TEURASTETAAN VAUVOJA RUOSTEISELLA TALIKOLLA 8DDD
Determinismi lohduttaa minua. Se silittää päälakea ja kuiskaa hellästi korvaan, kuinka en mitenkään vaan pysty sössimään asioitani, koska, no, en vain pysty. Asiat ovat aina niin kuin niiden tarvitsee olla, eli periaatteessa teen kaiken oikein! Menivät asiat aivan miten tahansa, ennen kuin kerkeää edes avautua journaliin omaa surkeuttaa, kohtalo on askeleen edellä: Näin sen kuuluu olla =) Lohdullinen ajatus, että saamalla elämäni menemään päin helvetin seitsemättä tasoa vastaan vain ylemmälle taholle, joka tyksii minun räjäyttäessäni A-lehtien toimituksen ja oletetut demitädit sen mukana. Ei vastuuta minulle!
Jokseenkin surullista kylläkin, että kaikesta väitetystä humanistindividuaaliberaalisuudestani huolimatta olen valmis luopumaan vapaasta tahdosta sitä vastaan, että oletettu Hegelin ylitaho ei toru minua ;/ No, that's Christianity for you. Ja oon ihan tyytyväinen vapaan tahdon illuusioon. Pirunko väliä sillä on, miten asiat oikeasti ovat, vai ovatko ollenkaan, kun ei ole mahdollista edes hakata seiniä päästäkseen itsensä ulkopuolelle.
Vihaan (tai vihaisin, jos ylipäätään pitäisin tapanani vihata juttuja. On paljon asioita, joita vihaisin, jos. Yksi niistä Hannu Karpo.) kyllä ylitse kaiken henkilöitä, jotka pitävät oikeana, progressiivisena, vallankumouksellisena tai originaalina raiskata determinismin tai ylipäätään minkään ennaltamäärätyn käsitettä, olivat lähtökohdat sitten Demokritos tai Jumala. Jumala on heidän suosikkinsa. Ei, olette vain väärässä. Ei, te ette vain tajunneet.
Jos kaikki on niinku ennalt määrätty, ni sithän sen vois tietää ja toimii sitä vastaan! Paradoksi!
Tai
Jos Jumala sldkfhlsdkf [insert aivan mikä tahansa Jumalaan/jumaluuteen/yliluonnolliseen liitettävä ominaisuus], niin miksi se antaa niin paljon pahaa tapahtua? Vauvoja kuolee maailmassa! Siis vauvoja! Viattomia, vastasyntyneitä, söpöjä vauvoja! Miten sen voi olla tarkoitus tapahtua, miten se voi olla oikein?
Hmm joo. Jos lähdetään keskusteluun pohjalta, joka alkaa "Jos olemassaoleva Jumala on kykenevä tekemään konkreettisia asioita ja pitämään olemuksessaan yleisesti ja dogmaattisesti kristinuskon Jumalaan liittyviä käsitteitä...", minä itse henkilökohtaisesti olettaisin, että keskustellaan Jumalasta, joka
a) on olemassa
b) on kykeneväinen asioihin, jotka ovat
c) dogmaattisesti oikean kristinuskon Jumalan käsitteen mukaisia.
Sori jos oon väärässä.
Ensinnäkin, vauvat eivät ole viattomia. Vauvat ovat likaisia, syntisiä, pahoja ja syntyessään tuomittuja. (En ala toistella joka väliin fraasia "kristinuskon mukaan" koska oletan jokaisen tajuavan, ja myös koska itse koen ko. asiat suht lähellä todellisuutta.) That is, ennen kastetta. Sit vauvva kastetaan ja sit jutut on hyvin =) Kunnes siitä tulee teini.
Toiseksi, jos käsitellään omnipotentin Jumalan ideaa, miten kukaan ääneenpuhumiseen kykenevä kokee itsensä velvoitetuksi tai varsinkaan oikeutetuksi ääneenpuhumaan ideoita, jotka oikeaksioletetun dogmin mukaan ovat joka tapauksessa Jumalan oikeustason alapuolella? Toisin sanoen; Et ole koskaan oikeassa, ole siis hiljaa.
Kolmanneksi, mistä lähtien "vauvojen kuoleminen" on ollut jonkin yliobjektiivisen (mahdotonta, mutta sopivaa) pahan, turmeltuneisuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja yleisesti asioiden päinvittuaolemisen merkki? Oltaisiin mieluummin onnellisia siitä, että vauvat kuolevat, jos niiden kerta on tarkoitus 8DD
Sitten tulisivat vielä kaikki kliseisimmät Jumalan kivennostelut ja Vapaa-ajattelijoiden "Sano itsesi irti dogmeista" aka "Eroa kirkosta, me kerromme miksi!" -kieliposkeilut, mutta ne olisivat jo jopa tämän postauksen tason alapuolella, sekä jokaisen ajattelevan ihmisen mielen kovalevyn "Käsitellyt"-osiossa.
Ok, en väitä nyt postaavani mitään uutta, mutta piuhoituksessani on nähtävästi jotakin vikaa, ja prosessorini hyödyntää nykyisin pääsääntöisesti "Käsitellyt"-kansiotani, joten koin tarvetta tyhjentää sitä tähän sielun sontalaatikkoon.
Jokseenkin surullista kylläkin, että kaikesta väitetystä humanistindividuaaliberaalisuudestani huolimatta olen valmis luopumaan vapaasta tahdosta sitä vastaan, että oletettu Hegelin ylitaho ei toru minua ;/ No, that's Christianity for you. Ja oon ihan tyytyväinen vapaan tahdon illuusioon. Pirunko väliä sillä on, miten asiat oikeasti ovat, vai ovatko ollenkaan, kun ei ole mahdollista edes hakata seiniä päästäkseen itsensä ulkopuolelle.
Vihaan (tai vihaisin, jos ylipäätään pitäisin tapanani vihata juttuja. On paljon asioita, joita vihaisin, jos. Yksi niistä Hannu Karpo.) kyllä ylitse kaiken henkilöitä, jotka pitävät oikeana, progressiivisena, vallankumouksellisena tai originaalina raiskata determinismin tai ylipäätään minkään ennaltamäärätyn käsitettä, olivat lähtökohdat sitten Demokritos tai Jumala. Jumala on heidän suosikkinsa. Ei, olette vain väärässä. Ei, te ette vain tajunneet.
Jos kaikki on niinku ennalt määrätty, ni sithän sen vois tietää ja toimii sitä vastaan! Paradoksi!
Tai
Jos Jumala sldkfhlsdkf [insert aivan mikä tahansa Jumalaan/jumaluuteen/yliluonnolliseen liitettävä ominaisuus], niin miksi se antaa niin paljon pahaa tapahtua? Vauvoja kuolee maailmassa! Siis vauvoja! Viattomia, vastasyntyneitä, söpöjä vauvoja! Miten sen voi olla tarkoitus tapahtua, miten se voi olla oikein?
Hmm joo. Jos lähdetään keskusteluun pohjalta, joka alkaa "Jos olemassaoleva Jumala on kykenevä tekemään konkreettisia asioita ja pitämään olemuksessaan yleisesti ja dogmaattisesti kristinuskon Jumalaan liittyviä käsitteitä...", minä itse henkilökohtaisesti olettaisin, että keskustellaan Jumalasta, joka
a) on olemassa
b) on kykeneväinen asioihin, jotka ovat
c) dogmaattisesti oikean kristinuskon Jumalan käsitteen mukaisia.
Sori jos oon väärässä.
Ensinnäkin, vauvat eivät ole viattomia. Vauvat ovat likaisia, syntisiä, pahoja ja syntyessään tuomittuja. (En ala toistella joka väliin fraasia "kristinuskon mukaan" koska oletan jokaisen tajuavan, ja myös koska itse koen ko. asiat suht lähellä todellisuutta.) That is, ennen kastetta. Sit vauvva kastetaan ja sit jutut on hyvin =) Kunnes siitä tulee teini.
Toiseksi, jos käsitellään omnipotentin Jumalan ideaa, miten kukaan ääneenpuhumiseen kykenevä kokee itsensä velvoitetuksi tai varsinkaan oikeutetuksi ääneenpuhumaan ideoita, jotka oikeaksioletetun dogmin mukaan ovat joka tapauksessa Jumalan oikeustason alapuolella? Toisin sanoen; Et ole koskaan oikeassa, ole siis hiljaa.
Kolmanneksi, mistä lähtien "vauvojen kuoleminen" on ollut jonkin yliobjektiivisen (mahdotonta, mutta sopivaa) pahan, turmeltuneisuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja yleisesti asioiden päinvittuaolemisen merkki? Oltaisiin mieluummin onnellisia siitä, että vauvat kuolevat, jos niiden kerta on tarkoitus 8DD
Sitten tulisivat vielä kaikki kliseisimmät Jumalan kivennostelut ja Vapaa-ajattelijoiden "Sano itsesi irti dogmeista" aka "Eroa kirkosta, me kerromme miksi!" -kieliposkeilut, mutta ne olisivat jo jopa tämän postauksen tason alapuolella, sekä jokaisen ajattelevan ihmisen mielen kovalevyn "Käsitellyt"-osiossa.
Ok, en väitä nyt postaavani mitään uutta, mutta piuhoituksessani on nähtävästi jotakin vikaa, ja prosessorini hyödyntää nykyisin pääsääntöisesti "Käsitellyt"-kansiotani, joten koin tarvetta tyhjentää sitä tähän sielun sontalaatikkoon.