Poor misguided fool
Eilen oli tapahtumarikas päivä. (Ehkä liikaakin toipilaalle.)
Nukuin astetta paremmin kuin edellisinä öinä. Olin silti niin väsynyt, etten osannut aamupäivällä tehdä mitään, paitsi kuluttaa aikaa ja vielä tyhmimpiin mahdollisiin asioihin. Olin polttanut pari "levykokoelmaa" eräälle henkilölle ja tarkoitukseni oli vielä levypaketti postiin, ennen kuin lähtisin pauliinalle. Jumituin kuitenkin itse kuuntelemaan noita levyjä. Tiesin, että minulla oli jo hirveä kiire, mutta silti oli pakko kuunnella molemmat läpi.
Lopulta sainkin aiheutettua itselleni hirveän kiireen, ja maailmankaikkeuskin (tai universaalit voimat, kuten siskoni sanoisi) oli minua vastaan. Lähdin keskustaan läheisen postin sijaan, koska olisin halunnut ostaa kortin ihan tietystä kaupasta. Kaupassa oli tietenkin "hetkinen"- lappu luukulla. Odotin enemämmän kuin hetkisen. Steppailin edestakaisin asematunnelissa ja kävin jo Anttilassa ja Kirjatorillakin odotellessani (karmeita kortteja, ostaako joku sellaisia oikeasti?). Ei auttanut. Lappu pysyi luukulla. Oli pakko luovuttaa.
Pauliinan luokse saavuin sitten tieysti myöhässä. Onneksi myös varaani oli vasta tullut. Viivyin useamman tunnin. Tuntui miltei kuin aika olisi pysähtynyt. Ulkona oli harmaa sää, ja istuimme hämärässä keittiössä. Oli mukavaa ja rauhallista, vaikka puheen aiheet eivät olleetkaan aina kovin mieltäylentäviä. Pauliinasta olen kuitenkin huolissani. Hän näyttää entistä sairaammalta.
Niin laihalta, että katoaa kohta kokonaan. En löytänyt sanoja ilmaisemaan huoltani. Pelottaa hänen puolestaan, enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Illalla lähdin viimein Sallan kanssa läheiseen Hádankaan, koska olemme puhuneet siellä käynnistä jo iäisyyden (koko sen ajan, kun olen asunut tässä). Olimme molemmat ihan hirveän uupuneita, ja paikassa oli surkea palvelu. Ala-arvoinen. Siellä oli vain yksi työntekijä, joka muisti muistuttaa siitä (=että on yksin) joka välissä ja piti jokaista tilausta keskeytyksenä (mistä?). Yritimme kaksi kertaa tilata toastin, mutta se ei onnistunut, koska hän ei ehtinyt tehdä sitä. Kun yritin tilata itselleni toisen siiderin ja Sallalle toisen lasin punaviiniä, sekään ei onnistunut, koska "hän oli ollut viikon poissa eikä tiedä, missä kaikki avaamattomat viinipullot ovat." Joo. Sen verran on itselläni kokemusta asiakaspalvelusta, että tiedän, kuinka stressaava tuollainen tilanne on, mutta täytyisi aina muistaa, ettei se ole asiakkaiden vika! Olimme raivoissamme. Tuskinpa tulee mentyä tuohon paikkaan toista kertaa. Koska toasteja ei voinut saada, kävimme lopuksi vastapäisessä Macissä syömässä McFeast- ateriat (ajattelin sitten heti tarjota tuoreelle j-pussille tällaisen extreme-elämyksen...). Lopulta kävelin puolen yön maissa kotiin. Meinasin nukahtaa saman tien (vaatteet päällä), mutta viimein sain sen verran kerätyksi voimia, että kömmin vielä koneelle.
Need I say more? Jumituin siihen taas pariksi tunniksi. Lopulta olin vielä neljältä hereillä ja sain myös huomata, että j-pussi ei ihastunut hampurialaisateriasta (alkoholista se ei tietenkään johtunut, ei missään tapauksessa!).
Puuh. Nyt olen ihan poikki. Tälle päivällekin oli kolme tapaamista tiedossa, mutta nyt yksi ainakin uhkaa siirtyä. Onneksi. Pitäisi kai eläkeläisen joskus levätäkin vähän.
(Olen myös aika kyllästynyt omaan itseeni.)
Nukuin astetta paremmin kuin edellisinä öinä. Olin silti niin väsynyt, etten osannut aamupäivällä tehdä mitään, paitsi kuluttaa aikaa ja vielä tyhmimpiin mahdollisiin asioihin. Olin polttanut pari "levykokoelmaa" eräälle henkilölle ja tarkoitukseni oli vielä levypaketti postiin, ennen kuin lähtisin pauliinalle. Jumituin kuitenkin itse kuuntelemaan noita levyjä. Tiesin, että minulla oli jo hirveä kiire, mutta silti oli pakko kuunnella molemmat läpi.
Lopulta sainkin aiheutettua itselleni hirveän kiireen, ja maailmankaikkeuskin (tai universaalit voimat, kuten siskoni sanoisi) oli minua vastaan. Lähdin keskustaan läheisen postin sijaan, koska olisin halunnut ostaa kortin ihan tietystä kaupasta. Kaupassa oli tietenkin "hetkinen"- lappu luukulla. Odotin enemämmän kuin hetkisen. Steppailin edestakaisin asematunnelissa ja kävin jo Anttilassa ja Kirjatorillakin odotellessani (karmeita kortteja, ostaako joku sellaisia oikeasti?). Ei auttanut. Lappu pysyi luukulla. Oli pakko luovuttaa.
Pauliinan luokse saavuin sitten tieysti myöhässä. Onneksi myös varaani oli vasta tullut. Viivyin useamman tunnin. Tuntui miltei kuin aika olisi pysähtynyt. Ulkona oli harmaa sää, ja istuimme hämärässä keittiössä. Oli mukavaa ja rauhallista, vaikka puheen aiheet eivät olleetkaan aina kovin mieltäylentäviä. Pauliinasta olen kuitenkin huolissani. Hän näyttää entistä sairaammalta.
Niin laihalta, että katoaa kohta kokonaan. En löytänyt sanoja ilmaisemaan huoltani. Pelottaa hänen puolestaan, enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Illalla lähdin viimein Sallan kanssa läheiseen Hádankaan, koska olemme puhuneet siellä käynnistä jo iäisyyden (koko sen ajan, kun olen asunut tässä). Olimme molemmat ihan hirveän uupuneita, ja paikassa oli surkea palvelu. Ala-arvoinen. Siellä oli vain yksi työntekijä, joka muisti muistuttaa siitä (=että on yksin) joka välissä ja piti jokaista tilausta keskeytyksenä (mistä?). Yritimme kaksi kertaa tilata toastin, mutta se ei onnistunut, koska hän ei ehtinyt tehdä sitä. Kun yritin tilata itselleni toisen siiderin ja Sallalle toisen lasin punaviiniä, sekään ei onnistunut, koska "hän oli ollut viikon poissa eikä tiedä, missä kaikki avaamattomat viinipullot ovat." Joo. Sen verran on itselläni kokemusta asiakaspalvelusta, että tiedän, kuinka stressaava tuollainen tilanne on, mutta täytyisi aina muistaa, ettei se ole asiakkaiden vika! Olimme raivoissamme. Tuskinpa tulee mentyä tuohon paikkaan toista kertaa. Koska toasteja ei voinut saada, kävimme lopuksi vastapäisessä Macissä syömässä McFeast- ateriat (ajattelin sitten heti tarjota tuoreelle j-pussille tällaisen extreme-elämyksen...). Lopulta kävelin puolen yön maissa kotiin. Meinasin nukahtaa saman tien (vaatteet päällä), mutta viimein sain sen verran kerätyksi voimia, että kömmin vielä koneelle.
Need I say more? Jumituin siihen taas pariksi tunniksi. Lopulta olin vielä neljältä hereillä ja sain myös huomata, että j-pussi ei ihastunut hampurialaisateriasta (alkoholista se ei tietenkään johtunut, ei missään tapauksessa!).
Puuh. Nyt olen ihan poikki. Tälle päivällekin oli kolme tapaamista tiedossa, mutta nyt yksi ainakin uhkaa siirtyä. Onneksi. Pitäisi kai eläkeläisen joskus levätäkin vähän.
(Olen myös aika kyllästynyt omaan itseeni.)