Koti ja Deathly Hallows
Mulla ja Juhalla on nyt kämppä. Mä aloin aika pian kuitenkin olla vahvasti sitä mieltä, että mä ja mun tavarat ei mahduttaisi sinne millään (ja kun Juha, sen tietokone ja sen kaksi paria t-paitaa ja farkut pitäisi saada ilmeisesti myös jonnekin mahtumaan).
Meidän olisi ollut mahdollisuus napata (tajuttoman makeat) karonvihreä(TM) pöytä ja tuolit, mutta Juhan mielestä ne ei missään nimessä käynyt meidän kämppään. Olin täysin eri mieltä. Ne olisi tuoneet ihanaa piristystä kaiken mustan ja valkoisen keskelle.
Sain viikko sitten lauantaina (vihdoinkin!) luettua Deathly Hallowsin. Mun täytyy myöntää - erittäin suuren ällistyksen saattelemana - että ihan oikeasti pidin siitä. Kolme henkilöä: Grindelwald, Dumbledore ja Snape. Olen riemuissani, että Grindelwald otettiin oikeasti mukaan tarinaan - ja vieläpä Dumbledoren kaveriksi! Pahikset (ehkä monsteri-Voldemortia lukuun ottamatta, Riddle-Voldemort puolestaan on suunnattoman mielenkiintoinen) ovat aina olleet Rowlingin maailmassa mielenkiintoisimpia hahmoja. Dumbledoresta tuli tuhat kertaa mielenkiintoisempi, kun selvisi, ettei hän ollutkaan täydellinen, kuten kirjoissa aikaisemmin oli annettu ymmärtää. Olisin ehkäpä vielä enemmän nauttinut Ritan versiosta - mutta tietenkin se oli liioiteltu. Snapesta puolestaan saatiin vielä entistä enemmän tietoa ja hahmo muuttui vielä piirun verran hienommaksi.
Koko kirjasarjassa kuolivat lähestulkoon kaikki inhoamani hahmot: Sirius, Dumbledore, Lupin, Tonks, toinen Weasleyn kaksosista... Kolmikko ja herra Weasley olisivat saaneet mennä samaa tietä, mutta olen silti tähän kaartiin aika tyytyväinen.
Kokonaisuudessaan, en yllättynyt oikeastaan mistään (mikä oli sinällään harmi), mitä kirjassa tapahtui (ehkä Dumbledoren epätäydellisyyttä lukuun ottamatta): Snape oli hyvä, rakastunut Lilyyn, Snapen kuolema, Harryn melkeinkuolema, Harryn on kuoltava -hapatus, Harryn matka välitilaan... Toisaalta, kaikki on jo kuitenkin keksitty ja ficcejä runsaasti lukeneena on kaikkeen törmännyt.
Mutta kuitenkin, mä todellakin tykkäsin. Jee.
Täytyy myös sanoa, että Nightwishin uusi suunta on (kuten toivoinkin) vihdoin taas mua kiinnostava. Evan kohdalla ajattelin, ettei uuden tytön ääni kyllä riitä mitenkään, mutta Amaranth osoitti puolestaan ihan muuta. Vielä lisää laulutreenejä niin hyvä tulee. Odotan innolla albumia.
Bonuksena: Espoon kaupungin järjestyssääntöjen mukaan parvekkeella ei saa kuivata pyykkiä.
Meidän olisi ollut mahdollisuus napata (tajuttoman makeat) karonvihreä(TM) pöytä ja tuolit, mutta Juhan mielestä ne ei missään nimessä käynyt meidän kämppään. Olin täysin eri mieltä. Ne olisi tuoneet ihanaa piristystä kaiken mustan ja valkoisen keskelle.
Sain viikko sitten lauantaina (vihdoinkin!) luettua Deathly Hallowsin. Mun täytyy myöntää - erittäin suuren ällistyksen saattelemana - että ihan oikeasti pidin siitä. Kolme henkilöä: Grindelwald, Dumbledore ja Snape. Olen riemuissani, että Grindelwald otettiin oikeasti mukaan tarinaan - ja vieläpä Dumbledoren kaveriksi! Pahikset (ehkä monsteri-Voldemortia lukuun ottamatta, Riddle-Voldemort puolestaan on suunnattoman mielenkiintoinen) ovat aina olleet Rowlingin maailmassa mielenkiintoisimpia hahmoja. Dumbledoresta tuli tuhat kertaa mielenkiintoisempi, kun selvisi, ettei hän ollutkaan täydellinen, kuten kirjoissa aikaisemmin oli annettu ymmärtää. Olisin ehkäpä vielä enemmän nauttinut Ritan versiosta - mutta tietenkin se oli liioiteltu. Snapesta puolestaan saatiin vielä entistä enemmän tietoa ja hahmo muuttui vielä piirun verran hienommaksi.
Koko kirjasarjassa kuolivat lähestulkoon kaikki inhoamani hahmot: Sirius, Dumbledore, Lupin, Tonks, toinen Weasleyn kaksosista... Kolmikko ja herra Weasley olisivat saaneet mennä samaa tietä, mutta olen silti tähän kaartiin aika tyytyväinen.
Kokonaisuudessaan, en yllättynyt oikeastaan mistään (mikä oli sinällään harmi), mitä kirjassa tapahtui (ehkä Dumbledoren epätäydellisyyttä lukuun ottamatta): Snape oli hyvä, rakastunut Lilyyn, Snapen kuolema, Harryn melkeinkuolema, Harryn on kuoltava -hapatus, Harryn matka välitilaan... Toisaalta, kaikki on jo kuitenkin keksitty ja ficcejä runsaasti lukeneena on kaikkeen törmännyt.
Mutta kuitenkin, mä todellakin tykkäsin. Jee.
Täytyy myös sanoa, että Nightwishin uusi suunta on (kuten toivoinkin) vihdoin taas mua kiinnostava. Evan kohdalla ajattelin, ettei uuden tytön ääni kyllä riitä mitenkään, mutta Amaranth osoitti puolestaan ihan muuta. Vielä lisää laulutreenejä niin hyvä tulee. Odotan innolla albumia.
Bonuksena: Espoon kaupungin järjestyssääntöjen mukaan parvekkeella ei saa kuivata pyykkiä.