Rivejä ulkonäöstä
Mä oon vähä kade kaikille jotka heruttelee jossain galtsuis tai myspaceissa. Miksi? Koska jostain syystä haluis itekki. Ja miksei voi. No siksi kun en osaa järkeillä itselleni yhtään hyvää syytä, miksi tekisin niin ja mitä sillä oikeen ajattelisin saavuttavani. Miks mulla olisi tarve rakentaa identiteettiä internetissä tai enhä mä edes kaipaa lisää
( Read more... )
(Jotenkin kierosti kuitenkin ajattelen, että silikonirintojen tms. "hyväksyminen" esteettisenä valintana johtaisi siihen, että kauneusihanteista ja niiden seurauksista (mihin lasken mm. silikonirintojen yleisyyden) puhuminen pitäisi lopettaa. Että siinä olisi taustalla joku kuningaskuluttaja-usko, että ihminen on tarpeeksi fiksu tekemään omat valintansa, tekemään omat esteettiset päätöksensä oman kehonsa suhteen ulkoisista vaikutteista vapaana ja siitä johtuen kritiikki esmes. mainoskuvastoa kohtaan voitaisiin painaa villaisella. Vaikka eihän sen hyväksyminenkään, ettei biologisia sukupuolia olisi, johtaisi sukupuolittuneista palkka-eroista puhumisen lakkauttamiseen. Mutta tämä on nyt jo aika off-topic.)
Vaan mitä tapahtuukaan kun siirrytään kauneuden/kauneuskäsitysten maailmaan; estetiikan tavoittelu (oli se sitten alakulttuurista tai ei) on turhaa pinnallista hömppää, aivottomien kanojen miehenmiellyttämistä.
Niinpä. Mutta tässä kohtaa voisin sanoa, että ongelmoin pahasti koko estetiikan tavoittelua pelkän estetiikan takia, mutta lasken mukaan myös miehet. (Tiedän että itse puhuin naiskuvasta jnejne joten sitä ei oikein mistään voinut arvata.) Mutta siinä on tosiaan se ero, että ulkonäöstään kiinnostuneista naisista puhutaan eri äänenpainoin kuin miehistä.
En siis tiedä, mitä muuta estetiikan tavoittelu pelkän estetiikan vuoksi on mielestäni, paitsi "turhaa pinnallista hömppää". Jos se nyt ei kerta ruoki ketään tai pelasta sademetsiä. Mutta onko se sitten niin vaarallista, että yksi puoli ihmisestä voisi pitää pelkästä "pinnallisesta hömpästä", riippumatta siitä, onko siinä hömpässä mitään poliittisesti arvokasta? Ei kai sitä ole pakko murjottaa koko ajan ja tehdä vain ikäviä juttuja ollakseen ihan hyvä ihminen? Taidan olla langennut siihen ansaan, että ajattelen itseni pystyvän olemaan joko pinnallinen tai syvällinen, (yhdessä nää sanat saa muuten aikaan teini-ikä-mietintänostalgiaa) mutta en molempia samaan aikaan. Ja huom, tämä idiotismi kohdistuu vain muhun itseeni, jostain kumman syystä muut ihmiset ovat päässäni paljon vapaampi tästä luokittelusta.
(Siihen, minkä takia minulle on vaikea "hyväksyä" estetiikan tavoittelua sen itsensä takia, yhdistyy varmasti jotenkin lähestymistapani nykytaiteeseen, jolta toivon jotain muuta kuin kauneudentavoittelua, kriittisyyttä ja jotain älyyn vetoavaa. Ja sitten olen vain laajentanut tämän olettamuksen kaikkiin muihinkin kuvallisen alueisiin, enkä vain osaa lopettaa.)
Toivottavasti tulvahdat pian, odotan pääseväni lukemaan/pohtimaan aihetta lisää :).
Reply
Leave a comment