Kultin loma loppui ja itsekin pitäisi aloittaa taas päivän rutiinit. Tällä tarkoitan lähinnä opiskelua. Plääh, vaan ei auta, koodaamista ja koodaamista. Onneksi saa tehdä sitä mitä tykkää. Vaikka joskus sitä tuntuukin ettei tajua mistään mitään niin kyllä ne ongelmaratkaisut tuntuvat aina jostain irtoavan. Huvittavaa on lähinnä se että minä joka olen suhteellisen uneksiva persoona opiskelee niinkin rationaalista ainetta kuin tietojenkäsittely. Olen huomannut itsessäni rasittavan piirteen, minun tekee oikeasti mieli ratkaista ihmisten ongelmia. Kulti sanoo että sen sijaan että vain kuuntelisin kultin huolia ja sanoisin vaikkapa "no voi", minä yritän ehdottaa jotain ratkaisua vaikka itse asiassa huoliin ei kuulemma edes tarvitse etsiä ratkaisua. Kuulemma miehet muutenkin ovat sellaisia. Noh, syytän opintojani tuosta. :D
Että sellaista.