Sano valas
Me vaan ollaan Ruusun kanssa niin loistavat maailmantuskanunohtamisläpänheittäjät, ainaki yhessä. Mieli kevenee tuhannesti, kun voi heittää helposti viisikin tuntia armottoman huonoa läppää, johon vastataan vaan vieläkin huonommalla. On ollut sitäkin tyyppiä niin ikävä, varsinkin noin arkipäivässä. Mutta ihana tietää, että asiat eivät ole muuttuneet.
Oltiin siis Lauran kanssa Ruusun luona ja noin neljä tuntia oltiin lähössä yksille, kunnes tajuttiin, ettei me mihinkään mennä ja alettiin leipoa sämpylöitä. Niistä tuli hyviä, ja huonojen juttujen ohessa sai vakavastikin purkaa vähän sydäntään ja murheitaan.
Huomenna aion mennä ottamaan passikuvat Teakin hakemusta varten. Varmaan on edessä kauhea (ja turha) miettiminen, että miltä haluan kuvassa näyttää. Siisti vai artsu? Hymy vai vakavuus? Rappiotaiteilija vai akateemikko? Tai ehkä sit vaan pukeudun niinku minä, enkä taas kriiseile. Takanahan on tietty se ajatus, että mä en voi itsenäni olla tarpeeksi kiinnostava tai fiksu tai lahjakas pärjätäkseni pääsykokeissa. Tai edes pääsykokeisiin asti.
Kesäteatterinäytelmä julkistettiin vihdoin. Teemme siis Mies joka ei osannut sanoa ei. Saa nähdä millainen juttu tulee, toivottavasti ei nyt mene ihan puskafarssiksi taas. Plus se eilinen hallituksen kokous, josta ahdistuin ja ahdistelin, meni tosi hyvin. Oli hedelmällinen ja antoisa kokous, ekaa kertaa muualla kuin Masalassa. Se oli hyvä päätös.
Nyt nukkumista yrittämään, huomenna mennään myös katsomaan penkkaririentoja. Vähän jännittää käydä Kalliossa ekaa kertaa yoiden jälkeen.
Ps. En ole nukkunut juuri lainkaan viime viikkoina. Pari tuntia yössä. Ja olen tehnyt tosi ahkerasti töitä unenpuutteesta huolimatta. Alan olee vähän tillin tallin. Toi yheksän tunnin yöunien putki joka päivä olikin vähän liian hyvää ollakseen totta, joten eikun rekeä keikuttamaan taas, hihhei. Eli voi olla, että teen unettomuusentryjä vielä yöllä.
Oltiin siis Lauran kanssa Ruusun luona ja noin neljä tuntia oltiin lähössä yksille, kunnes tajuttiin, ettei me mihinkään mennä ja alettiin leipoa sämpylöitä. Niistä tuli hyviä, ja huonojen juttujen ohessa sai vakavastikin purkaa vähän sydäntään ja murheitaan.
Huomenna aion mennä ottamaan passikuvat Teakin hakemusta varten. Varmaan on edessä kauhea (ja turha) miettiminen, että miltä haluan kuvassa näyttää. Siisti vai artsu? Hymy vai vakavuus? Rappiotaiteilija vai akateemikko? Tai ehkä sit vaan pukeudun niinku minä, enkä taas kriiseile. Takanahan on tietty se ajatus, että mä en voi itsenäni olla tarpeeksi kiinnostava tai fiksu tai lahjakas pärjätäkseni pääsykokeissa. Tai edes pääsykokeisiin asti.
Kesäteatterinäytelmä julkistettiin vihdoin. Teemme siis Mies joka ei osannut sanoa ei. Saa nähdä millainen juttu tulee, toivottavasti ei nyt mene ihan puskafarssiksi taas. Plus se eilinen hallituksen kokous, josta ahdistuin ja ahdistelin, meni tosi hyvin. Oli hedelmällinen ja antoisa kokous, ekaa kertaa muualla kuin Masalassa. Se oli hyvä päätös.
Nyt nukkumista yrittämään, huomenna mennään myös katsomaan penkkaririentoja. Vähän jännittää käydä Kalliossa ekaa kertaa yoiden jälkeen.
Ps. En ole nukkunut juuri lainkaan viime viikkoina. Pari tuntia yössä. Ja olen tehnyt tosi ahkerasti töitä unenpuutteesta huolimatta. Alan olee vähän tillin tallin. Toi yheksän tunnin yöunien putki joka päivä olikin vähän liian hyvää ollakseen totta, joten eikun rekeä keikuttamaan taas, hihhei. Eli voi olla, että teen unettomuusentryjä vielä yöllä.