elämäni Pirkanmaalla osa z
Merkitsin ja nillitin luvun seitsemän, "Henkevää keskustelua eli luut pöydälle". Päätä särkee syystä tai toisesta. Liikaa koulua tänään, ei tuntimäärällisesti, mutta keskittymiskyvylle pitkä miinus (-). Olen unohtanut, mitä surehdin. Se ei siis ollut mitään tärkeää. Syön irtokarkkeja (ne eivät ole minun). Eilen kirjoitin Hyrystä ja Jounista. Sikäli kun joku kokee tietävänsä jotakin kullankaivuusta, kertokoon kaiken minulle. Tahtoisin Marlin mansikkamehua, mutta kauppa menee kiinni kolmen minuutin kuluessa. Sukkateline-lampustani paloi lamppu, mutta ostin tänään uuden, kaksikin. Olin toimelias, tosin minua patistettiin. Keskiviikkona pesen pyyhkeen, ehkä monta. Pesutupa-sessioissa on tunnelmaa. Pesutupa on betoninen, haalea ja ruma, kuohainen ja haisee pistävälle. Kuivatustilaa on aina liian vähän. Varauslista ei koskaan pidä kutiaan. Poletit hukkuvat. Maailma tuhoutuu. Pitäiskö tässä jaksaa vielä tehdä jotain, tänään. Nuukahdan pian. Kirjoitin tänään jo monologin Kesävuorelle, ehkä se riittää. Taputtelen itseäni päähän, joo, diibi-dii. Ulkona sataa, lihon, huomenna on satumetsä-bileet, ei en tiedä. Paljon hyviä hetkiä tänään. Täytyy muistaa soittaa Tapsalle. Hymyilytys. Lynkkaan murheita. Höö.