Jonnekinhan sitä pitää avautua...
Just nyt vituttaa yhden ihmisen käytös niin että pää jäätyy. Sen verta henkilökohtaisilla aueillaliikutaan etten viiti asiasta Lärvikirjan sadoille tutulle avautua julkisesti mutta jonnekinhan tätä paskasannkoa kai pitää tyhjenää. Joten hyväksikytetään sitten tätä blogia joka ollut kuolleena jo ptkään.
[Avautumista, ihmissuhdedraamaa, sosiaalipornoa. You have been warned.]
Taustoitus:
Olin siis aikoinaan kihloissa. Kyseinen kihlaus purkautui pikkuistavaille 7 vuotta sitten mutta olemme kyseisen eksäni kanssa pitäneet yllä sellaisia "pysyään silti kavereina" tason välejä. Kuulumisia vaihdettu sähköisesi silloin tällöin ja nähty muutaman kerran vuodessa mikäli ollaan satuttu liikkumaan samoilla seuduin.
Eilen illalla satuttiin osallistumaan samaan tilaisuuteen jossa oli läsnä muutakin yhteistä tuttavapiiriä menneiltä vuosilta, tilaisuudessa oli hiukan virallisempi ohjelmallinen osuus ja sen päälle tilaa vapaamuotoisemmalle jutuselulle. Exäni oli paikalla nykyisen miesystävänsä kanssa ja mukana oli samalla kyydillä hänen ystävättärensä S, joka on minunkin tuttuni vuosien takaa joskaan ihan lävuosina emme ole S:n kanssa tavanneet tai olleet yhteyksissä.
Virallisen ohjelman jälkeen S istahti minun ja erään yhteisen tuttavamme välissä olevalle vapaalle tuolille jolloin tiedustelen häneltä kuulumisia kysäisemällä "No, mitäs lempi S:lleni kuuluu nykyään". Mikä noin mun kirjoissani on laskettavissa suhteellisen tuttavalliseksi keskustelunavaukseksi mutta ei nyt ihan mielestäni ole laskettavissa lähentelyksi kuin korkeintaan jossain perimmäisen lapin lestadiolaispiireissä joissa alle puolen metrin etäisyydellä istumista pidetään merkkinä siitä että hääpäivä on jo ruksattu kalenteriin.
Tässä vaiheessa kuitenkin ex-kihlatuni katsoo aiheelliseksi sännätä väliin ja ilmoittaa sangen äänekäästi että meikäläisen on "turha yrittää mitään S:n kanssa..." siis, käytös olisi ehkä ymmärrettävissä jos joku tuntematon istahtaa baarisa pöytään ja rupeaa vonkaamaan piparia tai joulupukiksi pukeutunut hyypiö houkuttelee autoon jonka kyljessä on teksti "Free kandy In Side!". Ei mun nähdäkseni silloin kun ennestään tuttu ihminen kysyy kuulumisia aikuiselta puolivälissä neljää kybää olevalta ihmiseltä.
Hetken päästä tuo ilmesesti tajusi että nyt ei ollut tilannetaju ihan kohdallaan ja koitti vääntää koko tapauksesta jotain köykäistä läppää. Se eka automaattinen reaktio sen sijaan kertoo mun mielestäni kaiken tarpeellisen. Paitsi ehkä sen että miksi vitussa mä en vain yksinkertaisesti poista tällaisia ihmisiä elämästäni... kusipään maine kai siinä kasvaisi mutta saattaisi ehkä silti olla sen arvoista.
Kai tämä toisaalta on hyväkin merkki.
Jos Journalin puoli on ollut iät ja ajat päivittämättä niin lienee se implikoi että tän tason vitutukset on viime vuosina olleet harvassa?