Boko Haram! - eli kiinalainen historiallinen elokuva propagandavälineenä
Minä pidän kiinalaisesta kulttuurista. Elokuvista, musiikista, taiteesta, ruuasta ja sarjakuvista. En pidä Kiinan politiikasta, mutta se ei tee minusta mitenkään ainutlaatuista - eivät pidä monet "oversees chinese" ystäväni tai miehenikään. Kiina on osittain vastuussa nykyisestä maailmanlaajuisesta taloussekoilusta. Kiina vastustaa kaikenlaista separatismia niin kovasti, että avusti Sri Lankaa tamilikapinallisten kukistamisessa tavalla, joka ei oikein siedä päivänvaloa. Kiina on uusi siirtomaaherra Afrikassa. (Tiibet toisaalta mielestäni kannattikin valloittaa, en ole suuri teokratian ja orjuuden ystävä) Ja koska kommunistinen retoriikka tuntuu aika absurdilta maassa jolla on sormet jenkkienkin kukkaronnyoreillä, on kommunismi pitkälti korvattu äärinationalistisella propgandalla. Opiskelin vähän aikaa sitten mandariinikiinaa kurssilla, jonka mukava nuori opettajatar opetti meille kielen lisäksi oppia maastaan täydellisenä paratiisina maan päällä.
Wuxia-innostuksen myotä kiinalainen elokuva on levinnyt maailmalle ja siihen selvästi panostetaan paljon rahallisesti. Wuxiaa on myos syytetty liiallisesta yltionationalismista. Isänmaallisuudessa ja menneiden aikojen sankarien muistelussa ei ole mitään pahaa, mutta kuten meille suomalaisillekin aina kerrotaan, sen ei pitäisi tarkoittaa muiden halveksuntaa. Verrattuna muihin kiinalaisiin elokuviin (Kuten vaikka loistava City of Life and Death, joka käsitteli järkyttävää aihetta, japanilaisten suorittamaa Nankigin tuhoamista, humaanilla tavalla, ja mihin tahansa Hong Kong-trilleriin) nimenomaan historialliset action-draamat on valjastettu propagandavälineeksi. Kiinnitin tähän huomiota jo viime vuonna ja olen nähnyt monta esimerkkiä siitä miten tätä tehdään. Shaolin, viime vuonna valmistunut elokuva on kuitenkin niin täydellinen esimerkki kaiken ei-kiinalaisen (Toiseuden, lol) täydellisestä demonisoinnista, historian väärentämisestä ja nationalistisesta viestistä fiktiossa.
Lisäksi elokuvassa pahista esitti Nicholas Tse, jota fanityttoilen kovasti...
Evil tea drinking scene...
Aluksi kun pohdin tätä, saamani akateeminen indokrinaatio hirtti päälle, kyllähän me länsimaisetkin näytämme aasialaiset, afrikkalaiset ja intiaanit tyhminä ja pahoina ja niinedelleen. Mutta Westerneissäkin on aina se yksi uljas, joskin raaka päällikko, Red Dawnissa oli yksi hyvä kommunisti :D ja jo 1950-luvulta lähtien... no, päästäkseni Shaolinin edustamaan maailmankuvaan, pitää palata 1910-lukuun, sellaisiin elokuviin kuin "Kansakunnan synty".
Aloitetaan kaiken ulkomaalaisen demonisoinnista. Elokuva sijoittuu 1900-luvun alun sisällisotiin ja valtataisteluihin, joissa toki ulkomaalaisillakin oli näppinsä pelissä. Tarinan alussa Andy Laun esittämä päähenkilo on paikallinen sotaherra, joka valtaa kaupungin veljensä (Nicholas Tse) avulla, hyokkää luostariin ja uhkailee munkkeja, kerta kaikkiaan paska tyyppi siis. Hän pukeutuu länsimaisiin vaatteisiin ja hänen joukoillaan on länsimaiset uniformut ja aseet. Munkit ja luostari ovat elokuvan keskiossä, menetettyään valtansa ja tyttärensä päähenkilo ryhtyy munkiksi ja hänen veljestään tulee kaupungin uusi, entistä raaempi, johtaja... Muututtuaan paremmaksi mieheksi, päähenkilo pukeutuu luostarin vaatteisiin. Hän, munkkiystävineen, käyttää aina taistelussa vain martial arts-taitojaan, miekkoja ja bambukeppejä, ei milloinkaan, ikinä, tuliaseita.
Elokuva näyttää hyvältä, mutta on juonellisesti vähän Tintti Kongossa-tason tarinankerrontaa. Nicholas Tsen esittämä Cao haluaa ulkomaisia aseita ja liittoutuu pahojen ulkomaalaisten (kiinalaisia näyttelijoitä sinisillä piilolinsseillä ja irtoparralla, kaikesta päätellen) kanssa. Aseita vastaan hän pakottaa paikallisen rahvaan arkeologisille kaivauksille etsimään taideaarteita, jotka antaa ulkomaalaisille. Orjatyoläisensä hän ampuu rynnäkkokiväärillä maanisesti nauraen...
Anygays, tuollainen juoni oli niin kummallinen, että aloin miettiä miksi kyse oli nimenomaan ulkomaalaisille myytävistä taideaarteista. Nykyäänhän Kiina haluaa kaikki maasta viedyt aarteensa takaisin ja ostaa niitä isoilla rahoilla kansainvälisistä huutokaupoista. Tosiasia on myos, että Kiinan virallinen politiikka Kulttuurivallankumouksen aikana oli tuhota perinteinen kulttuuri ja taideteoksia, temppeleitä yms hajotettiin vallankumouksellisella innolla melkoisesti. Nyt, 2000-luvulla, viesti onkin se, että ulkomaalaisethan tämän aloittivat, he ryostävät taiteemme ja tuhoavat temppelimme. Kulttuurivallankumousta pidetään nykyään ylilyontinä ja liian ekstreeminä (näin opettajanikin sanoi), mutta samalla vallassa oleva klikki ei ole milloinkaan tehnyt kunnolla tiliä aikakauden tuhoista.
Elokuvan lopussa ulkomaalaiset (britit? jenkit? niitä kutsutaan vain ulkomaalaisiksi) päättävät pommittaa luostarin peittääkseen jälkensä taideaarteiden ryostämisestä ja yhteistyostä Caon terrorihallinnon kanssa. Loogista. Munkit ajetaan pakoon. Googlasin jälkeenpäin tuosta legendaarisesta Shaolin-luostarista, näkojään eri sotaherrat tuhosivat sen useaan kertaan useammallakin eri vuosisadalla. 1900-luvulla paikasta teki selvää tämä mies-http://en.wikipedia.org/wiki/Shi_Yousan
Joka vasta kuulostaakin kiinnostavalta! Tuosta sitä saisi viihdyttävän historiallisen elokuvan!
Ulkomaalaiset, länsimaiset, japanilaiset yms eivät siis tuhonneet Shaolinia vaan tuo yllä oleva tyyppi. Vähän kuin minä tekisin elokuvan, jossa suomalaiset ampuvat Mainilan laukaukset tai juutalainen salaliitto polttaa Saksan valtiopäivätalon. Historiaa on siis väärennetty propagandasyistä, jotta ulkomaalaiset näyttäisivät pahiksilta. Nuo tekoparralla varustetut länsimaiset pirut muuten nauroivat demonisesti tähdätessään tykillä temppeliä! Kehtasivatkin!
Vaatteilla ja aseilla oli elokuvassa suuri symboliarvo. Ennen parannustaan päähenkilo pukeutui länsimaalaisittain. Hänen hyväsydäminen vaimonsa pukeutui kiinalaisittain. Hänen paha veljensä Cao pukeutui länsimaalaisittain, paitsi viimeisessä kohtauksessa, jossa hänellä on perinteiset vaatteet. Ei mikään ihme, sillä hän katuu vielä tekojaan nähdessään veljensä uhrautuvaisuuden.
Tämä sama "ulkomaalaiset vaikutteet paha" asenne näkyi myos aseissa. Munkit harjottivat perinteisiä taistelulajeja ja voittivat keppeineen kiväärillä varustautuneen sotilaat... Erityisen symbolistisessa kohtauksessa Cao hyokkää luostariin ja tappaa luostaria viimeisen voimin puolustavan munkin harvinaisen näyttävästi: hän tempaisee vieressään seisovilta alaisilta pistimet irti kivääreistä ja silpoo kaksin käsin munkin sellaisella raivolla, että "väkivallan estetisointi" olisi terminä tuota kuvaamaan understatement.
Elokuvan viesti oli siis hyvin selkeä. Ulkomaalaiset pahoja. Munkkien ja jalojen kyläläisten muodostama yhteiso harmonien ja hyvä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana yhden Caon orjatyomaalle kaapatun pojan nimi oli "Daniel", pohdin tuota ylianalyyttisessa mielessäni jonkin verran. Kristityt aasialaiset tunnistaa etunimestä ja kristinusko on kasvussa Kiinassa. Ehkä tuon nimen pointti (ja tämä Daniel oli ainoa nimeltä mainittu kyläläinen) oli se, että vaikka olisitkin kristitty, olet kuitenkin kiinalainen äläkä luota ulkomaalaisiin, vaikka ne olisivatkin samaa uskontoa.
Ensimmäinen kysymys, joka tulee mieleen tällaisen taidepläjäyksen jälkeen on miksi? Miksi honkongilainen Lau tai Kanadassa syntynyt Tse ja Jackie Chan pikkuroolissa ovat tässä? Tai miksi hongkongilainen ohjaaja tekisi tällaisen elokuvan? Vihaavatko he ulkomaalaisia? Tietenkään eivät, mieheni mukaan Tse on IRL aika ylimielinen kanadalaisuudestaan eikä näinollen varmasti kaikista isänmaallisimpien suosiossa. Sitäpaitsi, kuten miehenikin on kokenut, ei-mannerkiinalainen kiinalainen on ulkomaalainen Kiinassa itsekin.
Tuollainen elokuva ei myoskään karkota länsimaisia katsojia, vaikka länsimainen vastine olisi se, että Spielberg filmaisi seuraavaksi sen Tintin Kongossa, jonka jo aiemmin mainitsin. Toki suurin osa elokuvan arvostelijoista on netissä sitä mieltä, että nyt propaganda-ja melodraamavaihde oli ärsyttävän näkyvästi päällä, mutta ei se saa ketään boikotoimaan Jackie Chanin tuotantoa. Sekä näyttelijoille, että ohjaajalle kyse on rahasta. Näistä leffoista saa massia. Tosiasiallinen tarkoitettu yleiso on mannerkiinalaiset ja myos elokuvan viesti on heitä varten.
Mutta miksi ulkomaalaiset pitäisi nyt esittää huonossa valossa? Kaikki ulkomaalaiset japanilaisista britteihin? Kuten sanoin, nationalismi on korvannut kommunismin. Kiina on taloudellisesti nousussa, mutta sillä on uhkakuvia - uiguurien ja tiibettiläisten separatismi, kilpailutilanne Intian kanssa ja pelko siitä, että muualla maailmassa noussut demokratia-aktivismi leviäisi sen alueelle. Olen itse sitä mieltä, että enemmisto kiinalaisista on tyytyväisiä nykyiseen maahansa aivan tosissaan eikä nousemassa barrikadeille suistaakseen kommunistisen puolueen vallasta. Elintason nousu ja elämänmeno yhden sukupolven sisällä on niin suuri - minun vanhempieni sukupolvi koki kulttuurivallankumousen ja "suuren harppauksen", heidän lapsensa tulevat tänne shoppailemaan ja opiskelemaan englantia. En usko, että edes maan johto vihaa ulkomaalaisia (meistä on siihen liikaa hyotyä), sen antama viesti on vain sellainen, että ulkomaalainen, ei-kiinalainen "toiseus" muodostaa uhan maan koheesiolle. Demokratialiikkeet ovat länsimaista hapatusta ja uiguurien ja tiibetiläisten tavoin ne saattavat ajaa maan samanlaiseen kaaokseen, missä se oli Shaolin-elokuvan kuvaamalla aikakaudella. Mikä tietenkin on totta, Ancien Regimen kumoamista seuraa aina kaaos ja sisäinen konflikti. Eivät he väärässäkään ole, vaikka ajavat asiaansa epärehellisin ja rasistisin keinoin.
Boko Haram on tietenkin tuo nigerialainen islamistinen terroristijärjesto joka on käynyt viime aikoina maan kristittyjen kimppuun. Boko Haram "länsimainen oppi on syntiä", vastustaa kaikkea länsituontia, kristinuskoa ja maan koulutuslaitosta. Mikä tietysti on ironista, koska myos Islam on tuontiusko Afrikassa. Ja nyt kiinalaisten harmoniaa kuvastava Buddhismi Kiinassa. Mutta tällainenhan maailma on.
Hyvää kiinalaista uuttavuotta ja Lohikäärmeen vuotta! Tässä taloudessa valmistaudutaan pian juhla-aterialle ystävien luona :)