Yöperhosen liitoa ja nettilehden synnytystuskia

Mar 07, 2008 19:49

Oon tänään toipunut eilisestä humputtelusta. Roikuin netissä, tein kävelyretken aurinkoisessa säässä, vuokrasin ja katsoin elokuvan Musta jää (hieno ja hyytävä), ostin vähän irtokarkkeja sekä salaattitiskiltä ison salaatin, jossa oli muun muassa valtavia marinoituja herkkusieniä, chilikastiketta, fetaa tomaattikastikkeessa ja grillattuja artisokkia. En tiedä ketään, joka olisi yhtä hulluna artisokkiin kuin minä. Pakko... saada... artisokkia...

Tein viime viikolla koulun ATK-tunneilla omat Siniparta-aiheiset kotisivut (eteenpäin pääsee klikkaamalla ensimmäisen sivun satupiirrosta), tervetuloa vierailemaan niillä:

http://www.kukalie.net/elisa_helenius/





Menin eilen Ninskin kanssa Pacificoon I <3 Lesbians -klubille, jossa oli ilahduttavan paljon porukkaa/naisia. Tein myös jälleen sen huomion, että Kallion kuppiloissa on selvästi halvempaa kuin keskustan ja Punavuoren mestoissa. Jatkoin yhden tutun ja yhden uuden tuttavuuden kanssa taksilla Mamaan, jonne muukin bileväki oli siirtynyt, koska Pacificossa tuli pilkku jo kahdelta. Maman yläkerrassa oli tosin aika kolkkoa kun paikalla oli torstai-iltana vain parikymmentä ihmistä, mutta fiilis oli hyvä, sillä suurin osa oli pörräämässä tanssilattialla. Kun Mamassakin tuli pilkku, niin pidin jatkot luonani. Ne taisivat olla omituiset jatkot, koska oli sen verran nuupahtanutta. Leikimme sentään pullonpyöritystä huulirasvapuikollani.

Viime perjantaina tuli myös vedettyä pidemmän kaavan mukaan, vaikka mun piti Lauran kanssa vain käväistä (?) Artlabin taidegallerian avajaisbileissä Vallilassa. Saimme kutsun, koska ystävämme Essi on Artlabin tiedottaja. Avajaisbileet loppuivat jo iltakasilta, mutta koska paikalla oli paljon tuttuja ja kavereita, niin jatkoin vielä muiden kanssa yhden tuntemattoman taidemaalarin työhuoneelle (takkini on edelleen täynnä oransseja maalitahroja). Sieltä matka vei Pikku-Vallilaan ja Stadin Tähteen, jossa olin pilkkuun asti. Ilta oli muuten erittäin hauska, mutta tunnin kävelymatka kotiin huppelissa ja korkokengissä oli karseaa. Seuraavana päivänä jaksoin uljaasti raahautua Niinan muuttoavuksi vasta kun muutto oli jo suoritettu, eh. Autoin kuitenkin sitten K:n tavaroiden kantamisessa.

HEO:ssa on ollut huippukiireistä kun valmistelemme viikon päästä avattavaa nettilehteämme Trombittia. Joka päivä on kokouksia sekä sata sähköpostia luettavana ja lähetettävänä. Pitää sopia kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä: suunnitella juttuideoita eri aihealueiden alle, sopia nuo aihealueet, miettiä sopivia haastateltavia, sopia haastatteluajat, suunnitella aikatauluja ja deadlinejä, miettiä lehden slogania, organisoida porukkaa eri hommiin jne. Oon linjamme varatoimituspäällikkö sekä Tyyli-sivuista vastaavan ryhmän toimitussihteeri.

Välillä mua ärsyttää, koska porukka on stressin ja vastuun takia koulussa niin kireenä ja lyhytpinnaisena, ja välillä tunteet räiskähtelevät. Lisäksi saa tuntea syyllisyyttä siitä, ettei tee tarpeeksi töitä, koska aina joku muu tekee vielä enemmän hommia lehden eteen. Välillä taas yhteisen työn suunnittelu hitsaa meitä entistä tiiviimmäksi ryhmäksi, ja hulluttelemme kaikenlaista. Omien juttujen suunnittelu antaa myös paljon vapautta ja kiinnostavaa tekemistä. On antoisaa saada omistautua asialle, jossa saa toteuttaa parhaita puoliaan ja olla luova.

Oon tosiaan seuraavat viisi viikkoa naimisissa nettilehtemme kanssa. En varmaan ehdi mm. kirjoittaa livejournaliin. Kalenterini on järkyttävän täynnä haastatteluaikoja ja tehtäviä töitä. Tänä viikonloppuna pitäisi saada hoidettua alta pois ensiksi pari Nuoren Voiman kirja-arviota. Menen myös taas vahtimaan hoitolapsia ja haastattelen tuttuani, joka on stylisti. Onneksi ensi viikolla voi huilahtaa Trombitin avajaisbileissä (jälleen Pacificoon) sekä perhetutun isoissa häissä (tai se kai menee enemmän pönöttämisen puolelle kun en tunne sieltä paljon ketään).




^ Tässä en poseeraa itse uikkareissa, vaan kuvassa on Water Liliesin tyttöpari.

Oon taas viime aikoina nähnyt erinomaisia elokuva. Artisokka-naisfestareilla (en tiedä, liittyykö tämä jotenkin artisokka-hulluuteeni...) Bio Rexissä kävin katsomassa Johannan kanssa kuviouinnista ja teineistä kertovan Water Liliesin ja yksin värikkään Caramelin, sekä Iinan kanssa katsoin Orionissa Kamelianaisen vuodelta 1981. Samalla on tullut istuttua kahviloissa.


Previous post Next post
Up