Kosketus toiseen
Oli paras ratsastustunti aikoihin.
Hypättiin esteitä ja itse menin pienellä suokkitammalla nimeltä Alli, joka on aivan lumoavan suloinen tapaus. Nätti kuin mikä ja pehmeä ratsastaa. Se, mikä teki tästä tunnista niin erityisen, olikin juuri Alli. Meillä oli nimittäin täydellinen yhteisymmärrys. Vaikka harjoitukset olivat vaativia (ainakin mun tasolle, joka on tuolla surkean ja todella surkean välillä) niin ne oli sinällään tietyllä tavalla helppoja ratsastaa koska minä ja Alli oltiin niin samalla aaltopituudella (ei ne hyvin menneet, mutta se ei vaihteeksi johtunut siitä etten tajua paskaakaan siitä mitä eläinparan päässä liikkuu). Yleensä joudun tekemään aivan valtavat määrät työtä jotta pysyn edes jotenkin kärryillä hevosen kanssa, mutta Allin kanssa se oli ihan erilaista. Sitä ikään kuin koko ajan tiesi missä mennään ja mitä tulee seuraavaksi nimenomaan ymmärtämällä hevosta.
Sitä on itse asiassa vaikea selittää. Se tuntui tajuavan minua ja minä sitä ja oikeasti tuntui siltä että kohdattiin nimenomaan yhdessä nuo pelottavat esteet ja harjoitukset. 'Yhdessä' tuntuu olevan juuri se avainsana, kahden yksilön sijaan yksi ajatus. Opettajakin kommentoi miten hyvin sovittiin yhteen, mikä todisti ettei se ollut kaikki vain minun päässäni.
Esteet ja ratsastus ovat kivoja asioita, mutta tuonkaltainen yhteys mikä minulla ja Allilla oli nosti sen neljänteen potenssiin ja ylemmäs. Tunti meni kuin leijuen. Ja juuri se, että ymmärsi hevosta, huomasi milloin se oli lämmennyt ja kun sillä alkoi sujua ja milloin tarvitsi rohkaisua... ei olisi uskonut että itsellä on sellaista tajua että näkisi tuollaiset asiat, mutta tuntui, että ollaan Allin kanssa tietyllä tavalla aika samanlaisia tai ainakin yhteensopivia.
Sekin tuntui hyvältä, että Allin entinen omistaja kehui miten meillä oli mennyt edellisellä estetunnilla. Jo se, että hän muisti tuollaisen asian tuntui omituisen hämmentävällä tavalla hyvältä ^^;
Ja sitten se, että oli tuollainen yhteys hevoseen, toiseen olentoon, oli aivan huikeaa kokea. Niin kuin sekin, että omalle ratsastustyylille löytyy hevonen joka tajuaa sitä, ettei ole ihan täysin tolkuton tässä hommassa. Sitä melkein uskoo, että pystyy kehittymään.
Hypättiin esteitä ja itse menin pienellä suokkitammalla nimeltä Alli, joka on aivan lumoavan suloinen tapaus. Nätti kuin mikä ja pehmeä ratsastaa. Se, mikä teki tästä tunnista niin erityisen, olikin juuri Alli. Meillä oli nimittäin täydellinen yhteisymmärrys. Vaikka harjoitukset olivat vaativia (ainakin mun tasolle, joka on tuolla surkean ja todella surkean välillä) niin ne oli sinällään tietyllä tavalla helppoja ratsastaa koska minä ja Alli oltiin niin samalla aaltopituudella (ei ne hyvin menneet, mutta se ei vaihteeksi johtunut siitä etten tajua paskaakaan siitä mitä eläinparan päässä liikkuu). Yleensä joudun tekemään aivan valtavat määrät työtä jotta pysyn edes jotenkin kärryillä hevosen kanssa, mutta Allin kanssa se oli ihan erilaista. Sitä ikään kuin koko ajan tiesi missä mennään ja mitä tulee seuraavaksi nimenomaan ymmärtämällä hevosta.
Sitä on itse asiassa vaikea selittää. Se tuntui tajuavan minua ja minä sitä ja oikeasti tuntui siltä että kohdattiin nimenomaan yhdessä nuo pelottavat esteet ja harjoitukset. 'Yhdessä' tuntuu olevan juuri se avainsana, kahden yksilön sijaan yksi ajatus. Opettajakin kommentoi miten hyvin sovittiin yhteen, mikä todisti ettei se ollut kaikki vain minun päässäni.
Esteet ja ratsastus ovat kivoja asioita, mutta tuonkaltainen yhteys mikä minulla ja Allilla oli nosti sen neljänteen potenssiin ja ylemmäs. Tunti meni kuin leijuen. Ja juuri se, että ymmärsi hevosta, huomasi milloin se oli lämmennyt ja kun sillä alkoi sujua ja milloin tarvitsi rohkaisua... ei olisi uskonut että itsellä on sellaista tajua että näkisi tuollaiset asiat, mutta tuntui, että ollaan Allin kanssa tietyllä tavalla aika samanlaisia tai ainakin yhteensopivia.
Sekin tuntui hyvältä, että Allin entinen omistaja kehui miten meillä oli mennyt edellisellä estetunnilla. Jo se, että hän muisti tuollaisen asian tuntui omituisen hämmentävällä tavalla hyvältä ^^;
Ja sitten se, että oli tuollainen yhteys hevoseen, toiseen olentoon, oli aivan huikeaa kokea. Niin kuin sekin, että omalle ratsastustyylille löytyy hevonen joka tajuaa sitä, ettei ole ihan täysin tolkuton tässä hommassa. Sitä melkein uskoo, että pystyy kehittymään.