Don't your feet get cold in the wintertime

Dec 16, 2005 12:14

Joulu on viikon päästä. Saa taas syödä karkkia, ihan jees. Eniten odotan kyllä lomaa. Ei vaan jaksa opiskella, kun toiset tekee kaikkensa, jotta tuntisin oloni paskaksi. Alan olla jo sekoamispisteessä. Olen puhunut opon ja rehtorin ja koulukuraattorin kanssa. Koulupsykologillekin pitäisi vielä mennä. En yksinkertaisesti enää jaksa. Eräs paskanaama on saanut lähes kaiken elämäniloni katoamaan.

Tänään Johanna tulee kotiin. Sitäkin on odotettu jo pidemmän aikaa. Siskoni on ehkä ainoa, joka ymmärtää, miltä joulunaika tuntuu nykyään. Ei se ole enää samanlainen kuin pari vuotta sitten. Siitä on kadonnut joulumaisuus. Kadonnut kokonaan.

En osaa iloita niistä asioista, joita minulla vielä on. Murehdin ja kaipaan asioita, joita minulla ei ole. Tosin osa niistäkin minulla on, muistoissani. Sieltä ei kukaan voi ottaa mitään pois. Ne ovat yksin minun. Minun minun minun.

Rakastan: Iskä, äiti, Johanna, Miska, Dharma, Juuso, Reeta, Samuli, Sirja, Aleksi, Timo, Katri, Mummi, Vaari, Marjatta, Esko, Turkka, Jari, Matti, tanssiminen, musiikki, pianonsoittaminen, kynttilät, hautausmaalla käveleminen, hiljaisuus, lumi, banaanijogurtti, omenatee, sauna, moottoripyöräily, laulaminen, jujutsu, venyttely, akrobatia, kirjoittaminen.

Tuossapa muutamia elämisen arvoisia asioita.
Previous post Next post
Up