Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu
Nyt vähän ahdistaa.
Kai se, kun ei tiedä tulevaisuudesta mitään. Olen tavallaan hyväksynyt sen ajatuksen, että voi joutua leijailemaan ilman mitään tarkkaa suuntaa muutaman vuodenkin, mutta nyt jo pari kuukautta tuntuu liian rankoilta. Enkä oikein saa aikaiseksi mitään, kun ei ole kukaan patistelemassa. Itsehän sitä on itsestään vastuussa.
Odottelen 17. viikkoa.
Paistettiin ystävien kanssa lettuja.
Yritän lukea yllättävän hankalaa Hamletia.
Toivon voivani pitää kämppäni syksylläkin. (Mutta mihin hintaan?)
Kaipaan nyt jotain mahtavaa ja ajatukset totaalisesti muualle vievää. Jotain euforisen mahtavaa. Ismon tuleva keikka on kanssa yksi aika hyvä vaihtoehto. Sitä odotan aika innolla.
Töitä pitäis saada.. Meniskö sitä sit vaan Spice iceen häntä koipien välissä.
En jaksa. Haluaisin mennä mutsin luokse ja heittäytyä sen kodin varaan. Ei tarvitsis huolehtia toimeentulosta tai pärjäämisestä. Siellä jotenkin vaan roikkuu. Nykyään äidin tapaaminen on täysin erilaista kuin ennen. Kun sitä näkee niin harvoin, niin useimmiten esiin tulee vaan mukavia juttuja. Eikä kotona olo ole enää lainkaan ahdistavaa, vaan siellä käyminen on ihanaa latausta. Ja saunaa.
Nyt palaan taas Hamletin ja kumppanien pariin.
Ps. Ismo ei voittanut EMMAa.
Kai se, kun ei tiedä tulevaisuudesta mitään. Olen tavallaan hyväksynyt sen ajatuksen, että voi joutua leijailemaan ilman mitään tarkkaa suuntaa muutaman vuodenkin, mutta nyt jo pari kuukautta tuntuu liian rankoilta. Enkä oikein saa aikaiseksi mitään, kun ei ole kukaan patistelemassa. Itsehän sitä on itsestään vastuussa.
Odottelen 17. viikkoa.
Paistettiin ystävien kanssa lettuja.
Yritän lukea yllättävän hankalaa Hamletia.
Toivon voivani pitää kämppäni syksylläkin. (Mutta mihin hintaan?)
Kaipaan nyt jotain mahtavaa ja ajatukset totaalisesti muualle vievää. Jotain euforisen mahtavaa. Ismon tuleva keikka on kanssa yksi aika hyvä vaihtoehto. Sitä odotan aika innolla.
Töitä pitäis saada.. Meniskö sitä sit vaan Spice iceen häntä koipien välissä.
En jaksa. Haluaisin mennä mutsin luokse ja heittäytyä sen kodin varaan. Ei tarvitsis huolehtia toimeentulosta tai pärjäämisestä. Siellä jotenkin vaan roikkuu. Nykyään äidin tapaaminen on täysin erilaista kuin ennen. Kun sitä näkee niin harvoin, niin useimmiten esiin tulee vaan mukavia juttuja. Eikä kotona olo ole enää lainkaan ahdistavaa, vaan siellä käyminen on ihanaa latausta. Ja saunaa.
Nyt palaan taas Hamletin ja kumppanien pariin.
Ps. Ismo ei voittanut EMMAa.