Kaamosapatia.
Tää on ollut jotenkin tosi rankka viikko. Oon valvonut joka yö johonkin neljään ja nukkunut liian vähän, joten oon ollut koko ajan semmoisessa pienessä horroksessa. Mutta vaikka yrittäisin mennä nukkumaan aiemmin, niin en saa unta! Viime yönäkin nukahdin joskus kahdelta ja sit piti herätä viideltä töihin.. Jei. En myöskään ole syönyt oikeisiin aikoihin, tai ollenkaan edes tarpeeksi. Enkä ulkoillut lähes ollenkaan! Varmaan kaikesta tästä johtuen on närästänyt ihan älyttömästi, jonka takia en ole jaksanut keskittyä mihinkään, vaan oon vaan istunut tuntikausia joka päivä netissä. Raivostuttava kierre. Mutta musta tuntuu, että tästä kaikesta voi syyttää tuota hemmetin säätä (raukka sää kun sitä aina syytetään). Mutta oikeasti! Vaikka rakastankin yötä, niin en näköjään pärjää ilman aurinkoa. Kun ulkona sataa jäätävää vettä tai räntää ja taivas on päivästä toiseen yhtä harmaa kuin kaupunki katuineen ja taloineen, niin ei sitä yksikertaisesti ole kykenevä mihinkään. Mulla ei ainakaan ole energiaa. Huokaus.
Olen yhä Niko/Sauli-fiiliksissä, löysin niin mahtavan yhteisön. En aio hankkia vielä omaa elämääni takaisin ;) Romanttisissa unelmissa on paljon kivempaa.
Meillä on tänään työpaikan pikkujoulut eli syömingit. Mennään Amarilloon syömään joku täydellinen lounas alku-keski-ja jälkiruokineen. Oon säästellyt nälkääni koko päivän ja kohta en enää pysty :D Oon kuitenkin ollut siitä viidestä asti hereillä kahden leivän ja jugurtin voimin. Nyt iski kyllä niin älytön väsy, etten tiiä miten pääsen täältä minnekään. Masennuin kun yritin tässä palata fanficien luvattuun maailmaan ja kirjoittaa jotain, mutta huomasin, että oonkin ihan paska :D En mä osaa kirjoittaa enää. Miten masentavaa. Hahaa, piti oikein kaivaa esille muinaiset Roswell-ficcini ja hehkuttaa niitä ;) Luonnon helmassa oli niin mahtava aikoinaan :D Nyt vähän nolottaa kun sitä lukee. Heh.
Luulin tuossa aiemmin, että nyt tuli sota. Ihme jyske kuului tuolta kaupungilta, ensin se kuulosti ilotulitteilta, mutta sitten vaan pommeilta, tai loputtomalta ukkoselta tai joltain ihme räjähdyksiltä. En sit tiiä mitä se oli, mutta kovaa se kuului ja kesti varmaan viisi minuuttia. Pelotti. Oon nähnyt usein unia, että oon sodassa ja ne on aika hurjia. Kerran joku kranaatti osui mun päähän takaapäin ja kaaduin mahan ja tunsin kun verta vaan valui älyttömästi. Jee, mun mieli on niin terve :D Siitä puheenollen, tänään kun purin töissä niitä banaaneja sun muita rehuja, niin olin varma, että joku trooppinen ötökkä pisti mua ja kohta lamaannun niin kuin siinä Lostissa. Kun mua siis rupes ihan älyttömästi kaulasta kutittamaan yhdestä kohtaa. No, en ainakaan vielä ole lamaantunut ;) Paitsi ehkä väsymyksestä kohta. Taidan ottaa torkut.
Olen yhä Niko/Sauli-fiiliksissä, löysin niin mahtavan yhteisön. En aio hankkia vielä omaa elämääni takaisin ;) Romanttisissa unelmissa on paljon kivempaa.
Meillä on tänään työpaikan pikkujoulut eli syömingit. Mennään Amarilloon syömään joku täydellinen lounas alku-keski-ja jälkiruokineen. Oon säästellyt nälkääni koko päivän ja kohta en enää pysty :D Oon kuitenkin ollut siitä viidestä asti hereillä kahden leivän ja jugurtin voimin. Nyt iski kyllä niin älytön väsy, etten tiiä miten pääsen täältä minnekään. Masennuin kun yritin tässä palata fanficien luvattuun maailmaan ja kirjoittaa jotain, mutta huomasin, että oonkin ihan paska :D En mä osaa kirjoittaa enää. Miten masentavaa. Hahaa, piti oikein kaivaa esille muinaiset Roswell-ficcini ja hehkuttaa niitä ;) Luonnon helmassa oli niin mahtava aikoinaan :D Nyt vähän nolottaa kun sitä lukee. Heh.
Luulin tuossa aiemmin, että nyt tuli sota. Ihme jyske kuului tuolta kaupungilta, ensin se kuulosti ilotulitteilta, mutta sitten vaan pommeilta, tai loputtomalta ukkoselta tai joltain ihme räjähdyksiltä. En sit tiiä mitä se oli, mutta kovaa se kuului ja kesti varmaan viisi minuuttia. Pelotti. Oon nähnyt usein unia, että oon sodassa ja ne on aika hurjia. Kerran joku kranaatti osui mun päähän takaapäin ja kaaduin mahan ja tunsin kun verta vaan valui älyttömästi. Jee, mun mieli on niin terve :D Siitä puheenollen, tänään kun purin töissä niitä banaaneja sun muita rehuja, niin olin varma, että joku trooppinen ötökkä pisti mua ja kohta lamaannun niin kuin siinä Lostissa. Kun mua siis rupes ihan älyttömästi kaulasta kutittamaan yhdestä kohtaa. No, en ainakaan vielä ole lamaantunut ;) Paitsi ehkä väsymyksestä kohta. Taidan ottaa torkut.