"Lady Bracknell, I hate to seem inquisitive, but would you kindly inform me who I am?"
Kuten olin suunnitellutkin, sompailin Turussa eilen nelisen tuntia, joiden aikana kävin valtaosassa Hansakorttelin ja sen lähiympäristön vaatekaupoista. (Jostain syystä Seppälässä jäi kuitenkin käymättä. Outoa.) Bongasin lopulta UFFilta mustat samettihousut, jotka yllätyksekseni sopivat täydellisesti ja olivat vieläpä edullisetkin. Olen tyytyväinen, vaikka tarkoitus oli kyllä ostaa uudet farkut...
Huivia ei löytynyt. Pari sivuosumaa oli kyllä, muttei mitään täydellistä. Oikean värinen oli liian kapea ja oikean levyinen oli mustavalkoraidallisena turhan rajun näköinen. Ei voi mitään. The search for the perfect scarf continues.
Eilen ykköseltä tuli Tärkeintä on olla aito (The Importance of Being Earnest). Tuli katsottua se vähän erikoisemmalla tavalla: The Complete Works of Oscar Wilde-opus sylissä. Meni valtaosan ajasta aivan sanasta sanaan, ja kyllä kelpaakin. Turha Wilden sanoja on mennä muuttelemaan, näytelmä on kestänyt aikaa huomattavan hyvin. Mistä tulikin mieleeni, että voisi olla aika lukea Dorian Grayn muotokuva uudelleen, tällä kertaa alkukielellä.
En saanut tänäänkään mitään järkevää tehtyä. Tunnen syyllisyyttä ja kasaantuvaa stressiä. Huomenna saa kuitenkin sacherkakkua ja jauhelihapasteijoita. Ja limsaa, jos käydään kaupassa. Jotain mitä odottaa, siis.
Huivia ei löytynyt. Pari sivuosumaa oli kyllä, muttei mitään täydellistä. Oikean värinen oli liian kapea ja oikean levyinen oli mustavalkoraidallisena turhan rajun näköinen. Ei voi mitään. The search for the perfect scarf continues.
Eilen ykköseltä tuli Tärkeintä on olla aito (The Importance of Being Earnest). Tuli katsottua se vähän erikoisemmalla tavalla: The Complete Works of Oscar Wilde-opus sylissä. Meni valtaosan ajasta aivan sanasta sanaan, ja kyllä kelpaakin. Turha Wilden sanoja on mennä muuttelemaan, näytelmä on kestänyt aikaa huomattavan hyvin. Mistä tulikin mieleeni, että voisi olla aika lukea Dorian Grayn muotokuva uudelleen, tällä kertaa alkukielellä.
En saanut tänäänkään mitään järkevää tehtyä. Tunnen syyllisyyttä ja kasaantuvaa stressiä. Huomenna saa kuitenkin sacherkakkua ja jauhelihapasteijoita. Ja limsaa, jos käydään kaupassa. Jotain mitä odottaa, siis.