Käsityöt, puutyöt ja marmorointi
Writing in Finnish worked so well last time, so I'm going to try it again. I'm not abandoning my English readers. This is just temporary.
Käytin ompelukonetta ensimmäistä kertaa luultavasti sitten yläasteaikojen viime viikolla ja ompelin itselleni joogamattokassin vanhoista pellavahousuista tämän ohjeen mukaan. Olen hyvin ylpeä kassista, vaikka käsityön maikka olisi varmaan antanut siitä seiska miikan arvosanaksi. En ole koskaan ollut kauhean hyvä käsitöissä ja ompelukoneen käyttäminen on aina ollut jotenkin hermostuttavaa. En muistanut miten koneeseen vaihdetaan langat, joten käytin sitten mustaa lankaa vaalealle kankaalle, kun koneessa sattui sellaiset olemaan. Joogakassi on kuitenkin käyttöesine. Ei ole niin väliksi, jos se ei ole niin hulppean näköinen. En muutenkaan muistanut kovin hyvin miten ompelukonetta piti oikein käyttää. Testasin ensin jämäkankaalle ja jossain vaiheessa muistin, että jalka, joka on neulan alla pitää olle ommellessa alhaalla. Onnistuin sitten irrottamaan jalan, kun etsin vipua millä jalan saisi alas. Onnistuin tämän korjaamaan ja muistin jopa mistä peruutetaan. Kassin tekoon meni noin pari tuntia. Myöhemmin valitin äitille (jonka ompelukonetta käytin), että se ei meinannut ommella eteenpäin, mutta pakittaminen kyllä onnistui. Äiti oli sitten jossain välissä katsonut konetta ja huomannut, että olin käyttänyt jotain spesiaali-tikkausta, jonka nimeä en enää muista. Mutta ilmeisesti se menee pari tikkausta eteenpäin ja yhden taaksepäin, tai jotain sellaista. No siitä tuli kuitenkin suoraa, mikä oli pääasia.
Näin jälkiviisaasti voin harmitella, että opiskelin koulussa käsitöitä puutöiden sijaan. Tuntuu, että jälkimmäisestä olisi ollut enemmän apua myöhempää elämää ajatellen. Veljeni, joka on valmistunut huonekalu puusepäksi, sitten välillä opettaa mulle asioita. Viime kuussa järjestelin meidän ruuvi/mutteri-lootan, kun opin mitä eroa on puuruuveilla ja koneruuveilla (niissä on erilaiset kierteet ja ne on tarkoitettu eri tarkoitukseen). Prikat ja mutterit pistin sitten vielä erikseen. Tutustuin ruuveihin, koska on keskeneräisenä on projektina kirjahyllyn kasaaminen omaan huoneeseen. Hyllyt on jo valmiina (paitsi että reunoihin pitäisi vielä pistää reunanauhaa). Orasi leikkasi systerin vanhan vähän rikki olleen tietsipöydän palasiksi. Siitä tulee mulle kirjahylly. Kierrätys kunniaan! Olen ostanut siihen hyllynkannattimet IKEA:sta, mutta koska joku idiootti suunnitelija/insinööri oli pistänyt kyseisiin kannattimiin aivan mahdottomat ruuvinpaikat, joihin ei millään ilveellä saa normaaleja ruuveja, niin metsästin siihen sopivia ruuveja varmaan kolmesta eri paikasta. Tarvitsin ruuvin missä on puuruuvin kierteet, että se pureutuu puuhun, mutta toisessa päässä koneruuvikierteet, jotta siihen voi ruuvata mutterin. Sen jälkeen metsästin aikani pallomuttereita (mutteri missä on pallopää), kun ne näyttää paremmalta tässä tapauksessa. Ostin myös mustaa spraymaalia, jotta ne sopivat hyllykannattimien väriin. Ajattelin, että voisin opetella käyttämään sähköporakonetta kunnolla samalla kun kiinnitän hyllyt seinään (kun joskus pääsen siihen vaiheeseen asti). Nää on sellaisia asioita, mitä on vaikea itsekseen oppia. Ja auta armias, jos lähettyvillä on joku avulais mieshenkilö, kun yrität pähkäillä miten joku porakoneen tapainen vehje oikein toimii. Kone on kohta poissa sun näpeistä, hyllyt on nopeasti seinässä ja et sitten edelleenkään osaa käyttää porakonetta. Syyllistyn kyllä itse samaan, kun joku kysyy jotain tietokoneapua multa. On vain paljon nopeampaa tehdä itse, kuin selittää toiselle mitä tehdä.Kurssi mistä mainitsin viime postauksessa on nyt ohi. Osaan nyt marmoroida paperia. Se oli muuten ihan sika hauskaa! Sai läträtä väreillä ja tehdä upeita taidepapereita nopealla, 10-20 minsaa per paperi, tahdilla. Mulla on nyt niitä iso kasa kirjansidontaa varten. Niistä voi tehdä kansia ja esilehtiä. Tekniikka ja välineet oli sen verran simppeleitä, että marmorointia voisi harrastaa myös kotona. Jostain pitäisi saada vain laaja allas mihin mahtuisi iso paperi makaamaan. Paperin lisäksi myös kangasta ja puuta pystyy marmoroimaan.Viime viikolla kävin myös epäonnisella shoppausreissulla etsimässä talvikenkiä ja uutta kännykkää. Tiesin minkälaiset kengät haluan, mutta olen jättänyt kenkien ostamisen liian myöhään, koska mun kokoja ei ole jäljellä enää missään. Olen käynyt läpi Sellon, Omenan ja keskustan kaupat mistä kyseisiä kenkiä löytyy. Nyt en oikein tiedä mitä tehdä. Voi olla, että pitää vain sinnitellä tämä talvi loppuun näillä kengillä, mitkä on hajoamassa käsiin ja ostaa uudet ens syksynä. Kännykän kanssa oli sama juttu. Mulla olis lista malleista, mitkä kävisi, mutta ne on myyty loppuun joka paikassa. Ilmeisesti Nokia malleista, vain Lumioita saa kohta enää kaupasta, mutta en halua Lumiaa. Miksi uuden kännykän ostaminen pitää olla niin pirun vaikeaa?
Käytin ompelukonetta ensimmäistä kertaa luultavasti sitten yläasteaikojen viime viikolla ja ompelin itselleni joogamattokassin vanhoista pellavahousuista tämän ohjeen mukaan. Olen hyvin ylpeä kassista, vaikka käsityön maikka olisi varmaan antanut siitä seiska miikan arvosanaksi. En ole koskaan ollut kauhean hyvä käsitöissä ja ompelukoneen käyttäminen on aina ollut jotenkin hermostuttavaa. En muistanut miten koneeseen vaihdetaan langat, joten käytin sitten mustaa lankaa vaalealle kankaalle, kun koneessa sattui sellaiset olemaan. Joogakassi on kuitenkin käyttöesine. Ei ole niin väliksi, jos se ei ole niin hulppean näköinen. En muutenkaan muistanut kovin hyvin miten ompelukonetta piti oikein käyttää. Testasin ensin jämäkankaalle ja jossain vaiheessa muistin, että jalka, joka on neulan alla pitää olle ommellessa alhaalla. Onnistuin sitten irrottamaan jalan, kun etsin vipua millä jalan saisi alas. Onnistuin tämän korjaamaan ja muistin jopa mistä peruutetaan. Kassin tekoon meni noin pari tuntia. Myöhemmin valitin äitille (jonka ompelukonetta käytin), että se ei meinannut ommella eteenpäin, mutta pakittaminen kyllä onnistui. Äiti oli sitten jossain välissä katsonut konetta ja huomannut, että olin käyttänyt jotain spesiaali-tikkausta, jonka nimeä en enää muista. Mutta ilmeisesti se menee pari tikkausta eteenpäin ja yhden taaksepäin, tai jotain sellaista. No siitä tuli kuitenkin suoraa, mikä oli pääasia.
Näin jälkiviisaasti voin harmitella, että opiskelin koulussa käsitöitä puutöiden sijaan. Tuntuu, että jälkimmäisestä olisi ollut enemmän apua myöhempää elämää ajatellen. Veljeni, joka on valmistunut huonekalu puusepäksi, sitten välillä opettaa mulle asioita. Viime kuussa järjestelin meidän ruuvi/mutteri-lootan, kun opin mitä eroa on puuruuveilla ja koneruuveilla (niissä on erilaiset kierteet ja ne on tarkoitettu eri tarkoitukseen). Prikat ja mutterit pistin sitten vielä erikseen. Tutustuin ruuveihin, koska on keskeneräisenä on projektina kirjahyllyn kasaaminen omaan huoneeseen. Hyllyt on jo valmiina (paitsi että reunoihin pitäisi vielä pistää reunanauhaa). Orasi leikkasi systerin vanhan vähän rikki olleen tietsipöydän palasiksi. Siitä tulee mulle kirjahylly. Kierrätys kunniaan! Olen ostanut siihen hyllynkannattimet IKEA:sta, mutta koska joku idiootti suunnitelija/insinööri oli pistänyt kyseisiin kannattimiin aivan mahdottomat ruuvinpaikat, joihin ei millään ilveellä saa normaaleja ruuveja, niin metsästin siihen sopivia ruuveja varmaan kolmesta eri paikasta. Tarvitsin ruuvin missä on puuruuvin kierteet, että se pureutuu puuhun, mutta toisessa päässä koneruuvikierteet, jotta siihen voi ruuvata mutterin. Sen jälkeen metsästin aikani pallomuttereita (mutteri missä on pallopää), kun ne näyttää paremmalta tässä tapauksessa. Ostin myös mustaa spraymaalia, jotta ne sopivat hyllykannattimien väriin. Ajattelin, että voisin opetella käyttämään sähköporakonetta kunnolla samalla kun kiinnitän hyllyt seinään (kun joskus pääsen siihen vaiheeseen asti). Nää on sellaisia asioita, mitä on vaikea itsekseen oppia. Ja auta armias, jos lähettyvillä on joku avulais mieshenkilö, kun yrität pähkäillä miten joku porakoneen tapainen vehje oikein toimii. Kone on kohta poissa sun näpeistä, hyllyt on nopeasti seinässä ja et sitten edelleenkään osaa käyttää porakonetta. Syyllistyn kyllä itse samaan, kun joku kysyy jotain tietokoneapua multa. On vain paljon nopeampaa tehdä itse, kuin selittää toiselle mitä tehdä.Kurssi mistä mainitsin viime postauksessa on nyt ohi. Osaan nyt marmoroida paperia. Se oli muuten ihan sika hauskaa! Sai läträtä väreillä ja tehdä upeita taidepapereita nopealla, 10-20 minsaa per paperi, tahdilla. Mulla on nyt niitä iso kasa kirjansidontaa varten. Niistä voi tehdä kansia ja esilehtiä. Tekniikka ja välineet oli sen verran simppeleitä, että marmorointia voisi harrastaa myös kotona. Jostain pitäisi saada vain laaja allas mihin mahtuisi iso paperi makaamaan. Paperin lisäksi myös kangasta ja puuta pystyy marmoroimaan.Viime viikolla kävin myös epäonnisella shoppausreissulla etsimässä talvikenkiä ja uutta kännykkää. Tiesin minkälaiset kengät haluan, mutta olen jättänyt kenkien ostamisen liian myöhään, koska mun kokoja ei ole jäljellä enää missään. Olen käynyt läpi Sellon, Omenan ja keskustan kaupat mistä kyseisiä kenkiä löytyy. Nyt en oikein tiedä mitä tehdä. Voi olla, että pitää vain sinnitellä tämä talvi loppuun näillä kengillä, mitkä on hajoamassa käsiin ja ostaa uudet ens syksynä. Kännykän kanssa oli sama juttu. Mulla olis lista malleista, mitkä kävisi, mutta ne on myyty loppuun joka paikassa. Ilmeisesti Nokia malleista, vain Lumioita saa kohta enää kaupasta, mutta en halua Lumiaa. Miksi uuden kännykän ostaminen pitää olla niin pirun vaikeaa?