(no subject)

Jan 11, 2006 20:42

mun pitää pistää musiikkia kovemmalle et se pettäis ne tunteet jotka pyrkii taas pintaan. mä en välitä, mä en välitä enää sanoista jotka sanotaan vääristä ihmisistä, mä en jaksa olla lapsellinen ja tyhmä enää, mä tahdon vaan pärjätä täällä. Eveliina oli tosi kummallinen koko päivän ja se häiritsee mua, Laura huolestuttaa mua, nään Ellun kahden yön päästä ja Susan kolmen.

Hiuksesi tuoksuvat bensiiniltä ja rikkikulutetuilta vuosilta. Sinä yrität tasapainotella rautatien päällä ja kysyt minulta, missä se juna viipyy. Silmiäni polttelee ja viileätä horisonttia, katselen miten metsä pimenee auringon laskiessa ja päässäni soi kappaleita kesältä kun olimme vapaita.
Muistan viime toukokuun. Sen, kun rakastimme eniten ja katselimme juna-aikatauluja. Kätesi oli kylmä ja minua nauratti ja itketti yhtäaikaa.
Kaikki se kaunis kesti neljä kuukautta ja kaksitoista minuuttia, sitten sinä muutuit jääksi enkä minä voinut kuin katsella, miten laskit arpia käsissäsi humalatilassa lauantaisin.
Unohdin miltä ikävä tuntuu ja hukutin hulluuteni punaviiniin ja kirjoihin, jotka kertovat hienoista seurapiirinaisista, sellaisista joita kadehdin.
Kuiskaat hiljaa unissasi nimeäni ja se täyttää sydämeni katkeruudella maailman julmuutta kohtaan, sitä julmuutta joka vei sinut minulta. Otan yösalamalla kuvan kauniista käsistäsi ja ripsistäsi ja vaikka joudun hyvästelemään sinut (koska en enää kestä näitä veitsiä sisuksissani ja kyyneleeni ovat loppuneet aikoja sitten) minulla on jotain, jota rakastaa lopun elämääni.
Risaiset farkkusi, öljystä likaiset kätesi ja pulssisi, jonka tunsin suudellessani hienoa kaulaasi.

the comfort of fireflies

tää kappale iskee niin lujaa ja mä tahdon karata. honey will you be my runaway-bride.
Previous post Next post
Up