(no subject)
Hullua miten jotkin asiat voivat tehdä ihmisen onnettomaksi, vielä hullumpaa on se miten pienistä asioista on kiinni se että ihmisen onnettomuus muuttuu uudelleen onnellisuudeksi. Matkalla tampereelle ymmärsin miten ikävöin viime syksyä ja kevättä, sitä aikaa kun osasin keskustella ja ajatella ja tuntea pienet kauniit hetket. Se ihminen minusta on ollut kadoksissa koko tämän kesän ja syksyn. Matkalla tampereelle ymmärsin, että se ihminen ei olekkaan kokonaan kadoksissa. Se on minussa ja odottaa pääsyä juttelemaan ja fiilistelemään sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Kävelemään syksyisissä lehdissä, valokuvaamaan vuoden kauneinta aikaa ja rakastumaan uudelleen kaupunkiini. Juomaan kaakaota, lukemaan runoja ja kuuntelemaan kasetteja, vinyylejä ja múmia ennen kaikkea múmia.
Olen rakastunut uudelleen siihen ihmiseen joka rakastaa kaikkea tätä eli itseeni. Tämän päiväisen jälkeen kenenkään on turha odottaa, että palaisin takaisin siihen ihmiseen joka ei näe ympärilleen. Haluan elää kuten itse eläisin, enkä kenenkään muun elämäntavoilla. Elän pienillä kauniilla hetkillä eteenpäin, elän niillä hetkillä sillä ne pitävät minut onnellisena ja nyt olen onnellinen. Olen älyttömän onnellinen. Niin turhamaiselta ja kaunistetulta tämä kuulostaakin niin tämä on oloni. Se miten ilmassa tuoksuu välillä palanut rasva ja toisinaan bodyshop. Se paikka missä voi kävellä veden ympäröimänä. Se miten parilla askeleella voi kaupunki vaihtua toiseksi. Tästä eteen päin elän hetkillä kamera kaulassa, vaikka kuinka olisi tekotaiteellista paskaa. Ne valokuvat merkitsevät mulle, eivätkä ole tarkoitettu taiteeksi vaan hetkien taltioinneiksi.
Yksinkertaisesti rakastan tätä tunnetta. Aistit on tarkoitettu käytettäviksi ei turmeltaviksi.
Olen rakastunut uudelleen siihen ihmiseen joka rakastaa kaikkea tätä eli itseeni. Tämän päiväisen jälkeen kenenkään on turha odottaa, että palaisin takaisin siihen ihmiseen joka ei näe ympärilleen. Haluan elää kuten itse eläisin, enkä kenenkään muun elämäntavoilla. Elän pienillä kauniilla hetkillä eteenpäin, elän niillä hetkillä sillä ne pitävät minut onnellisena ja nyt olen onnellinen. Olen älyttömän onnellinen. Niin turhamaiselta ja kaunistetulta tämä kuulostaakin niin tämä on oloni. Se miten ilmassa tuoksuu välillä palanut rasva ja toisinaan bodyshop. Se paikka missä voi kävellä veden ympäröimänä. Se miten parilla askeleella voi kaupunki vaihtua toiseksi. Tästä eteen päin elän hetkillä kamera kaulassa, vaikka kuinka olisi tekotaiteellista paskaa. Ne valokuvat merkitsevät mulle, eivätkä ole tarkoitettu taiteeksi vaan hetkien taltioinneiksi.
Yksinkertaisesti rakastan tätä tunnetta. Aistit on tarkoitettu käytettäviksi ei turmeltaviksi.