"You can't build a career around bad syntax."
Olin maanantaista torstaihin Helin luona Hämeenkyrössä. Hauskaa oli, joskin paikoin hiukan turhankin tapahtumarikasta (Heli knows what I'm talking about, ja kyllä se teille muillekin vielä selviää). Käytiin parit kirpparitkin läpi, nyt on taas uusia kirjoja hyllyntäytteeksi. Harmi vain, ettei nyt kesälläkään ole tullut hirväesti luettua, vaikka lukemattomia kirjoja kyllä olisi vaikka millä mitalla. Sorrun joka helkkarin kirja-alessa johonkin.
Nyt yritän pakertaa sitä luovan kirjoittamisen sivuainekokeen ennakkotehtävää. Olen lupaillut itselleni, että huomisiltaan mennessä olisi kasassa jotain mitä lähteä työstämään. Tämä on aika hankala jomma, enkä suoraan sanottuna ole yhtään yllättynyt. Vaikka hahmojen luominen on mun ominta alaani, vetäisen aina kaikista deadlineista ja vastaavista sellaiset paineet päälleni, että yhtäkkiä kirjoittaminen onkin taas hankalaa. Lisäksi mulla on pieni ongelma sen kanssa, että jostain syystä musta tuntuu siltä että on mun on "pakko" kirjoittaa tuota tehtävää varten suomalaisia nykyajassa eläviä hahmoja, koska chicagolaiset muusikot (joiden parissa olen viimeiset pari vuotta puuhastellut) olisivat jotenkin teennäisiä. Tämä tunne vaivaa mua huolimatta siitä, että tiedän parhaita tuloksia syntyvän silloin kun kirjoitan sitä mikä luontevimmin mielessä syntyy enkä sitä, mitä kuvittelen jonkun haluavan lukea. Urgh. Onneksi espanjan ja ranskan kokeisiin valmistautuminen on sentään hiukan helpompaa, pelkkää sanaston ja sääntöjen kertausta.
Ensi viikonloppuna sitten taas poies kotoa, tällä kertaa Helsingin Munkkivuoreen Aleksin luo katsomaan kavereiden kanssa scifiä seinältä. Kivaa pitäisi olla tiedossa.
Nyt yritän pakertaa sitä luovan kirjoittamisen sivuainekokeen ennakkotehtävää. Olen lupaillut itselleni, että huomisiltaan mennessä olisi kasassa jotain mitä lähteä työstämään. Tämä on aika hankala jomma, enkä suoraan sanottuna ole yhtään yllättynyt. Vaikka hahmojen luominen on mun ominta alaani, vetäisen aina kaikista deadlineista ja vastaavista sellaiset paineet päälleni, että yhtäkkiä kirjoittaminen onkin taas hankalaa. Lisäksi mulla on pieni ongelma sen kanssa, että jostain syystä musta tuntuu siltä että on mun on "pakko" kirjoittaa tuota tehtävää varten suomalaisia nykyajassa eläviä hahmoja, koska chicagolaiset muusikot (joiden parissa olen viimeiset pari vuotta puuhastellut) olisivat jotenkin teennäisiä. Tämä tunne vaivaa mua huolimatta siitä, että tiedän parhaita tuloksia syntyvän silloin kun kirjoitan sitä mikä luontevimmin mielessä syntyy enkä sitä, mitä kuvittelen jonkun haluavan lukea. Urgh. Onneksi espanjan ja ranskan kokeisiin valmistautuminen on sentään hiukan helpompaa, pelkkää sanaston ja sääntöjen kertausta.
Ensi viikonloppuna sitten taas poies kotoa, tällä kertaa Helsingin Munkkivuoreen Aleksin luo katsomaan kavereiden kanssa scifiä seinältä. Kivaa pitäisi olla tiedossa.