Brynolf ja Brunhilde (osa 1)
"Hyi, miten pahaa marenkikakkua!" Brynolf rapisi ohuiden keuhkojensa läpi ja potkaisi brutaalisti sämpyläkorin kumoon. "Miten makaaberia kielenkäyttöä", Brunhilde tuhahti ryystäessään tukkimiehen annokseen kuuluvaa soppaansa. "Älä ämmä kielenkäyttööni puutu", Brynolf urahti takaisin ja lappasi lautaselleen megalomaanisen kasan jauhelihaa. "Ukko sulkee nyt leipäläpensä, koko kanttiinihan meitä mulkoilee", Brunhilde sihisi niin että soppa loiskui yli lautasen. Byrnolf tyytyi jupisemaan lähes yhteen puristettujen huultensa välistä ja kävi suunnattoman epätyytyväisenä ruokansa kimppuun.
Brunhilde nyökkäsi itsekseen varsin tyytyväisenä: Brynolf oli kelpo äijä, mutta toisinaan alkoi hermostuksissaan solhottaa turhia, kuten nyt, kun he olivat majoittuneet lähisapuskalan nurkkaan vakoilemaan Brunhilden osastopäällikköä. "Mitä samperia ne nykyajan penikoille opettavat", Brynolf jatkoi vakoilupuuhiensa lomassa ja lusikoi jauhelihaa niin, että sitä roiskui viereisillä pöydillä norkoilevien papparaisten paidoille, "kun kuvittelevat meidän popsivan näin ylitseampuvan maustettua ja yltiöpöljää sapuskaa?" "Tämä on kuule moternia keittiötä", Brunhilde lausahti tietävästi niin, että keittoa loiskui ohikulkevan tarjoilijan kengille, mutta loikkasi seuraavassa hetkessä pöydän alle kukkamekon helmat lepattaen. "Mitäs peevelin himpskattia..." Brynolf aloitti miniatyyripöheikköjä muistuttavat kulmakarvat koholla, kunnes kanttiinin ällöttävän vaaleanpunaiset ovet avautuivat ja sisään pörähti niin roimasti elämöivä espanjalainen inkvisitio, että muuan antiikkinen ryppymamma kupsahti letkeästi sydänkohtaukseen.
"Meitsin pomo saapui!" Brunhidle sihisi pöytäliinaverhon takaa, ja Brynolf kääntyi katsomaan ovella elämöivää punanuttukaartia pohtien Brunhilden aiemmin kertomaa: miten inkvisition johtaja näpistelee toimistosta rautakaupan alennuskuponkeja, ja miten Brunhilde ylenisi vessansiivoojan apupojan sihteeristä kahvinkeittäjäksi, jos paljastaisi tuon viheliäisen ketkun.
"No niin, no niin", Brynolf rykäisi yrittäen kuulostaa tilanteen arvokkaasti haltuun ottavalta (mikä oli vaikeaa ruokatorven ollessa täynnä jauhelihamöykkyjä), "kyllä me tuo ryökäleistä roisin käräytetään!"
TO BE CONTINUED
(... writer died now for the story is so long, but when she´s alive again the story shall continue!)
Brunhilde nyökkäsi itsekseen varsin tyytyväisenä: Brynolf oli kelpo äijä, mutta toisinaan alkoi hermostuksissaan solhottaa turhia, kuten nyt, kun he olivat majoittuneet lähisapuskalan nurkkaan vakoilemaan Brunhilden osastopäällikköä. "Mitä samperia ne nykyajan penikoille opettavat", Brynolf jatkoi vakoilupuuhiensa lomassa ja lusikoi jauhelihaa niin, että sitä roiskui viereisillä pöydillä norkoilevien papparaisten paidoille, "kun kuvittelevat meidän popsivan näin ylitseampuvan maustettua ja yltiöpöljää sapuskaa?" "Tämä on kuule moternia keittiötä", Brunhilde lausahti tietävästi niin, että keittoa loiskui ohikulkevan tarjoilijan kengille, mutta loikkasi seuraavassa hetkessä pöydän alle kukkamekon helmat lepattaen. "Mitäs peevelin himpskattia..." Brynolf aloitti miniatyyripöheikköjä muistuttavat kulmakarvat koholla, kunnes kanttiinin ällöttävän vaaleanpunaiset ovet avautuivat ja sisään pörähti niin roimasti elämöivä espanjalainen inkvisitio, että muuan antiikkinen ryppymamma kupsahti letkeästi sydänkohtaukseen.
"Meitsin pomo saapui!" Brunhidle sihisi pöytäliinaverhon takaa, ja Brynolf kääntyi katsomaan ovella elämöivää punanuttukaartia pohtien Brunhilden aiemmin kertomaa: miten inkvisition johtaja näpistelee toimistosta rautakaupan alennuskuponkeja, ja miten Brunhilde ylenisi vessansiivoojan apupojan sihteeristä kahvinkeittäjäksi, jos paljastaisi tuon viheliäisen ketkun.
"No niin, no niin", Brynolf rykäisi yrittäen kuulostaa tilanteen arvokkaasti haltuun ottavalta (mikä oli vaikeaa ruokatorven ollessa täynnä jauhelihamöykkyjä), "kyllä me tuo ryökäleistä roisin käräytetään!"
TO BE CONTINUED
(... writer died now for the story is so long, but when she´s alive again the story shall continue!)