Yksi suosikkigenreistäni on aggrotechiksi kutsuttu synkkä konemusiikki, jota alan foorumeilla joskus kutsutaan nimellä terrorbanana. Harva tykkää aggrotechista ja kyseistä genreä halveksivien on syytä olla iloisia, tämän musiikin fanittaminen ei ole helppoa eikä sitä voi oikein perustella samalla tavalla kuin monen muun musiikin kuuntelua. Pidän aggrotechista kirjoittamisen taustamusiikkina ja se sopii loistavasti kuntosalille ja julkiseen liikenteeseen. Se on tarjonnut myos elämäni heinoimmat keikkakokemukset. Mutta, myonnettäkoon, myos paljon myotähäpeää. Erittelen tässä genren pahimmat ongelmatekijät:
Kovikset
Jotkut gangstarapparit ovat oikeita gangstereita. Jotkut blackmetallistit ovat saatananpalvojia tai murhaajia. Rankin temppu tässä skenessä oli se, kuin Psyclon 9:n laulaja kusetti teinifaneilta huumerahoja myymällä T-paitoja jotka eivät koskaan tulleet perille. Tuostakaan nyt ei ollut muuta seurausta kuin nettidraamaa, johon osallistuivat sekä fanit, että eri bändit ja varas itse angstaamalla ja kerjäämässä sääliä Myspacessa. Rap-piireissä seuraamukset olisivat varmasti olleet hiukan tuskallisemmat.
Aggrotechin kovin gangsteri ^
Silti muutama genren artisti pitää itseään aika hlevetin kovana poikana. Keikalla tämä aiheuttaa melkoista myotähäpeää. Hyvä esimerkki tästä oli viime kesän Lumouksen aggrotech-esiintyjä, virolainen Freakangel. Joskus mietin millä perusteella Lumouksen artistit valitaan - ovatko ne Jyrki Witchin kaljakavereita? Niin tai näin, tämä laulaja, jonka nimi oli vielä kaiken huipuksi Dmitry haistatteli yleisolle "Fuuck you" huonolla englannilla ja näytti keskisormea. Eipä nolottanut, ei. Yhtye alusti vielä keikknsa pornosampleilla (naisen läähätystä ja huutoa). Jesus Christ. Kovisteluun kuuluu myos "Fuck you motherfucker"-tyyppiset lyriikan helmet, jotka aiheuttavat vaivaantunutta kiemurtelua yli 15-vuotiaassa kuuntelijassa...
^Dimitri poseeraa kovana kovien bändinpoikien kanssa! Rautaesiripulla oli puolensakin...
Seksiä, uskontoa ja politiikkaa
Muutama vuosi sitten tuo pornosamplaaminen oli kova juttu, mutta nähtävästi artistit (Dimitriä lukuunottamatta) huomasivat itsekin, että se kuulosti aina nololta. Seksismi onkin sitten aivan oma kysymyksensä, sekä misogynia, että rasvainen stripparimeininki. Jos tässä genressä saadaan tarpeeksi pennejä kokoon videota varten, siihen kuuluvat olennaisesti pyllyä pyorittävät naikkoset vähän hip-hop- videoiden tapaan.
Combichristin Andy näyttaa videollaan naisen paikan!
Minä en jaksa kiihkeää suhtautumista uskontoon nykymusiikissa, oli se sitten puolesta tai vastaan. Tämän takia en kuuntele gospelia, Inkubus Sukkubusta tai bläkkistä. Uskonto on kiinnostava aihe, jos sitä käsitellään jollain tavalla monitulkintaisesti tai pohtivasti. Toisaalta kuuntelen ennemmin vaikka miten simppeliä saarnaamista kuin...
George W Bushia samplattuna! Musiikin poliittinen kantaaottavuus on kaikissa genreissä järjestelmällisesti surkuhupaisaa kuunneltavaa eikä aggrotech ole tässä poikkeus, päinvastoin. Voisin siteerata tässä vaikka SITD:n upeita sodanvastaisia sanoituksia (SITD:istä enemmän kohdassa "mauttomat samplet) mutta pelkään tietokoneeni pitävän minua idioottina ja sammuttavan itse virtansa protestiksi. Yhteiskunnalliset aiheet ovat jees. Saippualaatikot eivät.
Mauttomat samplet
Synkässä konemusiikissa samplataan usein elokuvia. Suosituimmat lienevät Blade Runner, Hellraiserit ja sotaleffat. Joskus samplataan jotakin rrrankkaa ja provosoivaa, siis pornoläähätystä tai, uskokaa tai älkää, Hitlerin puheita. Jotkut samplet ovat kerta kaikkiaan mauttomia ja pistävät pohtimaan mitä ihmettä tämän taidepläjäyksen tekijän päässä oikein liikkui. Aiemmin mainittu SITD samplasi simppeliin sodanvastaiseen biisiinsä pätkän jossa terroristiryhmän teloittama kidnappauksen uhri rukoilee armoa. Ei siis elokuvasta, vaan todellisesta elämästä. Uhrin perhe varmasti arvostaisi tuota jos tietäisi. iTunesistani loytyy myos God Modulen biisi, jossa samplataan (ehkä jostain ekploitaatioleffasta napattua ?) Manson Family-murhaajan kuuluisaa lausetta "I'm the Devil and I'm here to do the devil's business" Itse biisi taas on viihdemielessä tehtyä kauhupelleilyä. Just joo.
Oma lukunsa on liian pitkät tai muuten vain huonot samplet. Jos puoli biisiä on dialogia Hellraiserista alkaa sormi hapuilla rewind-nappulaa. Wynardtage, joka artistina on jollain tavalla todella hellyyttävän vilpiton ja tosissaan, samplaa yhdessä biisissään - wait for it - dialogia Titanicista!
Ja levynkannet...