Sep 21, 2005 11:32
Vihdoinkin, monen harmaan ja sateisen päivän jälkeen paistaa aurinko ja mun oloni on kamala. Heräilin yöllä tunnin välein omaan kurjuuteeni ja paruin hiuksiani, jotka olen niin tyhmänä antanut leikkauttaa. Koko aamun mä olen istunut alakerran sohvalla juomassa mehua ja tekemässä kouluun liittyviä tehtäviä. Olern puhunyt koirille, kukaan muu ei ole täällä kuuntelemassa mun nuhaista ääntäni. Vaikka ei sillä että mulla olisi jotain erityisen tärkeää asiaa.
Mä suunnittelen Matkaa, jonka sitten joskus toteutan Susan kanssa ja ikävöin ystäviäni, joille ei ole aikaa vaikka olisikin ja kaipaan kauneinta.