Hajottaa
elämä on kovin hassua nykyään. on tietty rutiini jota noudattaa. tietty hyvä paikka missä olla. kaikki on niin selkeää ja kirkasta, muttei sitten kuitenkaan. Nimittäin jos totta puhutaan se on kokonaan hassun pieni illuusio, jonka minä vain mielessäni haluan pitää isona ja pyöreänä, ja ehjänä. Se on niin turvallista.
Mulla on olo, että olen välipano, tarpeeksi hyvä pantavaksi, mutten seurusteluun. Kaiken aikaa koetan unohtaa sen, ajatella että se on vain minun päässäni ja kaikkea sellaista. Mikään ei kuitenkaan todista toista. Se kaikki minkä haluan, on kai liian kiinni menneisyydessä, enkä minä ainakaan ole tarpeeksi hyvä täyttämään aukkoa joka on jätetty.
Mitä minä tiedän rakkaudesta? Hullantumisen ja ihastumisen olen kokenut monta kertaa, mutta kiintymys ja lämpötoisen ajatuksista on niin jännää. Hassua miten pari sanaa saattaa tuottaa kivemman päivän.
En minä osaa tulkita ajatuksiani, en minä tiedä mitä tästä tulee, mutta tiedän, että ensimmäistä kertaa ikinä olisin valmis laittamaan peliin aivan liikaa. Ja siksi olen vieläkin epävarmempi siitä kuinka rikki olen/tulen olemaan.
Miksi miksi minä en ole tarpeeksi hyvä?
Mulla on olo, että olen välipano, tarpeeksi hyvä pantavaksi, mutten seurusteluun. Kaiken aikaa koetan unohtaa sen, ajatella että se on vain minun päässäni ja kaikkea sellaista. Mikään ei kuitenkaan todista toista. Se kaikki minkä haluan, on kai liian kiinni menneisyydessä, enkä minä ainakaan ole tarpeeksi hyvä täyttämään aukkoa joka on jätetty.
Mitä minä tiedän rakkaudesta? Hullantumisen ja ihastumisen olen kokenut monta kertaa, mutta kiintymys ja lämpötoisen ajatuksista on niin jännää. Hassua miten pari sanaa saattaa tuottaa kivemman päivän.
En minä osaa tulkita ajatuksiani, en minä tiedä mitä tästä tulee, mutta tiedän, että ensimmäistä kertaa ikinä olisin valmis laittamaan peliin aivan liikaa. Ja siksi olen vieläkin epävarmempi siitä kuinka rikki olen/tulen olemaan.
Miksi miksi minä en ole tarpeeksi hyvä?