if you never dream, you'll never fly.
30stm ja odotan kaverini soittoa keikalta The Killin aikana. Hassua, mutta mä taidan kiintyä tähän bändiin, vaikken sitä haluakaan myöntää.
Tänään paistoi aurinko, kevät tekee tulojaan, maassa loskaa ja mulla on aina liian vähän tai liian paljon päällä. Voi kun osaisin pukeutua sään mukaisesti.Mä tiedän, että tästä keväästä mua tulee ikuisesti muistuttamaan A New Bohemian, aivan kuten decemberunderground muistuttaa mua samalla siitä täydellisestä talvesta ja kesäöistä, Ukkosesta tulee mieleen loppukesä, kaunis syksy ja Juturna käyvät yksi yhteen. Liian stressaava viikko kokonaisuudessaan ja mä vain nauroin lähinnä kaikelle. Keskiviikkona päivähiprakat, jotka muuttuivat sitten itseasiassa ilta-hiprakoiksi. Tehtiin muodonmuutokset vara-siskon kanssa ja mua alkaa naurattaa ajatuskin tuosta illasta. Seuraavana päivänä ei kyllä kauheasti naurattanut etenkään se aamuinen yllätys-koe, iltapäivätunnit tai sekään, että jalat taas puutuivat, kylmä hiki ja saatananmoinen kipu, kolme särkylääkettä ei tahtoneet auttaa.
Stereoiden päällä kuunneltavia levyjä, liikaa kirjoja luettavana, liikaa tekstiä koulua varten luettavana ja mun pitäisi jaksaa siivotakin. Mutta mä en vain tahdo. Tahdon ennemmin katsella Ameliéta, haaveilla Pariisista ja päälle lukea kauniita sanoja Pariisista. Haluan kadottaa itseni ajatuksissani tulevaan kesään, hiekkaan varpaissa, lämmittävään aurinkoon, vihreään nurmikkoon, ihmisjoukkoon ympärilläni, festareihin, edestakaisin kulkeviin juniin, ajatuksiin Helsingistä ja Lapkon keikasta. Toisin sanoen kaikkeen mikä vie mun ajatukseni pois nykyisyydestä ja lopettaa mun murehtimisen turhista asioista. Latasin Shape of Punk to Comen soittoääneksi ja biisi on ehkäpä paras soittoääni ikinä. Joskus minusta tuntuu, että mun pitäisi elää enemmän, murehtia vähemmän. On hullua ajatella, etten mä tule ikinä saamaan näitä päiviä takaisin, jotka vain katoavat mystisesti johonkin.
Jos teillä jollakulla on bändi ja kavereilla on bändejä niin osallistukaa ihmeessä meidän bändikilpailuun. Voisin sanoa, että jos itse soittaisin bändissä mulle ainakin kelpaisi risteily Saksaan, kolme päivää studio-aikaa, festari-keikka ja vähän muutakin, ehdottomasti! Minähän nyt palaisin halusta päästä Lutakon lavallekin esiintymään. Enempää en mainosta.
Tänään paistoi aurinko, kevät tekee tulojaan, maassa loskaa ja mulla on aina liian vähän tai liian paljon päällä. Voi kun osaisin pukeutua sään mukaisesti.Mä tiedän, että tästä keväästä mua tulee ikuisesti muistuttamaan A New Bohemian, aivan kuten decemberunderground muistuttaa mua samalla siitä täydellisestä talvesta ja kesäöistä, Ukkosesta tulee mieleen loppukesä, kaunis syksy ja Juturna käyvät yksi yhteen. Liian stressaava viikko kokonaisuudessaan ja mä vain nauroin lähinnä kaikelle. Keskiviikkona päivähiprakat, jotka muuttuivat sitten itseasiassa ilta-hiprakoiksi. Tehtiin muodonmuutokset vara-siskon kanssa ja mua alkaa naurattaa ajatuskin tuosta illasta. Seuraavana päivänä ei kyllä kauheasti naurattanut etenkään se aamuinen yllätys-koe, iltapäivätunnit tai sekään, että jalat taas puutuivat, kylmä hiki ja saatananmoinen kipu, kolme särkylääkettä ei tahtoneet auttaa.
Stereoiden päällä kuunneltavia levyjä, liikaa kirjoja luettavana, liikaa tekstiä koulua varten luettavana ja mun pitäisi jaksaa siivotakin. Mutta mä en vain tahdo. Tahdon ennemmin katsella Ameliéta, haaveilla Pariisista ja päälle lukea kauniita sanoja Pariisista. Haluan kadottaa itseni ajatuksissani tulevaan kesään, hiekkaan varpaissa, lämmittävään aurinkoon, vihreään nurmikkoon, ihmisjoukkoon ympärilläni, festareihin, edestakaisin kulkeviin juniin, ajatuksiin Helsingistä ja Lapkon keikasta. Toisin sanoen kaikkeen mikä vie mun ajatukseni pois nykyisyydestä ja lopettaa mun murehtimisen turhista asioista. Latasin Shape of Punk to Comen soittoääneksi ja biisi on ehkäpä paras soittoääni ikinä. Joskus minusta tuntuu, että mun pitäisi elää enemmän, murehtia vähemmän. On hullua ajatella, etten mä tule ikinä saamaan näitä päiviä takaisin, jotka vain katoavat mystisesti johonkin.
Jos teillä jollakulla on bändi ja kavereilla on bändejä niin osallistukaa ihmeessä meidän bändikilpailuun. Voisin sanoa, että jos itse soittaisin bändissä mulle ainakin kelpaisi risteily Saksaan, kolme päivää studio-aikaa, festari-keikka ja vähän muutakin, ehdottomasti! Minähän nyt palaisin halusta päästä Lutakon lavallekin esiintymään. Enempää en mainosta.