(no subject)

Apr 24, 2007 20:07

Tänään koulussa mulle sanottiin jotain ilkeää, mikä toikin sillä samaisella sekunnilla kaikki menneisyyden, menneisyyden mitä EN HALUA muistella ikinä enää, muistot ja sitten olikin itku todella lähellä koko loppupäivän.
Tiedän ettei pitäisi välittää, enkä enää, no välitän, mutta kuitenkin. Se sattui. Oke, mulla oli ongelmia kolme-neljä vuotta sitten, mutta ketä se enää kiinnostaa, vaikka olisi kuinka näkyvästi esillä, luettavissa. 
On ne, eikä ne minnekkään katoa. 
Vakavilla asioilla ei pitäisi ruveta leikkimään. Kyllä nyt kuka tahansa sen ymmärtää.

En todellakaan haluaisi enää joutua selittelemään millaista mun elämä silloin oli. Varsinkaan perustelemaan.

Tuomas piristi mun päivää erittäin kivalla julisteella. Nyt se on mun seinällä, se on upea.
Previous post Next post
Up