Sep 08, 2008 20:46
Ylpeästi kannan jokaisen mustan sulan kiiltävässä puvussani ja mikä olisikaan ihanampaa kuin koristaa itseään kauniilla kiiltävillä koruilla. Hymyssä suin tarkkailen oksalta tapahtumia ja pysyn siellä lähes näkymättömänä niin kauan kuin itse mietin sen olevan tarpeellista. Parvilintuja minä tavallaan olen vaikkakin todellinen yksilö.
Huomaan tilaisuuteni tulleen, voin laskeutua alemmas ja olla tilanteessa mukana. Asiat ovat hyvin ja meillä on hauskaa. Sekoitan ainoana korppina hiukan muita eläimiä. Pidän raakkumisesta ja oikeastaan rakastan raakkua niitä näitä ystävien kesken. Joskus tarkkailijan-, kuuntelijan- ja raakkujanrooli ei sovi minulle, vaan kookkaasta nokasta lentää informaatiota, milloin vahingossa loukaten jotakuta ja jolloinkin paljasta asioita mitä ei olisi pitänyt. Ei nämä tilanteet niin uusia ole, joten tottuneena lennähdän nopeasti ilmaan, selvitän itseni ulos solmuista ja jätän muut selviämään, sen kummemmin sekaantumatta asiaan.
Seuraavassa hetkessä olen ehkä omassa kotipesässä järjestämässä matkalla mukaan tarttuneita helmiä tai lentelen siellä täällä ja odotan tilanteet rauhoittumista. Minuun ei kuitenkaan osunut, enhän antanut siihen tilaisuutta.