Sep 19, 2006 22:14
Leo Lutusella on mua ikävä.
Mä nousen kohta, soitan Jukkikselle. Nauran ja olen iloinen. Hyvää hyvää, meni hyvin sanon. Sitten tuut tuut tuut. Hiljaisuus. Hetken mietin ajattelen. Silmiä vähän kirpaisee. Muistan kuinka ripsiväri olisi pitänyt pestä, se valuu tyynylle. TIna, R, Michael. Nukahdan.
KYSYMYS. Tarinoissa ja lauluissa ne aina itkee itsensä uneen, mutta mitä tehdä kun se on jatkunut yli puoli vuotta? Joka ikinen ilta.
Tänään laulettiin Gangstas Paradise. Tell my why are we, so blind to see? Muistan kun laulettiin sitä se ilta. Tais soida päässä koko loppu viikon. Sulla on hyvä ääni ja et pelännyt käyttää sitä. Rakastelit mun mieltä. Oltiin J ja R. Sinä ja minä.
Muistatko sen kun istuttiin nurmikolla ja sulla oli eripari tossut, punanen ja ruskee. Tuijotin niitä ja lupasit hankkia mulle jotain tärkeetä. Nousit ja pyysit odottamaan. Sä olit ainot jota mä tottelin, en olis odottanut muita niin kauan. Sait mut pysymään paikoillaan. Silmät kiinni sanoit, tupakka roikku suupielestä.
Se sormus mistä kukaan ei ole koskaan välittänyt, kysynyt, halunnut tietää.
Muistatko sen kun käveltiin sen sun lempikahvilan ohi ja tartuit mua käpälästä ja annoit pusun poskelle. Olin liian nätti sanoit. Pyh pah.
Mä menetin sut eikä kukaan tajunnu miltä tuntui tippua ja hajota. Menetä se ihminen joka merkitsi sulle eniten ja tule sitten vinkumaan multa apua. Miten te voitte olla niin julmia? Se näyttää olevan kunnossa. R, oot tärkee.