what if leaving is a loving thing
Miten paljon minä saan hehkuttaa uutta kämppääni? Toivottavasti vastaus tähän kuuluu, että paljon ja hyvin paljon. Mä kuulen jatkuvasti vieressä kulkevan liikenteen, autot ne vain liikkuu ja menee eteenpäin, jotenkin vapauttavaa asua isomman tien vieressä, joka vie Helsinkiin, Tampereelle, Kotkaan ja vaikka minne. Vieressä bussi- ja juna-asema, joka lisää mun vapaudentunnetta entisestään- impulsiivisina päivinä ainakin ajatuksena mä voin vain kävellä suoraan bussiin ja lähteä tuntemattomaan määränpäähän eikä öisin tarvitse enää miettiä pääsenkö bussilla tiettyyn kaupunginosaan. Tai muutenkaan tarvitse näyttää bussikorttia jokaikinen päivä. Baariinkin vain kävelymatka, siskotkin löytyvät tien varrelta ja niin, ne kaupatkin ovat lähellä. Mä en tiennyt aikaisemmin, että voisin olla näin onnellinen siitäkin, että mulla on oma sisäänkäynti ja oma vessakin! Ranskalaisesta parvekkeesta puhumattakaan, jolla aion kesällä ehkä kasvattaa jotakin (mikä luultavasti ei pysy hengissä pakokaasumäärän takia, mutta silti!). Stereoissa mulla on koko päivän soinut Mew ja eilen fiilistelin Kentiä (ja jos joku osaa suositella mikä ko bändin muukin levy mun kannattaisi omistaa kuin vapen och-... niin otan neuvot vastaan.) Smile.
Tämä kämppä tuntuu oikealta ja ihanalta.
myöhemmin kuvia, kunhan saan tämän kaikilta osin valmiiksi.