(no subject)
Aaah! Huomasin, että Silvia Modig juontaa tänään alkavaa Not Born To Rock -sarjaa. Se tulee Subtv:ltä klo: 22.30. Vihdoinkin kunnollinen syy seurata jotain tosi-tv-ohjelmaa. :-D
Kuten huomaatte, luen juuri ahkerasti huomisen illan approtenttiin. No, jatkan kohta...
Olen käynyt tällä viikolla katsomassa kaksi mykkäfilmiä Orionissa: Tytin kanssa Fritz Langin elokuvan "Metropolis" (Saksa 1926) ja yksin Dziga Vertovin dokumentin "Mies ja elokuvakamera" (NL 1929). Metropolis oli vetävä, ennen kaikkea 1980-luvun popmusiikin säestämänä, mikä toi elokuvaan lisää huumoria. Hämmästyttävää, että jo siihen aikaan osattiin tehdä niin vaikuttavia lavasteita.
"Mies ja elokuvakamera" oli taas erikoisempi kokemus, koska siinä ei ollut musiikkisäestystä - eikä mitään muutakaan ääniraitaa. Oli hieman vaivaannuttavaa ja puuduttavaa istua lähes puolitoista tuntia hiljaa paikoillaan kuunnellen naapurituolien narahduksia ja katsojien rykimistä. Orion on muutenkin kuuluisa siitä, että siellä jopa liian äänekäs hengittäminen koetaan elokuvataidetta häiritseväksi, joten nyt sain tavallistakin enemmän varoa liikuttamasta itseäni turhanpäitten. Kaiken lisäksi dokumentissa ei ollut juonta, vaan se koostui irrallisista kohtauksista. Mutta kyllä sen silti ihan mielellään katsoi, ja ihasteli, kuinka hienoa Neuvostoliiton suurkaupungeissa oli tuohon aikaan. Orionissa jatkuu vielä 1920-luvun mykkäelokuvien sarja.
Olen seuraillut ja pohtinut Jokelan koulusurmia, kuten koko muukin Suomi. Niin surullista ja turhaa. Mulla ei valitettavasti ole mitään omaperäistä lisättävää aiheeseen. Oli hätkähdyttävää lähteä torstaiaamuna kouluun, kun koko kapea kotikatuni oli suruliputuksessa.
Koulussa olimme perjantaina katsomassa elokuva- ja televisiolinjan lyhytelokuvien ensi-iltaa. Kävin torstaina Tytin kanssa kaakaolla Kaakaopuussa ja perjantaina Kaisun kanssa Javassa. Olen kierrellyt kaupungilla ostamassa isänpäivä-, kihlajais-, kaverin synttäri- ja tuliaislahjoja ja -kortteja. Eilen illalla oli Heo-kaverini kihlajaisjuhlat. Söimme ja joimme ensiksi neljä tuntia Coloradossa, jossa oli mahtavat annokset Amerikan malliin ja hyvät drinkit. Jatkoimme viereiseen Luxiin, josta oli varattu 300 euroa maksanut kabinettitila. Yksi drinkkini Luxissa maksoi saman verran kuin pääruokani Coloradossa...
Tämän viikon valokuvauskurssilla meille osoitettiin yksityiskohtaisesti, kuinka toivottoman surkeita lehtikuvaajia olemme. Kurssiopettajamme oli erittäin suorasanainen - jopa vittumainen - mutta myös yksi parhaista ja hauskimmista opettajistani koskaan. Tärkein opetus kurssilta oli kriittisen kuvalukemisen lisäksi se, että suurin osa luulee olevansa ihan hyviä kuvaajia, vaikka valokuvaus vaatii useiden vuosien opinnot ja sen jälkeen harjaantumisen työssä.
Ensi viikolle on tiedossa koulussa dramaturgiaa ja koulun jälkeen kahvilointia, ennen kuin lähden perjantaiaamuna Berliiniin! Vietän siellä myös 26v. syntymäpäiväni, tattadaa.
Kuten huomaatte, luen juuri ahkerasti huomisen illan approtenttiin. No, jatkan kohta...
Olen käynyt tällä viikolla katsomassa kaksi mykkäfilmiä Orionissa: Tytin kanssa Fritz Langin elokuvan "Metropolis" (Saksa 1926) ja yksin Dziga Vertovin dokumentin "Mies ja elokuvakamera" (NL 1929). Metropolis oli vetävä, ennen kaikkea 1980-luvun popmusiikin säestämänä, mikä toi elokuvaan lisää huumoria. Hämmästyttävää, että jo siihen aikaan osattiin tehdä niin vaikuttavia lavasteita.
"Mies ja elokuvakamera" oli taas erikoisempi kokemus, koska siinä ei ollut musiikkisäestystä - eikä mitään muutakaan ääniraitaa. Oli hieman vaivaannuttavaa ja puuduttavaa istua lähes puolitoista tuntia hiljaa paikoillaan kuunnellen naapurituolien narahduksia ja katsojien rykimistä. Orion on muutenkin kuuluisa siitä, että siellä jopa liian äänekäs hengittäminen koetaan elokuvataidetta häiritseväksi, joten nyt sain tavallistakin enemmän varoa liikuttamasta itseäni turhanpäitten. Kaiken lisäksi dokumentissa ei ollut juonta, vaan se koostui irrallisista kohtauksista. Mutta kyllä sen silti ihan mielellään katsoi, ja ihasteli, kuinka hienoa Neuvostoliiton suurkaupungeissa oli tuohon aikaan. Orionissa jatkuu vielä 1920-luvun mykkäelokuvien sarja.
Olen seuraillut ja pohtinut Jokelan koulusurmia, kuten koko muukin Suomi. Niin surullista ja turhaa. Mulla ei valitettavasti ole mitään omaperäistä lisättävää aiheeseen. Oli hätkähdyttävää lähteä torstaiaamuna kouluun, kun koko kapea kotikatuni oli suruliputuksessa.
Koulussa olimme perjantaina katsomassa elokuva- ja televisiolinjan lyhytelokuvien ensi-iltaa. Kävin torstaina Tytin kanssa kaakaolla Kaakaopuussa ja perjantaina Kaisun kanssa Javassa. Olen kierrellyt kaupungilla ostamassa isänpäivä-, kihlajais-, kaverin synttäri- ja tuliaislahjoja ja -kortteja. Eilen illalla oli Heo-kaverini kihlajaisjuhlat. Söimme ja joimme ensiksi neljä tuntia Coloradossa, jossa oli mahtavat annokset Amerikan malliin ja hyvät drinkit. Jatkoimme viereiseen Luxiin, josta oli varattu 300 euroa maksanut kabinettitila. Yksi drinkkini Luxissa maksoi saman verran kuin pääruokani Coloradossa...
Tämän viikon valokuvauskurssilla meille osoitettiin yksityiskohtaisesti, kuinka toivottoman surkeita lehtikuvaajia olemme. Kurssiopettajamme oli erittäin suorasanainen - jopa vittumainen - mutta myös yksi parhaista ja hauskimmista opettajistani koskaan. Tärkein opetus kurssilta oli kriittisen kuvalukemisen lisäksi se, että suurin osa luulee olevansa ihan hyviä kuvaajia, vaikka valokuvaus vaatii useiden vuosien opinnot ja sen jälkeen harjaantumisen työssä.
Ensi viikolle on tiedossa koulussa dramaturgiaa ja koulun jälkeen kahvilointia, ennen kuin lähden perjantaiaamuna Berliiniin! Vietän siellä myös 26v. syntymäpäiväni, tattadaa.