and she promises to be better.
Phew, yritän saada kirjoitetuksi muutaman sanan ennen kuin alkaa ahdistaa livejournalin heitteillejättö. Eh, onhan se suuri juttu, jos ei kokonaiseen viikkoon päivitä.
Oon yrittänyt viimeisen viikon nostaa itseäni ylös tästä loppumattomasta laiskuuden suosta ja olen kai siinä hetkellisesti onnistunut. Palasin keskiviikkona takaisin tunturin juurelta ja oon yrittänyt hokea itselleni, että olisi aika palata arkiseen päivärytmiin. Onneksi olin jo varautunut siihen, etteivät T:n ja minun yhteiset suunnitelmat loppuloman varalle kuitenkaan toteudu, niin ei harmita se, kun ei ehditty tekemään oikeastaan yhtään mitään yhdessä. Tosin hetki sitten katsottiin Shaolin Succer-elokuva. En muistanutkaan, että olin ostanut viime syksynä sellaisia huippuleffoja kuten It's All About Love ja the Big Fish.
Vähenevät rahavarani päätin sitten tuhlata vaatteisiin, jotka tulevat joskus myöhemmin postimyynnin kautta. Enpä varmaan olisi muuten mitään tilannut, mutta kun Saara soitti ja ehdotti kimppatilausta. Toki hänen taka-ajatuksena oli postikulujen puolittaminen. :P Oikeastaan en tarvitsisi yhtään mitään, jotta älyäisin olla tyytyväinen tästä kaikesta, mitä minulla jo on. Vaikka ostankin vaatteeni alennusmyynneistä ja hyvin harvoin, on mulla kuitenkin aina jotain päällepantavaa.
Vaatteista tulikin mieleeni, että täällä minua odotti työpöydälläni minijoulukuusi ja kasa lahjoja. :D Muun muassa sain T:ltä hänen itse painamansa Sigur Rós-paidan! Se oli aikamoinen yllätys, mutta toki kiva sellainen. Harmi vain, että hän ei uskonut taitoihinsa painajana ja oli ostanut sen verran ohuen paidan, etten kehtaa pitää sitä päälläni ilman aluspaitaa. Iih. Tosin en tiedä, että sopiiko sinne edes aluspaitaa. Sanokaa, onko se törkeätä jos rintsikat näkyy paidan läpi? :)
Eilen harrastin parin viikon tauon jälkeen kaupungilla liukastelua auton keraja se oli jälleen kerran hiuksia nostattava kokemus. Oli vähän shokeeravaa, kun nopeutta on 35km/h ja auto uhkaa mennä sivuttain kapealla puistotiellä.
Niin, aktiivisuustasoni on tänään ollut huikean korkea verrattuna edellisiin päiviin, sillä ennen kaikkea Annu piipahti kylässä ja sain aloitettua työhakemusten tekemisen. Se on työtä, jonka kanssa menee koko päivä.
Oon yrittänyt viimeisen viikon nostaa itseäni ylös tästä loppumattomasta laiskuuden suosta ja olen kai siinä hetkellisesti onnistunut. Palasin keskiviikkona takaisin tunturin juurelta ja oon yrittänyt hokea itselleni, että olisi aika palata arkiseen päivärytmiin. Onneksi olin jo varautunut siihen, etteivät T:n ja minun yhteiset suunnitelmat loppuloman varalle kuitenkaan toteudu, niin ei harmita se, kun ei ehditty tekemään oikeastaan yhtään mitään yhdessä. Tosin hetki sitten katsottiin Shaolin Succer-elokuva. En muistanutkaan, että olin ostanut viime syksynä sellaisia huippuleffoja kuten It's All About Love ja the Big Fish.
Vähenevät rahavarani päätin sitten tuhlata vaatteisiin, jotka tulevat joskus myöhemmin postimyynnin kautta. Enpä varmaan olisi muuten mitään tilannut, mutta kun Saara soitti ja ehdotti kimppatilausta. Toki hänen taka-ajatuksena oli postikulujen puolittaminen. :P Oikeastaan en tarvitsisi yhtään mitään, jotta älyäisin olla tyytyväinen tästä kaikesta, mitä minulla jo on. Vaikka ostankin vaatteeni alennusmyynneistä ja hyvin harvoin, on mulla kuitenkin aina jotain päällepantavaa.
Vaatteista tulikin mieleeni, että täällä minua odotti työpöydälläni minijoulukuusi ja kasa lahjoja. :D Muun muassa sain T:ltä hänen itse painamansa Sigur Rós-paidan! Se oli aikamoinen yllätys, mutta toki kiva sellainen. Harmi vain, että hän ei uskonut taitoihinsa painajana ja oli ostanut sen verran ohuen paidan, etten kehtaa pitää sitä päälläni ilman aluspaitaa. Iih. Tosin en tiedä, että sopiiko sinne edes aluspaitaa. Sanokaa, onko se törkeätä jos rintsikat näkyy paidan läpi? :)
Eilen harrastin parin viikon tauon jälkeen kaupungilla liukastelua auton keraja se oli jälleen kerran hiuksia nostattava kokemus. Oli vähän shokeeravaa, kun nopeutta on 35km/h ja auto uhkaa mennä sivuttain kapealla puistotiellä.
Niin, aktiivisuustasoni on tänään ollut huikean korkea verrattuna edellisiin päiviin, sillä ennen kaikkea Annu piipahti kylässä ja sain aloitettua työhakemusten tekemisen. Se on työtä, jonka kanssa menee koko päivä.