Nano 2 luku
Tämä nanoni on sillain daideellinen, että jotkut luvut ovat vain muutaman lauseen mittaisia...
Hadri
“No, minkälainen se Fetirran siirtokunta on?” minä aloin udella kun me tapasimme kauppiaiden, teknikkojen ja meikäläisten suosimalla asemalla ja joimme kitkerää kahvia sen kanttiinissa.
“Niiden Valvoja ei ymmärrä mitään siirtokuntansa tekniikasta” Nicolas kertoi.
“Ja syo jotain sieniä ja puhuu maailmansa henkien kanssa näyissään, se selitti tuota minulle ihan tosissaan! Mutta ruokaa niillä on vaikka naapurimaailmalle jakaa, en ole syonyt niin hyvin vuosiin. Minä osallistuin niiden Syysseremoniaan ja lauloinkin niille, ensimmäiset säkeistot Mustasta Maailmasta”
“Minkä vuoksi?” minä ihmettelin.” Mitä jos joku tunnistaa sen?”
“Tunnistaa? Tuollaisissa siirtokunnissa väki nokottää paikallaan kunnes kuolee pelkkään sisäsiittoisuuteen ja tuskin salakuljettajien laulut kuuluvat ohjelmaan joissakin Keskusmaailman Valvojaopiston illanistujaisissa”
“Niin kai sitten” minä katselin ikkunasta avautuvaa houkuttelevaa ja mustaa maisemaa sekä asemaa juuri lähestyvää Keskusmaailman avustusalusta. Sekin kaipasi selvästi uutta maalikerrosta ja paikkailua.
“Kuulitko niissä syysjuhlissa paikallisia tarinoita?”
“Tietenkin” Nicolas vastasi.
“No, minkälaisia ne olivat?”
“En minä enää muista” Nicolas kohautti harteitaan. “Tuhoon tuomitun heimon loruja. En minä niitä ala jälkipolvia varten tallentamaan”
Hadri
“No, minkälainen se Fetirran siirtokunta on?” minä aloin udella kun me tapasimme kauppiaiden, teknikkojen ja meikäläisten suosimalla asemalla ja joimme kitkerää kahvia sen kanttiinissa.
“Niiden Valvoja ei ymmärrä mitään siirtokuntansa tekniikasta” Nicolas kertoi.
“Ja syo jotain sieniä ja puhuu maailmansa henkien kanssa näyissään, se selitti tuota minulle ihan tosissaan! Mutta ruokaa niillä on vaikka naapurimaailmalle jakaa, en ole syonyt niin hyvin vuosiin. Minä osallistuin niiden Syysseremoniaan ja lauloinkin niille, ensimmäiset säkeistot Mustasta Maailmasta”
“Minkä vuoksi?” minä ihmettelin.” Mitä jos joku tunnistaa sen?”
“Tunnistaa? Tuollaisissa siirtokunnissa väki nokottää paikallaan kunnes kuolee pelkkään sisäsiittoisuuteen ja tuskin salakuljettajien laulut kuuluvat ohjelmaan joissakin Keskusmaailman Valvojaopiston illanistujaisissa”
“Niin kai sitten” minä katselin ikkunasta avautuvaa houkuttelevaa ja mustaa maisemaa sekä asemaa juuri lähestyvää Keskusmaailman avustusalusta. Sekin kaipasi selvästi uutta maalikerrosta ja paikkailua.
“Kuulitko niissä syysjuhlissa paikallisia tarinoita?”
“Tietenkin” Nicolas vastasi.
“No, minkälaisia ne olivat?”
“En minä enää muista” Nicolas kohautti harteitaan. “Tuhoon tuomitun heimon loruja. En minä niitä ala jälkipolvia varten tallentamaan”