Oct 03, 2004 10:24
Mä heräsin kakskytminuuttia sitten, katsoin harmaalle takapihalle, menin takaisin peiton alla ja mietin että ei se mitään, ei se mitään, ei se tarkoita mitään että ulkona näyttää ihan hirveältä. Mä voin olla tosi iloinen tästä päivästä siitä huolimatta. No mä olin tosi iloinen, että olin saanut herätä vielä yhteen täydelliseen aamuun. Pomppasin tyytyväisenä sängystä ja menin harhailemaan huoneeni ulkopuolelle pelkässä topissa ja hotpääntseissä.
Melkein heti ryntäsin jo huoneeseeni niin helvetin vittuuntuneena, ettei muulle voi löytyä sijaa.
KENEN SUKULAISET TUNKEE KYMMENELTÄ SUNNUNTAIAAMUNA VIERAILULLE?! Nyt ne pörrää tuolla ja mä istun omassa huoneessani edelleen pelkässä topissa ja hotpääntseissä, ja musta vieläpä tuntuu että mulla on siihen oikeus, koska kello on vähän yli kymmenen sunnuntaiaamuna. Mun ei todellakaan tarvitse mennä sinne hymyilemään "eh, joo tosi öö eh tota eh joo oon mä kai eh kasvanu". Mä en voi muuta kuin toistella miten hälyttävää on että ne tulee tänne SUNNUNTAIAAMUNA KYMMENELTÄ.
Äsken joku ( mistä helvetistä voisin tunnistaa jonkun äidinäidin serkun isosedän seksiorjan ) kääkkä tuli mun huoneeseen ( jossa mä istuin järkyttävästi juuri heränneen näköisenä topissani ja hotpääntseissäni ) vain todetakseen, että mulla on poikien kuvia seinillä, ja että mä näytän ihan erilaiselta kuin silloin kun viimeksi nähtiin enkä mä voinut edes todeta että "joo, varmaan erilaiselta kuin sillon viis vuotta sitten niillä päivällisillä joilla sä pissasit änkyräkännissä suihkualtaaseen ja sun miehes kuoli liukastuttuaan sun oksennukseen" koska mulla ei ole todellakaan mitään muistikuvia kyseisestä kääkästä, eikä edes hävetä.
Mutta ehkä nuo lähtevät ja saan ihanan rauhallisen sunnuntaiaamuni takaisin.