"Fever/ In the morning/ Fever all through the night"
Peggy Lee: "Fever"
En taaskaan saanut unta yöllä, särki niin pirusti. Ei auttanut kipulääke, unilääke eikä mikään muukaan, vaikka kaikkia napsin (taas) ohjeannostusta enemmän. Perkele. Puoli seitsemältä sitten nousin todettuani, että on ihan turha maata vain odottamassa unta. Puolenpäivän jälkeen sitten alkoi potutuskäyrä nousta niissä määrin, että katsoin parhaaksi ottaa kirjan kainaloon ja mönkiä peiton alle hetkeksi rauhoittumaan. Kahdelta ajattelin ottaa pienet torkut ja laitoin kellon soimaan puoli kolmelta, jotten nukkuisi liikaa ja kiukustuisi entisestään.
Arvaahan sen, miten siinä sitten kävi.
Heräsin tuossa yhdeksän jälkeen. Olo oli (on) edelleen fyysisesti sangen surkea, mutta olin hiukan paremmalla tuulella. Konsultoin ystävääni, herra Kuumemittaria, ja sain tulokseksi luvun, joka oli lähes tarkalleen kolmenkymmenenyhdeksän ja neljänkymmenen välissä. Käy se näinkin. Taitaapi olla fiksuinta pistää viikonlopun suunnitelmat jäihin, samaten suunnittelija-Tiina. Prkl.
Turhaan siivosin taas, stna! :D (No kiukuttaahan se muutenkin, ei sillä. Olisi ollut ehkä huipuin ilta ikuna, muttakunniinei.) Ehdinpä lukea ja pestä pyykkiä sitten ainakin. Oi onnea.
Peggy Leen versio, koska Elvis-pahalainen pruukaa aina viedä kaiken kunnian.
Ettäs sen tiedätte. Eikä edes mainita Beyoncé-naikkosta, jooko?
The Peggy Lee version, because I'm sick of Elvis getting all the honour.
Just so you know. And let's not even begin with Beyoncé, shall we?
Couldn't get any sleep last night either. Pretty much every possible place in the human body that can ache was aching. Painkillers didn't help at all, neither did the sleeping pills or anything else for that matter, even if I took the normal dosage x 3 or so. Damn. Half past six I decided that it's no use just lying there, waiting to fall asleep, so I got up. After noon, I started to get so pissed off at everything imaginable that I decided to go to read something and try to calm down a bit. At two o’clock, I thought it might be a good idea to take a little, half-an-hour nap. So, I set the alarm on my cell phone in order not to sleep too long and get even more pissed off because of that.
Everyone can guess what happened then, right?
I woke up a bit after nine. I felt (feel) still quite horrible, physically, but I have to admit that I am in a better mood. I consulted my friend, Mr. Thermometre, and he gave me a number that was quite exactly in between thirty-nine and forty degrees Celsius. That means that I need to call off my plans for the weekend, and you can just imagine how happy that makes me. Grrr.
I cleaned the whole apartment for nothing, for f*ck's sake! :D (Well, that's really not the only reason. I'm quite sure that the night would have been the most awesome ever, but nooooo. We'll never know.) At least I now have time to read, study and do some laundry. How bloody awesome is that?
En taaskaan saanut unta yöllä, särki niin pirusti. Ei auttanut kipulääke, unilääke eikä mikään muukaan, vaikka kaikkia napsin (taas) ohjeannostusta enemmän. Perkele. Puoli seitsemältä sitten nousin todettuani, että on ihan turha maata vain odottamassa unta. Puolenpäivän jälkeen sitten alkoi potutuskäyrä nousta niissä määrin, että katsoin parhaaksi ottaa kirjan kainaloon ja mönkiä peiton alle hetkeksi rauhoittumaan. Kahdelta ajattelin ottaa pienet torkut ja laitoin kellon soimaan puoli kolmelta, jotten nukkuisi liikaa ja kiukustuisi entisestään.
Arvaahan sen, miten siinä sitten kävi.
Heräsin tuossa yhdeksän jälkeen. Olo oli (on) edelleen fyysisesti sangen surkea, mutta olin hiukan paremmalla tuulella. Konsultoin ystävääni, herra Kuumemittaria, ja sain tulokseksi luvun, joka oli lähes tarkalleen kolmenkymmenenyhdeksän ja neljänkymmenen välissä. Käy se näinkin. Taitaapi olla fiksuinta pistää viikonlopun suunnitelmat jäihin, samaten suunnittelija-Tiina. Prkl.
Turhaan siivosin taas, stna! :D (No kiukuttaahan se muutenkin, ei sillä. Olisi ollut ehkä huipuin ilta ikuna, muttakunniinei.) Ehdinpä lukea ja pestä pyykkiä sitten ainakin. Oi onnea.
Click to viewPeggy Leen versio, koska Elvis-pahalainen pruukaa aina viedä kaiken kunnian.
Ettäs sen tiedätte. Eikä edes mainita Beyoncé-naikkosta, jooko?
The Peggy Lee version, because I'm sick of Elvis getting all the honour.
Just so you know. And let's not even begin with Beyoncé, shall we?
Couldn't get any sleep last night either. Pretty much every possible place in the human body that can ache was aching. Painkillers didn't help at all, neither did the sleeping pills or anything else for that matter, even if I took the normal dosage x 3 or so. Damn. Half past six I decided that it's no use just lying there, waiting to fall asleep, so I got up. After noon, I started to get so pissed off at everything imaginable that I decided to go to read something and try to calm down a bit. At two o’clock, I thought it might be a good idea to take a little, half-an-hour nap. So, I set the alarm on my cell phone in order not to sleep too long and get even more pissed off because of that.
Everyone can guess what happened then, right?
I woke up a bit after nine. I felt (feel) still quite horrible, physically, but I have to admit that I am in a better mood. I consulted my friend, Mr. Thermometre, and he gave me a number that was quite exactly in between thirty-nine and forty degrees Celsius. That means that I need to call off my plans for the weekend, and you can just imagine how happy that makes me. Grrr.
I cleaned the whole apartment for nothing, for f*ck's sake! :D (Well, that's really not the only reason. I'm quite sure that the night would have been the most awesome ever, but nooooo. We'll never know.) At least I now have time to read, study and do some laundry. How bloody awesome is that?