This is an ex-parrot!
Laajensin näkökantaani tänään. Huomasin, että on ihan ok olla pinnallinen, ja ettei pinnallisuus olekaan oikeastaan niin pinnallista. On ihan ok pelata koko päivä Tetristä ja on ihan ok miettiä, tahtooko maksaa Iltalehden nettiversiosta kokonaisia euroja saadakseen tietää, ketkä Big Brotherissa harrastivat suorassa lähetyksessä seksiä. Mietin myös, että jotta jos Tetriksessä järjestettäisiin maailmanmestaruuskilpailut, olisi minun ihan ok ottaa elämäntehtäväkseni harjoituttaa itsestäni maailman paras.
Housunlahkeeni haisevat. Voisi aina välillä pestä vaatteensa. Ja on kivaa kirjoittaa koneella niin, että katsoo vain näppäimistöä.
Olen kohta katsonut kaikki Monty Pythonin lentävän sirkuksen jaksot, ja alan huolestua. Huomasin tänään myös, että Monty Python on hirveää roskaa ilman John Cleeseä. En ihmettele miksi hän lähti pois, en kylläkään en tiedä miksi. Tule takaisin John! Vaikkakaan siitä ei olisi hurjasti iloa Graham Chapmanin ollessa kuollut. Pythoneilla oli eräässä kuvassa Chapmanin uurna käsissään, ja Cleese esitti hänen hautajaisissaan repliikkejä Dead Parrot -sketsistä. Voisin haluta jonkun tekevän noin omissanikin, jos sinne joku tulisi. #lair_of_chaos tulee hautajaisiini.
Koeviikko on ohi. Väsyttää hirveästi. Ei nukuta-väsytä, vaan väsyttää tavalla jossa pää tuntuu egyptiläiseltä kidutuskammiolta. Seinät painautuvat yhteen eikä mikään mahdu liikkumaan. Pää ei pysy ylhäällä ja kädet tärisevät. Tästä johtuen mokasin eilen töissä niin että melkein purskahdin itkuun ja hävettää vieläkin. Yhyhyy mä. En tajua, miten voi mennä järjestelmä näin sekaisin jostain historian lukemisesta. Tulen olemaan tulevaisuudessa niiiin pulassa.
Harkitsin oikeasti Tetriksen ottamista elämäntehtäväksi kaiken tekosyvällisen mietiskelyn sijaan. Olisin ainakin selvillä ja valaistunut. Vois suhtaututa koko elämäntehtävän käsitteeseen jokseenkin humelaisittain (ei humalaisittain, FYI): ei sitä oikeasti ole olemassa, mutta sen teeskentely, että se olisi oikeasti olemassa, on ainakin tähän asti ollut ihan hedelmällistä. Vähän kuin vapaa tahto.
Laajensin näkökantaani eilen saamalla selville, notta klassinen tiedonmääritelmä on jo kumottu. Se siitä filosofian lukio-opiskelusta. Mut tietoteoria kivaa.
Housunlahkeeni haisevat. Voisi aina välillä pestä vaatteensa. Ja on kivaa kirjoittaa koneella niin, että katsoo vain näppäimistöä.
Olen kohta katsonut kaikki Monty Pythonin lentävän sirkuksen jaksot, ja alan huolestua. Huomasin tänään myös, että Monty Python on hirveää roskaa ilman John Cleeseä. En ihmettele miksi hän lähti pois, en kylläkään en tiedä miksi. Tule takaisin John! Vaikkakaan siitä ei olisi hurjasti iloa Graham Chapmanin ollessa kuollut. Pythoneilla oli eräässä kuvassa Chapmanin uurna käsissään, ja Cleese esitti hänen hautajaisissaan repliikkejä Dead Parrot -sketsistä. Voisin haluta jonkun tekevän noin omissanikin, jos sinne joku tulisi. #lair_of_chaos tulee hautajaisiini.
Koeviikko on ohi. Väsyttää hirveästi. Ei nukuta-väsytä, vaan väsyttää tavalla jossa pää tuntuu egyptiläiseltä kidutuskammiolta. Seinät painautuvat yhteen eikä mikään mahdu liikkumaan. Pää ei pysy ylhäällä ja kädet tärisevät. Tästä johtuen mokasin eilen töissä niin että melkein purskahdin itkuun ja hävettää vieläkin. Yhyhyy mä. En tajua, miten voi mennä järjestelmä näin sekaisin jostain historian lukemisesta. Tulen olemaan tulevaisuudessa niiiin pulassa.
Harkitsin oikeasti Tetriksen ottamista elämäntehtäväksi kaiken tekosyvällisen mietiskelyn sijaan. Olisin ainakin selvillä ja valaistunut. Vois suhtaututa koko elämäntehtävän käsitteeseen jokseenkin humelaisittain (ei humalaisittain, FYI): ei sitä oikeasti ole olemassa, mutta sen teeskentely, että se olisi oikeasti olemassa, on ainakin tähän asti ollut ihan hedelmällistä. Vähän kuin vapaa tahto.
Laajensin näkökantaani eilen saamalla selville, notta klassinen tiedonmääritelmä on jo kumottu. Se siitä filosofian lukio-opiskelusta. Mut tietoteoria kivaa.