happiness

[lilimartini]

Mä löysin jotain itselleni merkittävää taannoisesta keskustelusta idealistiystäväni kanssa. Puhuttiin taiteesta ja taiteen merkityksestä, siitä, mikä on hyvää taidetta. Tää keskustelunaihe pursuu yleensä mul jo korvista, mut jotenki siihen taas ajauduttiin. Idealisti esitti, että taiteen ei tarvitse olla kriittista tai älykästä. Se riittää, että

Comments

[kattimatti]

Onni on kyllä aika niljakas käsitteelistymään. Jo ihan maallikkopohdinnoissa pääsee ristiriitaan vaikka itsensä kanssa: onnen voi määritellä esim. mielihyvän runsauden tai mielipahan niukkuuden perusteella. Tällöin voidaan vaikka raiskauksen uhria riepotella - "oletpa epäonninen kun sinut raiskattiin" vs. "oletpa onnellinen ettei käynyt pahemmin".

Vähän diipimmät pohdinnat vaan monimutkaistaa asiaa. Esim. onni kompromissina: missä vaiheessa asiat ovat riittävän hyvin siihen, että uskaltaa "heittäytyä onnelliseksi"? Tai sitä vastoin onni välinpitämättömyytenä: tarkoittaako onneen heittäytyminen silmien sulkemista, valikoivaa katsetta vaiko jonninmoista ajatussuodinta?

Ns. vapaalla taiteella on kait sellainen hyvä puoli, että sen puitteissa mm. tällaisia asioita voi käsitellä ilman vedenpitävää analyysiä tai pilkuntarkkaa käsitteistöä. On lupa ja (tiettyyn pisteeseen saakka) vapaus yrittää katsoa asioiden/ilmiöiden läpi, tai ainakin eri näkökulmista/erilaisin linssein. Vapaalla taiteella tarkoitan yhteiskunnan tukemaa taideinstituutiota, tai oikeammin sen piiristä sikiäviä tuotoksia. Ja vapaus on tietenkin hyvin suhteellista. :)