(no subject)
Mikä mua vaivaa, kun olen muuttunut äärettömäksi optimistiksi. Huomasin sen eilen. Valitan paljon edelleen, mutta löydän kaikesta.. KAIKESTA paremman puolen. Luulen, että syynä on se italian kielessä paljon käytetty ilmaisu, joka mahdollistaa mun optimismin. "Meno male" eli "vähemmän paha". Se on yksi parhaista sanonnoista, koska se sopii joka tilanteeseen. Paljon parempi kun hyvä. Jos vaikka on tehnyt kauheesti työtä ja sitten avaa tiedoston johon on just kauheella vaivalla liittänyt kuvia ja ne ei enää olekaan siellä (esimerkki elävästä elämästä, mikä tapahtui eilen KOLME kertaa)niin tilanteesta tekee VÄHEMMÄN PAHAN (ja mikä juttu tää isot kirjaimet on), että on kumminkin tajunnut tallentaa tiedostoon laittamaansa kuvat erilliseen kansioon, että ne on helpompi löytää uudelleen. Ei se siitä tilanteeseta kumminkaan hyvää tee. Mutta suomeksi on vaikea sanoa vähemmän paha. Se on niin pitkä. Meno male on just hyvä.
Toinen sanonta, jota italialaiset käyttää kokoajan ja mäkin olen alkanut, koska se sopii myös joka tilanteeseen, kun on kyse kouluprojekteista ja etenkin ryhmätöistä. "È proprio un casino" jota en oikein edes osaa kääntää muuta kun kirjaimellisesti, eli "Se on todellakin ilotalo" =D Eli sekasorto tai semmonen hankala sekava epämääräinen juttu. Ehkä liittyen silleen enemmän siihen toimintaan, kun siihen mitä on paperilla. Se mitä on paperilla yleensä vaan "fa schifo" eli on .. sanakirjan mukaan inhottava, mutta ei se oikeen must inhottava on vähän eri. Ehkä siinä tilanteessa sanottais vaan että se on ihan kauhee eikä toimi. Vaikka joku pohjapiirros. Mutta joo.
Optimismissani (/epäpessimismissäni) mua eniten ihmetyttää sen ajoitus. Mulla on täällä Torinossa siis nyt kevätlukukauden ollut kuusi kurssia, joista neljällä tehdään projektia. Nyt on menossa viimeinen viikko tunteja ja tahti tiivistyy tiivistyy tiivistyy. Perjantaiksi pitäisi saada valmiiksi Workshop -projekti, joka on yhden talon rakenteen tutkimus ja siitä pitää piirtää rakennekuvia 3D:nä ja selittää rakenteet ja etsiä materiaalit ja kertoa kaikki niiden tekniset ominaisuudet. Oon tosi hyvä varsinkin siinä teknisten ominaisuuksien kääntämisessä suomesta italiaksi, kun jotenkin päädyin siihen, että valitsen suomalaisia materiaaleja. Lisäksi mulla on perjantaina koe restauroinnin teoriasta ja historiasta ja kevään kestäneen kurssin aikana olen tehny muistiinpanoja 110 A4:sta kaksin puolin.. Lisäksi on paksu kirja ja opettajan powerpointit. Mutta "meno male" että välissä oli yksi koe, joka kattoi ekat 44 paperillista ja sain siitä täydet pisteet. Mutta mä opiskelinkin paljon. Nyt en ole vielä ehtinyt edes aloittaa.
Koska eihän toki nämä ole ainoat asiat, joita tässä on pitänyt tehdä, kun muutkin projektit on pahasti kesken ja kun tekee ryhmätöitä, niin ei voi edes laittaa asioita järjestykseen, että ensin teen tän ja sitten vasta alan miettiä seuraavaa. Siispä enää ei ehdi edes nukkua.
Ajassa taaksepäin muistan nyt viime tiistaihin asti, jolloin olin ensin kolme tuntia koulussa ja sitten tulin kirjastoon etsimään riferimentoja suunnittelukurssia varten ja tein rakennelaboratoriota varten tutkimusta eläimistä (!!).
Keskiviikkona oli kymmenen tunnin koulupäivä, jolloin vietin kymmenen tunnin koulupäivä, eikä mun suunnitteluryhmä ollut tehnyt juuri mitään, eli hyvä, että olin tullut kenenkään pyytämättä etsimään riferimentoja tai meillä ei olisi ollut mitään. Ne on niin saamattomia, että ryhdyin ryhmän johtoon. Miettikää. Keksin kaikille hommaa ja sanoin mielipiteeni kaikesta. (Kaikki mun ryhmät on italialaisia ja kaikkien kanssa puhun vain italiaa) koulun jälkeen valvoin puoli yötä (ehkä kahteen tai kolmeen asti en muista) tutkien niitä eläimiä. Kirjotin niistä joku 8 sivua wordillä. Mut silleen et oli kuvia kans. Vähänkö turhaa.
Sitten torstaiaamuna menin yhdeksältä tekemään restauroinnin ryhmätyötä ja tein sitä kunnes mulla alkoi rakennekurssin tunnit, jotka loppui kai etuajassa jo joskus puoli kuudelta (normaali koulupäivä kestää 8.30-18.30 niin että jos pääsee 17.30 se on aikaisin ja jos aloittaa klo 9 on ihanaa kun saa nukkua pitkään). Menin kotiin jatkamaan restaurointityötä ja tein sitä ainakin kahteen.
Aamulla jätin tunnit väliin ja tulin tekemään restauroinnin ryhmätyötä yhdeksältä. Tein sitä ehkä kahteen ja sitten aloin tehdä Workshoppia, mitä jatkoin johonkin neljään, jolloin keskittyminen alkoi käydä mahdottomaksi. Menin kotiin ja nukuin päiväunet, minkä jälkeen jatkoin ja jatkoin ehkä kolmeen.
Lauantaiaamuna heräsin seitsemältä, jotta saatoin tulla taas tänne kirjastoon yhdeksäksi. Tein workshoppia yhteen asti, koska kirjasto meni silloin kiinni. Menin kotiin ja jatkoin ehkä puoli kahteen.
Sunnuntaina annoin itseni nukkua niin pitkään kun halusin, mutta heräsin silti yhdeksältä ja aloin tehdä workshoppia ja lopetin yöllä puoli neljältä.
Maanantaina menin kouluun yhdeksäksi tekemään suunnitteluryhmätyötä, mutta samaan aikaan piti tehdä restaurointia, koska eilen piti olla palautus. Ongelmia valokuvien kanssa. Sitten menin tulostamaan workshoppia (correzionea varten ei se vielä oo läheskään valmis) ja sitten jatkettiin restaurointiryhmätyötä ja oli tunnitkin, ja meidän correzione (korjaus, arviointi,..? semmonen, että mennään opettajan luo projektin kanssa ja näytetään mitä ollaan tehty ja ne sanoo, että ihan paska tee uus. Paitsi että nyt yllättäen noi opettajat on alkaneet pitää meidän restaurointiprojektista. Oikeastaan se kesti kakskyt vaille kaheksaan siks, että se toinen opettaja halus näyttää meiän projektin sille toiselle, kun se oli siitä niin innoissaan. Niinkun oikeesti suunnilleen hihkui. Meno male.) ja sitten menin kotiin ja aloin tehdä workshoppia. Menin nukkumaan jo puoli kahdelta.
Tänään aamulla oli Workshopin correzione puoli yhdeksältä. Ja sitten tulin kirjastoon. Söin jopa välissä koululla. Ja nyt en saa itseäni niskasta kiinni. Niin ja nämä työskentelyt ja muut harvemmin edes sisältää taukoja. Täällä ei kauheesti harrasteta välitunteja tai varsinkaan ruokataukoja. Kyllä aina jossain välissä on semmonen tauko, että ehtii syödä ne evässämpylänsä. Mutta uskokaa tai älkää tähän sopeutuu.
Noniin ja sitten vaan taas Autocad auki ja jatkamaan. Jes. Mutta autocadillä voi piirtää ties kuinka väsyneenä, kun se on niin mekaanista, mutta en tiedä miten tässä väsymyksessä sitten voi lukea kokeeseen. Mutta mun muistiinpanot on huvittavia. Eilen melkein nauroin ääneen kun luin niitä tunnilla (kun odotettiin correzionea)
Ja on myös huvittavaa, kun kaikki on samassa tilanteessa, että pitää istua koneella tekemässä projekteja 24/7 niin sit jututkin on vähän sitä tasoa, kun väsyneenä on. Niinkun että esimerkiksi, kun Esther eilen tulosti meidän 27 kpl A0-kokoista projektia (se on paljon.) pdf:ksi Autocadista, se suunnilleen lauleskeli jokaisen nappulan mitä se painoi "formaatti.. paperikoko.. ikkuna.. esikatselu.. tulosta.." jne. Joo. Moi.
Toinen sanonta, jota italialaiset käyttää kokoajan ja mäkin olen alkanut, koska se sopii myös joka tilanteeseen, kun on kyse kouluprojekteista ja etenkin ryhmätöistä. "È proprio un casino" jota en oikein edes osaa kääntää muuta kun kirjaimellisesti, eli "Se on todellakin ilotalo" =D Eli sekasorto tai semmonen hankala sekava epämääräinen juttu. Ehkä liittyen silleen enemmän siihen toimintaan, kun siihen mitä on paperilla. Se mitä on paperilla yleensä vaan "fa schifo" eli on .. sanakirjan mukaan inhottava, mutta ei se oikeen must inhottava on vähän eri. Ehkä siinä tilanteessa sanottais vaan että se on ihan kauhee eikä toimi. Vaikka joku pohjapiirros. Mutta joo.
Optimismissani (/epäpessimismissäni) mua eniten ihmetyttää sen ajoitus. Mulla on täällä Torinossa siis nyt kevätlukukauden ollut kuusi kurssia, joista neljällä tehdään projektia. Nyt on menossa viimeinen viikko tunteja ja tahti tiivistyy tiivistyy tiivistyy. Perjantaiksi pitäisi saada valmiiksi Workshop -projekti, joka on yhden talon rakenteen tutkimus ja siitä pitää piirtää rakennekuvia 3D:nä ja selittää rakenteet ja etsiä materiaalit ja kertoa kaikki niiden tekniset ominaisuudet. Oon tosi hyvä varsinkin siinä teknisten ominaisuuksien kääntämisessä suomesta italiaksi, kun jotenkin päädyin siihen, että valitsen suomalaisia materiaaleja. Lisäksi mulla on perjantaina koe restauroinnin teoriasta ja historiasta ja kevään kestäneen kurssin aikana olen tehny muistiinpanoja 110 A4:sta kaksin puolin.. Lisäksi on paksu kirja ja opettajan powerpointit. Mutta "meno male" että välissä oli yksi koe, joka kattoi ekat 44 paperillista ja sain siitä täydet pisteet. Mutta mä opiskelinkin paljon. Nyt en ole vielä ehtinyt edes aloittaa.
Koska eihän toki nämä ole ainoat asiat, joita tässä on pitänyt tehdä, kun muutkin projektit on pahasti kesken ja kun tekee ryhmätöitä, niin ei voi edes laittaa asioita järjestykseen, että ensin teen tän ja sitten vasta alan miettiä seuraavaa. Siispä enää ei ehdi edes nukkua.
Ajassa taaksepäin muistan nyt viime tiistaihin asti, jolloin olin ensin kolme tuntia koulussa ja sitten tulin kirjastoon etsimään riferimentoja suunnittelukurssia varten ja tein rakennelaboratoriota varten tutkimusta eläimistä (!!).
Keskiviikkona oli kymmenen tunnin koulupäivä, jolloin vietin kymmenen tunnin koulupäivä, eikä mun suunnitteluryhmä ollut tehnyt juuri mitään, eli hyvä, että olin tullut kenenkään pyytämättä etsimään riferimentoja tai meillä ei olisi ollut mitään. Ne on niin saamattomia, että ryhdyin ryhmän johtoon. Miettikää. Keksin kaikille hommaa ja sanoin mielipiteeni kaikesta. (Kaikki mun ryhmät on italialaisia ja kaikkien kanssa puhun vain italiaa) koulun jälkeen valvoin puoli yötä (ehkä kahteen tai kolmeen asti en muista) tutkien niitä eläimiä. Kirjotin niistä joku 8 sivua wordillä. Mut silleen et oli kuvia kans. Vähänkö turhaa.
Sitten torstaiaamuna menin yhdeksältä tekemään restauroinnin ryhmätyötä ja tein sitä kunnes mulla alkoi rakennekurssin tunnit, jotka loppui kai etuajassa jo joskus puoli kuudelta (normaali koulupäivä kestää 8.30-18.30 niin että jos pääsee 17.30 se on aikaisin ja jos aloittaa klo 9 on ihanaa kun saa nukkua pitkään). Menin kotiin jatkamaan restaurointityötä ja tein sitä ainakin kahteen.
Aamulla jätin tunnit väliin ja tulin tekemään restauroinnin ryhmätyötä yhdeksältä. Tein sitä ehkä kahteen ja sitten aloin tehdä Workshoppia, mitä jatkoin johonkin neljään, jolloin keskittyminen alkoi käydä mahdottomaksi. Menin kotiin ja nukuin päiväunet, minkä jälkeen jatkoin ja jatkoin ehkä kolmeen.
Lauantaiaamuna heräsin seitsemältä, jotta saatoin tulla taas tänne kirjastoon yhdeksäksi. Tein workshoppia yhteen asti, koska kirjasto meni silloin kiinni. Menin kotiin ja jatkoin ehkä puoli kahteen.
Sunnuntaina annoin itseni nukkua niin pitkään kun halusin, mutta heräsin silti yhdeksältä ja aloin tehdä workshoppia ja lopetin yöllä puoli neljältä.
Maanantaina menin kouluun yhdeksäksi tekemään suunnitteluryhmätyötä, mutta samaan aikaan piti tehdä restaurointia, koska eilen piti olla palautus. Ongelmia valokuvien kanssa. Sitten menin tulostamaan workshoppia (correzionea varten ei se vielä oo läheskään valmis) ja sitten jatkettiin restaurointiryhmätyötä ja oli tunnitkin, ja meidän correzione (korjaus, arviointi,..? semmonen, että mennään opettajan luo projektin kanssa ja näytetään mitä ollaan tehty ja ne sanoo, että ihan paska tee uus. Paitsi että nyt yllättäen noi opettajat on alkaneet pitää meidän restaurointiprojektista. Oikeastaan se kesti kakskyt vaille kaheksaan siks, että se toinen opettaja halus näyttää meiän projektin sille toiselle, kun se oli siitä niin innoissaan. Niinkun oikeesti suunnilleen hihkui. Meno male.) ja sitten menin kotiin ja aloin tehdä workshoppia. Menin nukkumaan jo puoli kahdelta.
Tänään aamulla oli Workshopin correzione puoli yhdeksältä. Ja sitten tulin kirjastoon. Söin jopa välissä koululla. Ja nyt en saa itseäni niskasta kiinni. Niin ja nämä työskentelyt ja muut harvemmin edes sisältää taukoja. Täällä ei kauheesti harrasteta välitunteja tai varsinkaan ruokataukoja. Kyllä aina jossain välissä on semmonen tauko, että ehtii syödä ne evässämpylänsä. Mutta uskokaa tai älkää tähän sopeutuu.
Noniin ja sitten vaan taas Autocad auki ja jatkamaan. Jes. Mutta autocadillä voi piirtää ties kuinka väsyneenä, kun se on niin mekaanista, mutta en tiedä miten tässä väsymyksessä sitten voi lukea kokeeseen. Mutta mun muistiinpanot on huvittavia. Eilen melkein nauroin ääneen kun luin niitä tunnilla (kun odotettiin correzionea)
Ja on myös huvittavaa, kun kaikki on samassa tilanteessa, että pitää istua koneella tekemässä projekteja 24/7 niin sit jututkin on vähän sitä tasoa, kun väsyneenä on. Niinkun että esimerkiksi, kun Esther eilen tulosti meidän 27 kpl A0-kokoista projektia (se on paljon.) pdf:ksi Autocadista, se suunnilleen lauleskeli jokaisen nappulan mitä se painoi "formaatti.. paperikoko.. ikkuna.. esikatselu.. tulosta.." jne. Joo. Moi.