velvollisuuden pakottamana.
Mitä pidemmän aikaa on kirjoittamatta, sitä korkeampi kynnys on aloittaa.
Viimeisen 10 päivän sisällä tapahtunutta:
- erkan tenttiin lukemista ja ahdistusta
- yhden kirjeen kirjoitus ja lähetys! (sain takaisin kirjeen jo torstaina, miten joku ehtii kahdessa päivässä kirjoittamaan takas...)
- yleistä ahdistusta ja panikointia
- ulkoilua ja valokuvausta
- saunareissu
- pitsan tekoa ja tällä kertaa kaikki onnistui, koska oli homejuustoa
- paljon ihmisten synttäreitä muutaman päivän sisällä, mutta kahta en muistanut onnitella :/
- erkan tentti ja käytännön järjestelyt oli aika perseestä (helkkarin pahviläpyskät alustana ja kirjoitin tenttipaperiin, jossa oli vuoden kohdalla merkitty 19__)
- graduseminaarissa purkauduin ahdistustani
- Maria tuli käymään ja syötiin läskiviinereitä
No niin, siinä viimeisimmät tapahtumat.
Torstai-iltana päätin aloittaa gradun kirjoittamisen, koska enää on kuukausi aikaa kirjoittaa ja sitten pitää lähettää kaikille luettavaksi eka seminaarityö, teoriaosuus. Otin kaikista ohuimman kirjan käteeni ja aloin lukea. Nyt olen lukenut sitä uudelleen ja napsinut sopivia kohtia kirjoitettavaksi. Huh, kai tämä tästä. Ei tee asiasta suurempaa kuin se on... En halua ajatella, että se olisi jotain kovin suurta. On tässä kuitenkin tehnyt ainakin viis eri laajuista tutkimusta, että kai sitä nyt osaa tehdä vielä yhden, vaikka vähän suuremmassa mittakaavassa. Ehkä. Aihe on kyllä kiinnostava, mutta tuntuu, etten osaa mitään. Kaikki menee pieleen, mitä aloitankin.
Eilen ärsytti taas niin suunnattomasti, kun yritin tulostaa Agorassa. Sainkin lopulta ulos kaiken mitä pitikin. Mutta eiköhän mun nitoja sanonut sopimuksensa irti enkä saanut nidottua palautettavia kirjoitelmia yhteen, argh. Onnistuin tekemään itselleni siitä päivän ensimmäisen haavan, nitoja on vaarallinen! En sitten palauttanut mitään ja ärsyttää lähteä viemään noita sitten maanantaina. Noh tulostin myös harjoittelun ohjaajalle tarkoitetun portfolioni ja se piti rei'ittää, koska olin hommannut pienen "kansion", johon portfolion ajattelin laittaa. No ihan kuin se olisi sitten tapahtunut kätevästi. Miten voi mennä tuollainenkin asia pieleen kuin rei'itys?? Tulostin uudelleen parit sivut ja sitten sain suunniilleen fiksusti ne paperit kansioon. Ja mähän olen siis yleensä hyvin hermoheikko ihminen enkä kestä tuollaisia vastoinkäymisiä.
Lähdin sitten keskustaan palauttamaan portfoliota työpaikalle ohjaajan luo, mutta eihän se ollut tietenkään paikalla. No kaipa hän sen löytää pöydältään... Niin kun kaivelin sitä portfoliota repustani, niin enköhän onnistunut tekemään jollain ihmeen kaupalla sormeeni haavan. Onneksi pääsin sitten lääkekaapille hakemaan laastaria. Nyt se haava on tulehtunut ja näyttää että se olis syväkin. Miksi, miksi??
Mutta jotain hyvää sentään tapahtui, ilostuin siitä ihan älyttömästi. Sovitin Anttilassa valkoisia pitkiä toppeja (mun kaikki paidat on jotenkin niin lyhyitä nykyään ja tarvin alle pitemmän paidan, ettei tuu kylmä ja oo selkä paljaana) ja luulin ettei siellä ookaan niitä mustina sopivankokoisina. Kävin kaikki mustat läpi enkä löytänyt oikeeta kokoa ja meni hermot. Päätin vielä summassa ottaa yhen topin, että jos sen vois jotenkin kutistaa pesussa. Se sitten olikin ihan oikee koko! Jee! Jotain muuta pientä vielä ostelin... Ja sitten jäädyin kun pyöräilin takas kotii. Hrrr, järven vieressä on ihan hauska pyöräillä kun tuulee niin mukavasti...
Tuntuu vaan että kaikki menee pieleen, että mikään ei vaan onnistu. Johtuuko tää vaan tästä syksystä? Inhoan että on niin pimeetä jo niin varhain. Jos olis varaa, niin ostaisin kirkasvalolampun.
Tänään mennään käymään T:n porukoilla, kun ne tuli eilen jostain Espanjasta. Olivat matkustaneet vaan jotain 20h, kun piti esim. lentokentällä oottaa 6 tuntia, kun oli lento myöhässä. Ihan mukavaa tollanen... Hyvä että sentään pääsivät kotiin, vaikka olikin lentolakko.
ps. Miksi Lostissa se kliininen psykologi ei ota Ana Luciaa hoidettavaksi? Pitäshän sen tajuta, mikä vika sen Ana Lucian päässä oikein on, kun koko ajan heiluu sen aseen kanssa. Vähän mua ärsyttää sen Ana Lucian ilmeet, argh. En ota siis yhtään vakavasti tätä sarjaa. :D
pps. Onko mun elämä köyhää? Eilen viihdytin itseäni katsomalla Mallikoulua, lukemalla salakuunneltua.fi:n juttuja, hoilottamalla Tartu mikkiin-ohjelman parissa. Ilta kruunautui galleriairkkaamisen parissa.
Viimeisen 10 päivän sisällä tapahtunutta:
- erkan tenttiin lukemista ja ahdistusta
- yhden kirjeen kirjoitus ja lähetys! (sain takaisin kirjeen jo torstaina, miten joku ehtii kahdessa päivässä kirjoittamaan takas...)
- yleistä ahdistusta ja panikointia
- ulkoilua ja valokuvausta
- saunareissu
- pitsan tekoa ja tällä kertaa kaikki onnistui, koska oli homejuustoa
- paljon ihmisten synttäreitä muutaman päivän sisällä, mutta kahta en muistanut onnitella :/
- erkan tentti ja käytännön järjestelyt oli aika perseestä (helkkarin pahviläpyskät alustana ja kirjoitin tenttipaperiin, jossa oli vuoden kohdalla merkitty 19__)
- graduseminaarissa purkauduin ahdistustani
- Maria tuli käymään ja syötiin läskiviinereitä
No niin, siinä viimeisimmät tapahtumat.
Torstai-iltana päätin aloittaa gradun kirjoittamisen, koska enää on kuukausi aikaa kirjoittaa ja sitten pitää lähettää kaikille luettavaksi eka seminaarityö, teoriaosuus. Otin kaikista ohuimman kirjan käteeni ja aloin lukea. Nyt olen lukenut sitä uudelleen ja napsinut sopivia kohtia kirjoitettavaksi. Huh, kai tämä tästä. Ei tee asiasta suurempaa kuin se on... En halua ajatella, että se olisi jotain kovin suurta. On tässä kuitenkin tehnyt ainakin viis eri laajuista tutkimusta, että kai sitä nyt osaa tehdä vielä yhden, vaikka vähän suuremmassa mittakaavassa. Ehkä. Aihe on kyllä kiinnostava, mutta tuntuu, etten osaa mitään. Kaikki menee pieleen, mitä aloitankin.
Eilen ärsytti taas niin suunnattomasti, kun yritin tulostaa Agorassa. Sainkin lopulta ulos kaiken mitä pitikin. Mutta eiköhän mun nitoja sanonut sopimuksensa irti enkä saanut nidottua palautettavia kirjoitelmia yhteen, argh. Onnistuin tekemään itselleni siitä päivän ensimmäisen haavan, nitoja on vaarallinen! En sitten palauttanut mitään ja ärsyttää lähteä viemään noita sitten maanantaina. Noh tulostin myös harjoittelun ohjaajalle tarkoitetun portfolioni ja se piti rei'ittää, koska olin hommannut pienen "kansion", johon portfolion ajattelin laittaa. No ihan kuin se olisi sitten tapahtunut kätevästi. Miten voi mennä tuollainenkin asia pieleen kuin rei'itys?? Tulostin uudelleen parit sivut ja sitten sain suunniilleen fiksusti ne paperit kansioon. Ja mähän olen siis yleensä hyvin hermoheikko ihminen enkä kestä tuollaisia vastoinkäymisiä.
Lähdin sitten keskustaan palauttamaan portfoliota työpaikalle ohjaajan luo, mutta eihän se ollut tietenkään paikalla. No kaipa hän sen löytää pöydältään... Niin kun kaivelin sitä portfoliota repustani, niin enköhän onnistunut tekemään jollain ihmeen kaupalla sormeeni haavan. Onneksi pääsin sitten lääkekaapille hakemaan laastaria. Nyt se haava on tulehtunut ja näyttää että se olis syväkin. Miksi, miksi??
Mutta jotain hyvää sentään tapahtui, ilostuin siitä ihan älyttömästi. Sovitin Anttilassa valkoisia pitkiä toppeja (mun kaikki paidat on jotenkin niin lyhyitä nykyään ja tarvin alle pitemmän paidan, ettei tuu kylmä ja oo selkä paljaana) ja luulin ettei siellä ookaan niitä mustina sopivankokoisina. Kävin kaikki mustat läpi enkä löytänyt oikeeta kokoa ja meni hermot. Päätin vielä summassa ottaa yhen topin, että jos sen vois jotenkin kutistaa pesussa. Se sitten olikin ihan oikee koko! Jee! Jotain muuta pientä vielä ostelin... Ja sitten jäädyin kun pyöräilin takas kotii. Hrrr, järven vieressä on ihan hauska pyöräillä kun tuulee niin mukavasti...
Tuntuu vaan että kaikki menee pieleen, että mikään ei vaan onnistu. Johtuuko tää vaan tästä syksystä? Inhoan että on niin pimeetä jo niin varhain. Jos olis varaa, niin ostaisin kirkasvalolampun.
Tänään mennään käymään T:n porukoilla, kun ne tuli eilen jostain Espanjasta. Olivat matkustaneet vaan jotain 20h, kun piti esim. lentokentällä oottaa 6 tuntia, kun oli lento myöhässä. Ihan mukavaa tollanen... Hyvä että sentään pääsivät kotiin, vaikka olikin lentolakko.
ps. Miksi Lostissa se kliininen psykologi ei ota Ana Luciaa hoidettavaksi? Pitäshän sen tajuta, mikä vika sen Ana Lucian päässä oikein on, kun koko ajan heiluu sen aseen kanssa. Vähän mua ärsyttää sen Ana Lucian ilmeet, argh. En ota siis yhtään vakavasti tätä sarjaa. :D
pps. Onko mun elämä köyhää? Eilen viihdytin itseäni katsomalla Mallikoulua, lukemalla salakuunneltua.fi:n juttuja, hoilottamalla Tartu mikkiin-ohjelman parissa. Ilta kruunautui galleriairkkaamisen parissa.