohjoiseen,
oon yksinajatusten raunioilla.
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen,
on jälleen tuskan viitta hartioilla.
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään.
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit, yöksi jään,
ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen:
taas huomaan kahden viikon unohtuneen.
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen,
voi olla, että vihdoin pääsen uneen.
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään.
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit, yöksi jään,
ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Mulla oli ehkä paras viikonloppu. Oli Jukkis ja se rakasti mua. Kuiski ja piti lujasti kiinni. APUAAA! Pakko soittaa sille äkkiä. Tuli vaan sellainen olo.
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa.
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen.
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen.
ja kaikki paitsi elämä on turhaa.
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen,
kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään.
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit, yöksi jään,
ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni etelästä pohjoiseen,
oon yksinajatusten raunioilla.
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen,
on jälleen tuskan viitta hartioilla.
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään.
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit, yöksi jään,
ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen:
taas huomaan kahden viikon unohtuneen.
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen,
voi olla, että vihdoin pääsen uneen.
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään.
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit, yöksi jään,
ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Mulla oli ehkä paras viikonloppu. Oli Jukkis ja se rakasti mua. Kuiski ja piti lujasti kiinni. APUAAA! Pakko soittaa sille äkkiä. Tuli vaan sellainen olo.