Hyvää, huonoa ja kaikenlaista
Lasten kesä alkoi. Olin ylpeyttä täynnä kun esikoispoika kävi pokkaamassa todistuksensa. Lienee luokan poikien paras, erinomaista ja hyvää, jälkimmäistä kirjoittamisessa ja lukemisessa ja edellistä matematiikassa ja sosiaalisissa taidoissa. Koska läheisille kavereille tipahti myös vaihtelevia mitä tulee työrauhan antamiseen, keskittymiseen ja muuhun oli erinomainen arvosana erinomaisen erinomainen. Minua huvitti, kun joukko käveli juhlasaliin, muut pojat olivat vaaleissa paidoissa ja suittuina, meidän sällillä irokeesi, musta pääkallo-kauluspaita ja mustat farkut. Irokeesi tuli oman valinnan vuoksi, olimme sopineet tapaavamme kampaajalla ja kun minä tulin paikalle tytön kanssa oli poika jo istumassa tuolissa ja kampaus vähiin päihin valmis. Hän oli itse mennyt sisään, ilmoittanut että äiti hoitaa maksamisen ja valkannut mallin :) Padawan-letti säilyi edelleen.
Minä tykkään kaverin tyylistä. Hänellä on halua ja kanttia pukeutua persoonallisesti mutta samaan aikaan hän on koko ajan enemmän kehittänyt roolia kaveriporukan välittäjänä. Kuulin tapauksesta, jossa poika oli suoraan mennyt väliin kun kaksi porukan pojista oli riitautunut ja oli sanonut, ettei kannata suuttua ja että "anna nyt sille anteeksi että päästään taas pyöräilemään".
Tyttö on puolestaan reipastunut valtavasti muutamassa kuukaudessa. Nyt mennään paljan jaloin, käydään uimassa luonnonvedessä (eilen meni talviturkit) ja muutenkin sellainen tietty valittava hienohelmaisuus on vähentynyt. Ihanat kesämekot tekevät onnelliseksi siinä kuin tuttujen koiranpentukin. Tyttö on kuin isänsä monessa asiassa ja niinpä minä tykkään hänestä vaikken aina ymmärräkään :) Koska hän on niin järkikeskeinen niin huomaa selvästi, että kun järki kasvaa, hän itse tykkää itsestään enemmän.
Elämä oli siis melkein tasaantumassa kunnes pamahti tieto, että kohtuullisella todennäköisyydellä smiralille ei riitä hommia kesäloman jälkeen. Paska tikki. Tilanne voi muuttua, mutta en pidättelisi hengitystäni. Vaikka kaikki menisi pahimmalla mahdollisella tavalla, on pitkän työhistorian omistavalla smiralilla monta kuukautta irtisanomisaikaa, joten meidän perheemme pärjää kyllä. Raksaprojektin kannalta muutama kuukausi työvapaata voisi olla rahanarvoistakin. Mutta voipi olla, että uusia leipäpuita pitää silmäillä. Luojan onni, että minulla on ainakin vuoden ajaksi töitä, muuten olisi ollut meidän perheessämme aika hiljaista...
Luottamustoimia on järjettömän paljon, mutta niiden suhteen pitää vain ratsastaa aallonharjalla tämä neljä vuotta ja katsoa sitten, paljonko siitä saa vauhtia mahdollisiin seuraaviin askeliin. Olen myös oppimassa, että kaikkiin kissanristiäisiin ei mennä.
Mutta taas on siis kaikki liikkeessä eikä varmaa tietoa, miten vietämme kesää, syksyä ja muuta. Stressi on välillä tolkuttoman korkealla, joten heinäkuun pidän palkatonta vapaata, vaikka tulisi mitä ja katoamme rempan alta sitten Kustaviin / Ikaalisiin. Ensinmainittuun voisimme sitten kutsua vaikka väkeä käymään loppukesästä, jos olemme siellä pidempään.
Huoh. Onneksi kaikki tärkeät asiat ovat hyvin.
Minä tykkään kaverin tyylistä. Hänellä on halua ja kanttia pukeutua persoonallisesti mutta samaan aikaan hän on koko ajan enemmän kehittänyt roolia kaveriporukan välittäjänä. Kuulin tapauksesta, jossa poika oli suoraan mennyt väliin kun kaksi porukan pojista oli riitautunut ja oli sanonut, ettei kannata suuttua ja että "anna nyt sille anteeksi että päästään taas pyöräilemään".
Tyttö on puolestaan reipastunut valtavasti muutamassa kuukaudessa. Nyt mennään paljan jaloin, käydään uimassa luonnonvedessä (eilen meni talviturkit) ja muutenkin sellainen tietty valittava hienohelmaisuus on vähentynyt. Ihanat kesämekot tekevät onnelliseksi siinä kuin tuttujen koiranpentukin. Tyttö on kuin isänsä monessa asiassa ja niinpä minä tykkään hänestä vaikken aina ymmärräkään :) Koska hän on niin järkikeskeinen niin huomaa selvästi, että kun järki kasvaa, hän itse tykkää itsestään enemmän.
Elämä oli siis melkein tasaantumassa kunnes pamahti tieto, että kohtuullisella todennäköisyydellä smiralille ei riitä hommia kesäloman jälkeen. Paska tikki. Tilanne voi muuttua, mutta en pidättelisi hengitystäni. Vaikka kaikki menisi pahimmalla mahdollisella tavalla, on pitkän työhistorian omistavalla smiralilla monta kuukautta irtisanomisaikaa, joten meidän perheemme pärjää kyllä. Raksaprojektin kannalta muutama kuukausi työvapaata voisi olla rahanarvoistakin. Mutta voipi olla, että uusia leipäpuita pitää silmäillä. Luojan onni, että minulla on ainakin vuoden ajaksi töitä, muuten olisi ollut meidän perheessämme aika hiljaista...
Luottamustoimia on järjettömän paljon, mutta niiden suhteen pitää vain ratsastaa aallonharjalla tämä neljä vuotta ja katsoa sitten, paljonko siitä saa vauhtia mahdollisiin seuraaviin askeliin. Olen myös oppimassa, että kaikkiin kissanristiäisiin ei mennä.
Mutta taas on siis kaikki liikkeessä eikä varmaa tietoa, miten vietämme kesää, syksyä ja muuta. Stressi on välillä tolkuttoman korkealla, joten heinäkuun pidän palkatonta vapaata, vaikka tulisi mitä ja katoamme rempan alta sitten Kustaviin / Ikaalisiin. Ensinmainittuun voisimme sitten kutsua vaikka väkeä käymään loppukesästä, jos olemme siellä pidempään.
Huoh. Onneksi kaikki tärkeät asiat ovat hyvin.