Erotiikkaa ja alastomia naisia
Mä en ole mikään kodinhengetär. Mun kodinhoidolliset meriittini eivät nimittäin ole mitenkään järin mairittelevia. Siitä huolimatta on olemassa tiettyjä kotitöitä, joiden parissa mä vietän aikaani mielelläni. Ja sitten on tiettyjä hommia, joita mä en tee. Siis en tee. Mä en suinkaan välttele noita kyseisiä tehtäviä vaan jätän ne suosiolla tekemättä.
Pyykinpesu on askare, jonka mä yleensä hoidan ihan valittamatta. Ne, jotka ovat muhun päivittäin yhteydessä tietävätkin, että melkein aina kun mulle soittaa tai viestittelee, mä olen seurustelemassa pesukoneeni kanssa. Tai nokosilla. Joko pyykkäämässä tai nokosilla.
Etenkin nyt, kun mä olen saanut hommattua uuden, ison kuivaustelineen, on mun pyykinpesuinnostukseni päässyt aivan uusiin sfääreihin. Lauantaina tuli pestyä koneellinen. Sunnuntaina toinen. Ja juuri äsken hurahti kone käyntiin jo kolmannen kerran kolmen päivän sisällä. Pyykinpesu on vain niin selittämättömän mukavaa. Ja tokihan tuo puhtaan pyykin tuoksu tuo tähänkin rotanloukkuun tiettyä kodikkuutta.
Kotihommista hyvänä, joskin verraten kaukaisena kakkosena tulee imurointi. Tuon punaisen paholaiseni kanssa mä nimittäin seurustelen yhtä lailla mielelläni ja sen kanssa tuleekin tepasteltua ympäri kämppää aina kun suinkin viitsii. Esimerkiksi viime perjantaina. Ja uudestaan lauantaina ennen kaupungille lähtöä. Ja jälleen kerran juuri äsken. Vanha talo tuottaa tehokkaasti villakoiria…
Silittäminen onkin sitten aivan oma lukunsa. Silitysrautani kanssa mä en nimittäin ole minkään valtakunnan puheväleissä. Viimeksi meillä oli treffit aika tarkalleen vuosi sitten kaverin kihlajaisia edeltäneenä päivänä. Sen jälkeen ei olla edes katseita vaihdettu. Mä en vaatteitani silitä. Piste. Tosin sekin saattaisi muuttua, jos jostain siunaantuisi silityslauta…
Vaan samapa tuo. Rypyt ovat muodikkaita. Täytyyhän niiden olla.
IT:n tapaaminen on kuitenkin jossain määrin muuttanut mun huushollauskäyttäytymistäni. Enkä mä oikeastaan osaa edes sanoa minkä takia. Tai no, IT on tietysti itse melkoisen hyvätapainen ja siisti tapaus.. Jotenkin munkin kämppäni on vain muuttunut enemmän ja enemmän kodinomaiseksi viimeisen kuukauden aikana. Sängyssäkin on taas peitto ja tyyny (Ei. Niitä ei tosiaan pitkään aikaan oltu mun sängyssäni nähty.). Ja koko kämpän valloittaneet polkupyörät on raahattu pihalle pyörätelineeseen ja niiden jättämät renkaanjäljet on jynssätty pois lattiasta. Myös huonekalut ovat etsiytyneet uusille paikoille. Roskatkin on viety ajallaan eikä eteisen lattialta enää voi parhainkaan arkeologi kaivaa viimekeväisiä Hesareita tai selaamatta nurkkaan heitettyjä joulukuvastoja. Täällä on hyvät ihmiset siistiä!
Ja se tuntuu ihmeen hyvältä…
----
Jaa niin… Ai mitä erotiikkaa? Ja mitä alastomia naisia? No ei mitään erotiikkaa. Eikä mitään alastomia naisia. Ei niitä tämän päiväkirjan merkinnöissä ole nähty. Eikä tulla muuten näkemäänkään - sen voin luvata. Vaan siitä huolimatta monet ovat noillakin hakusanoilla mun blogiini eksyneet. Kuin myös termeillä “paloittelumurha” ja “himoitseva isoäiti”.
Kävijätilastojen selaileminen on toisinaan verraten huvittavaa ajanvietettä. Lähes yhtä hauskaa kuin pyykinpesu.
---------------------
Sama stoori osoitteessa http://kesamaa.com/.