"Kuinka moni näki Nirvanan Ruisrockissa? ...Vittu te ootte nuoria."
Ruisrock oli ja meni. Kivaa oli, vaikka kestävyyteni näköjään on vähän huonoissa kantimissa, kun jo yhden päivän jälkeen oli "en-lähde-enää-mihinkään"-olo. :) Jaksoin kuitenkin ihan hyvin, vaikka lauantai onnistuikin näyttämään lähes kaikki huonot puolet, joita kesäfestareilla voi olla, alueen täyttä mutaantumista lukuunottamatta - ja se tapahtuikin sitten kai tänään.
Perjantai summattuna:
Finntroll oli mainio, ja uusi laulajakin vaikutti sulautuneen porukkaan hyvin. Lisäksi kyseinen herra oli tietysti todellakin ilo silmälle. En kuitenkaan koko keikaksi jäänyt Vrethiä ihailemaan, vaikka olisinkin halunnut kuulla Trollhammarenin, koska... No, tuota, en keksi sen parempaa syytä kuin "TROLLHAMMAREN!" Hee. Kyseisen biisin kuulemisesta luovuin kuitenkin ja jätin Elinan hillumaan yksinään muiden metallistien keskelle, sillä halusin nähdä edes vähän myös samaan aikaan soittaneen Flaming Sideburnsin keikasta, ja runsaan vartin verran näin sitten sitäkin. Ihmiset eivät ymmärrä hyvän päälle, aivan liian iso osa muutenkin aika vähästä yleisöstä istuskeli. No, enemmän tilaa meikäläiselle. Loistoa oli. Myöhemmin päivällä kävinkin ostamassa itselleni jo kauan himoitsemani Fleimaripaidan.
Fleimareiden jälkeen menin tsekkaamaan Horrorsin. Pelkäsin rytmihäiriöitä, mutta ilmeisesti sydänparkani selvisi brittien keikasta suuremmitta vaurioitta, samoin kuin tasapainoelimet. (Thunderstonen keikka Tuska '05ssa sai maan keinumaan jalkojen alla noin viikon verran.) Tykkäsin kyllä kovasti, ja nyt videoita katsottuani ja kappaleita näin kuunneltuani voisin jossain vaiheessa jopa investoida yhtyeen levyyn. Kahjoa porukkaa. Onneksi muuten fanitytöt eivät jaksaneet kirkua kovin kauan.
Horrorsin keikalla kaveriuduin jonkun randomin lievästi humalaisen tyypin kanssa (jonka mukajärkyttynyt ilme reaktiona mun ikääni oli suunnattoman hauska), jonka kuitenkin karistin kannoiltani lähtiessäni treffaamaan Elinaa jälleen. Tapaamispaikaksi sovittu pömpeli oli hyvä valinta, löysimme toisemme ja menimme yhdessä katsomaan Painia. Keikka oli Elinan päivän kohokohta, mutta itseäni alkoi kyllä väsyttää aika pahasti. Ei vaan nappaa, vaikka sinänsä ihan kiva olikin.
Maj Karma sai jotenkin ne uudemmatkin biisit, joista en aiemmin ole pitänyt, kuulostamaan itse asiassa ihan hyviltä. (Paitsi sen Rukouksen, se on ja pysyy mielestäni roskana edelleen.) Ylpöllä taisi olla päivän parhaat välispiikit. Löysin uudelleen rakkauteni bändiin.
Bodomien keikalla - tai sen alussa - oli todella ahdasta. Kai sitä sitten kaikkien pitää kerran elämässään jäädä johonkin järkyttävään ihmissumppuun, jossa ei voi ollenkaan päättää mihin suuntaan liikkuu seuraavaksi. Eväskekseistäni osa meni murskaksi, mitään muuta ei ihme kyllä hajonnut... Onneksi siirtyminen väljempiin oloihin onnistui suhteellisen ripeästi, alkoi nimittäin jonkin verran ahdistaa... Soitto kulki mallikkaasti, mutta ihan samoihin fiiliksiin en päässyt kuin kaksi vuotta sitten Tuskassa. Ihanaa oli silti nähdä bändi taas livenä ja päästä kuulemaan Are You Dead Yet?in biisejä, edellisellä kerralla niistä kuultiin sattuneesta syystä vain In Your Face.
Ja sitten lauantaista:
(Nyt alkaa tosissaan väsyttää, mutta yritän saada tämän kirjoitettua loppuun nyt silti.)
D'espairsRay oli yllätyksellisesti ihan asiallinen. Mitään ennakko-odotuksia ei varsinaisesti kyllä ollut, mutta ilmeisesti jotain j-rock-antipatioita kyti jossain...
Sonata Arcticasta pidin. Tony Kakko on herttainen.
Ark oli tietysti loisto. Kuusi vuotta sitten nähnyt viimeksi, ja tuntuu, että ne ovat vain parantaneet esiintymistään sittemmin. Päivän ylläri oli että Elinakin piti Arkista. Todistanee myöskin bändin lumovoimaa.
In Flamesia oltiin jo pitkään odottelemassa hyvinkin eturivissä, joskin hiukan sivulla, mutta ihmisten kerääntyessä paikalle jänistin ja jätin Elinan yksinään, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Elinalla ei heittelehtivien ihmisten joukossa ilmeisesti ollut mitään suurempia ongelmia, toisin kuin meikäläisellä olisi varmasti ollut. Ihan tarpeeksi varomista oli kauempanakin, kun känniset välttämättä halusivat mennä toistensa hartioille istumaan. Käsittääkseni yleisen mielipiteen mukaan keikka oli loistava. Itse en ihan päässyt fiilikseen kiinni, koska väsymys alkoi painaa todella pahasti. In Flamesin jälkeen lähdimmekin kotia kohti.
Että sellaista. Perjantai oli täydellinen festaripäivä suht pilvisine ilmoineen ja kaikkineen, lauantai ei niinkään. Lauantai oli loppuunmyyty, paikalla 30 000 ihmistä ja seuraukset vastaavat, ne Ruisrockin kuuluisat logistiset ongelmat tulivat esille todella pahasti sumppuuntuvien kulkureittien muodossa. Lisäksi aurinko porotti välillä aivan järkyttävän kuumana ja poltinkin Sonatoja katsoessa naamani, jee jee. Illemmalla taas sateli pikkuisen, ei onneksi kovin kovaa, vaikka paitamyyjä minulle sellaista povailikin kun kävin ostamassa virallisen festaripaitani.
Kuvia tulee joskus tulevaisuudessa. Oli Karon kamera lainassa, vähän päälle sata kuvaa otin. :) Sieltä parhaat valikoin aikanaan näytille.
Huomenna lähden kohti Vantaata, josta palaan kotiin todennäköisesti vasta seuraavana maanantaina. Kännykät toimivat ja te osaatte käyttää niitä - ja varmasti tuleekin tarvetta viikonlopun miitin takia. Käyn vielä aamupäivällä kymmenen jälkeen netissä, jos koette tarvetta käyttää sitä vielä viestinnän välineenä, mutta sitten katoan.
Perjantai summattuna:
Finntroll oli mainio, ja uusi laulajakin vaikutti sulautuneen porukkaan hyvin. Lisäksi kyseinen herra oli tietysti todellakin ilo silmälle. En kuitenkaan koko keikaksi jäänyt Vrethiä ihailemaan, vaikka olisinkin halunnut kuulla Trollhammarenin, koska... No, tuota, en keksi sen parempaa syytä kuin "TROLLHAMMAREN!" Hee. Kyseisen biisin kuulemisesta luovuin kuitenkin ja jätin Elinan hillumaan yksinään muiden metallistien keskelle, sillä halusin nähdä edes vähän myös samaan aikaan soittaneen Flaming Sideburnsin keikasta, ja runsaan vartin verran näin sitten sitäkin. Ihmiset eivät ymmärrä hyvän päälle, aivan liian iso osa muutenkin aika vähästä yleisöstä istuskeli. No, enemmän tilaa meikäläiselle. Loistoa oli. Myöhemmin päivällä kävinkin ostamassa itselleni jo kauan himoitsemani Fleimaripaidan.
Fleimareiden jälkeen menin tsekkaamaan Horrorsin. Pelkäsin rytmihäiriöitä, mutta ilmeisesti sydänparkani selvisi brittien keikasta suuremmitta vaurioitta, samoin kuin tasapainoelimet. (Thunderstonen keikka Tuska '05ssa sai maan keinumaan jalkojen alla noin viikon verran.) Tykkäsin kyllä kovasti, ja nyt videoita katsottuani ja kappaleita näin kuunneltuani voisin jossain vaiheessa jopa investoida yhtyeen levyyn. Kahjoa porukkaa. Onneksi muuten fanitytöt eivät jaksaneet kirkua kovin kauan.
Horrorsin keikalla kaveriuduin jonkun randomin lievästi humalaisen tyypin kanssa (jonka mukajärkyttynyt ilme reaktiona mun ikääni oli suunnattoman hauska), jonka kuitenkin karistin kannoiltani lähtiessäni treffaamaan Elinaa jälleen. Tapaamispaikaksi sovittu pömpeli oli hyvä valinta, löysimme toisemme ja menimme yhdessä katsomaan Painia. Keikka oli Elinan päivän kohokohta, mutta itseäni alkoi kyllä väsyttää aika pahasti. Ei vaan nappaa, vaikka sinänsä ihan kiva olikin.
Maj Karma sai jotenkin ne uudemmatkin biisit, joista en aiemmin ole pitänyt, kuulostamaan itse asiassa ihan hyviltä. (Paitsi sen Rukouksen, se on ja pysyy mielestäni roskana edelleen.) Ylpöllä taisi olla päivän parhaat välispiikit. Löysin uudelleen rakkauteni bändiin.
Bodomien keikalla - tai sen alussa - oli todella ahdasta. Kai sitä sitten kaikkien pitää kerran elämässään jäädä johonkin järkyttävään ihmissumppuun, jossa ei voi ollenkaan päättää mihin suuntaan liikkuu seuraavaksi. Eväskekseistäni osa meni murskaksi, mitään muuta ei ihme kyllä hajonnut... Onneksi siirtyminen väljempiin oloihin onnistui suhteellisen ripeästi, alkoi nimittäin jonkin verran ahdistaa... Soitto kulki mallikkaasti, mutta ihan samoihin fiiliksiin en päässyt kuin kaksi vuotta sitten Tuskassa. Ihanaa oli silti nähdä bändi taas livenä ja päästä kuulemaan Are You Dead Yet?in biisejä, edellisellä kerralla niistä kuultiin sattuneesta syystä vain In Your Face.
Ja sitten lauantaista:
(Nyt alkaa tosissaan väsyttää, mutta yritän saada tämän kirjoitettua loppuun nyt silti.)
D'espairsRay oli yllätyksellisesti ihan asiallinen. Mitään ennakko-odotuksia ei varsinaisesti kyllä ollut, mutta ilmeisesti jotain j-rock-antipatioita kyti jossain...
Sonata Arcticasta pidin. Tony Kakko on herttainen.
Ark oli tietysti loisto. Kuusi vuotta sitten nähnyt viimeksi, ja tuntuu, että ne ovat vain parantaneet esiintymistään sittemmin. Päivän ylläri oli että Elinakin piti Arkista. Todistanee myöskin bändin lumovoimaa.
In Flamesia oltiin jo pitkään odottelemassa hyvinkin eturivissä, joskin hiukan sivulla, mutta ihmisten kerääntyessä paikalle jänistin ja jätin Elinan yksinään, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Elinalla ei heittelehtivien ihmisten joukossa ilmeisesti ollut mitään suurempia ongelmia, toisin kuin meikäläisellä olisi varmasti ollut. Ihan tarpeeksi varomista oli kauempanakin, kun känniset välttämättä halusivat mennä toistensa hartioille istumaan. Käsittääkseni yleisen mielipiteen mukaan keikka oli loistava. Itse en ihan päässyt fiilikseen kiinni, koska väsymys alkoi painaa todella pahasti. In Flamesin jälkeen lähdimmekin kotia kohti.
Että sellaista. Perjantai oli täydellinen festaripäivä suht pilvisine ilmoineen ja kaikkineen, lauantai ei niinkään. Lauantai oli loppuunmyyty, paikalla 30 000 ihmistä ja seuraukset vastaavat, ne Ruisrockin kuuluisat logistiset ongelmat tulivat esille todella pahasti sumppuuntuvien kulkureittien muodossa. Lisäksi aurinko porotti välillä aivan järkyttävän kuumana ja poltinkin Sonatoja katsoessa naamani, jee jee. Illemmalla taas sateli pikkuisen, ei onneksi kovin kovaa, vaikka paitamyyjä minulle sellaista povailikin kun kävin ostamassa virallisen festaripaitani.
Kuvia tulee joskus tulevaisuudessa. Oli Karon kamera lainassa, vähän päälle sata kuvaa otin. :) Sieltä parhaat valikoin aikanaan näytille.
Huomenna lähden kohti Vantaata, josta palaan kotiin todennäköisesti vasta seuraavana maanantaina. Kännykät toimivat ja te osaatte käyttää niitä - ja varmasti tuleekin tarvetta viikonlopun miitin takia. Käyn vielä aamupäivällä kymmenen jälkeen netissä, jos koette tarvetta käyttää sitä vielä viestinnän välineenä, mutta sitten katoan.