Saalattia tehdessä huomasin
Asiat helpottuvat, kun ne saa tehdä omaan tahtiin, välillä taukoja pitäen. Jotenkin tarvitsen kovasti nimenomaan taukoja. Ei pitkiä, mutta kuitenkin todellisia. Aina jonkun läsnäollessa tulee laiska olo jos alkaa väsyttää. Tulee tunne, että jos oikeasti tahtoisin auttaa/jos oikeasti viitsisin tehdä jotain muusta kuin pakosta niin silloin en väsyisi, en olisi hidas enkä missään nimessä olisi kömpelö. Ja ne jotka tuntevat minut, tietävät että jos mitä, niin kömpelö olen ehdottomasti.
Nyt kun kukaan ei ole katsomassa eikä ole pelkoa siitä, että kukaan tulee liian aikaisin, asiat alkavat sujua. Pystyy pysähtymään ja rauhoittumaan aina kun asiat alkavat mennä liian nopeasti eikä enää ehdi perään, pystyy ajattelemaan eteenpäin sitä, mitä on tekemässä ja se juuri auttaa eniten; kun voi suunnitella.
Tahtoisin elää ilman aikatauluja. Silloin luultavasti saisin jotain oikeaakin aikaan.
Nyt kun kukaan ei ole katsomassa eikä ole pelkoa siitä, että kukaan tulee liian aikaisin, asiat alkavat sujua. Pystyy pysähtymään ja rauhoittumaan aina kun asiat alkavat mennä liian nopeasti eikä enää ehdi perään, pystyy ajattelemaan eteenpäin sitä, mitä on tekemässä ja se juuri auttaa eniten; kun voi suunnitella.
Tahtoisin elää ilman aikatauluja. Silloin luultavasti saisin jotain oikeaakin aikaan.