Femakon puheenvuoro
Tänään multa pulpahtaa kaksi lj-entryä.
Laitan kerrankin runojen sijasta jotain muuta kaunokirjallista tekstiäni. Kokeilin vaihteeksi humoristisempaa tyylilajia. Tämän kirjoitukseni lähtökohtana on suomen kielen seksismi, jota puitiin edellisellä viikolla lehdissä. Mua hätkähdytti se, että Ilta-Sanomien nettikyselyyn vastanneista 85% oli sitä mieltä, että mies-loppuiset ammattinimikkeet (kuten palomies) eivät ole seksistisiä.
MIESPUOLINEN LAKINAINEN ETSII TÖITÄ
Pekka Virtanen on oikeustieteellisen opiskelija. Opiskelun ohella hän työskentelee iltaisin varastonaisena. Valmistuttuaan maisteriksi Virtanen pääsee lakinaiseksi isoon yritykseen. Hän viihtyy työssään, vaikka keski-ikäisen esinaisen jatkuva pojittelu ärsyttää häntä. Esinainen huikkaa aamuisin Virtaselle ”Mitäs poika?” ja pyytää tuomaan kahvin työhuoneeseensa.
Virtasen naispuoliset työkaverit pitävät häntä hyvänä muijana. Hän pyrkii yrityksen luottamusnaiseksi, mutta nimike annetaan hänen kollegalleen Maija Matilaiselle. Virtanen ihmettelee tätä, sillä Matilainen on vasta palkattu yritykseen. Hän kysyy asiasta esinaiselta, joka vastaa, että Virtanen on ahkera työntekijä, mutta liian hissukka johtotehtäviin. Virtasessa pitäisi olla enemmän munasarjaa.
Pian Virtanen panee merkille, että monet yrityksen tärkeistä päätöksistä lyödään lukkoon kosteissa saunailloissa naisten kesken. Työpaikalla vallitsee hyvä sisko -kerho, johon Virtasella ei ole asiaa. Hän saa tarpeekseen ja ottaa lopputilin.
Virtanen soittelee lakiyrityksiin ja pääsee joihinkin työhaastatteluihin, mutta ei saa töitä. Vaikka hän on naimaton ja lapseton, niin hän on kolmikymppinen mies, jollaista monet työnantajat pitävät riskivalintana. He ajattelevat hänen kohta lisääntyvän ja jäävän kotiin isyyslomalle sekä töihin palattuaan olevan usein poissa lasten korvatulehdusten takia.
Virtasen intohimo on pop-musiikki ja hänellä on valtaisa levykokoelma. Harrastuneisuutensa ansiosta hän pääsee lopulta töihin erään kaverinsa omistamaan yökerhoon tiskijaanaksi. Yhtenä työiltana Virtanen tapaa yökerhossa tumman ja pitkän naisen, joka on korkeassa virassa oleva valtionainen. Heistä tulee pian pariskunta ja jo vuoden päästä nainen pyytää Virtasen kättä. Välillä Virtasta tosin ottaa päähän kun he saavat vaimon korkea-arvoisilta tuttavilta kutsuja juhliin, ja kutsukorteissa lukee Liisa Järvinen ja herra Liisa Järvinen.
Aviopari saa kolme poikaa. Virtanen jää kotiin hoitamaan lapsia, jotta vaimo voi keskittyä uraansa. Iltapäivisin hän kuskaa lapsia harrastuksiin perheen kakkosautolla. Ajaminen on Virtasesta mukavaa, paitsi häntä ottavat päähän ennakkoluuloiset autoilijat. Jos Virtanen tekee pienenkin inhimillisen töppäyksen, niin aina on joku veivaamassa ikkunaa auki, luettelemassa painokelvotonta kieltä ja kiroamassa maanrakoon kaikki miesautoilijat.
Virtanen päättää toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja kirjoittaa romaanin. Usein hän pääsee kynäilemään vasta lasten mentyä nukkumaan. Teoksen ilmestyttyä Virtasesta tehdään lukuisia lehtihaastatteluja, joissa häntä hehkutetaan menestyneenä mieskirjailijana. Toimittajia kiinnostaa usein tietää, kuinka hän yhdistää isyyden ja kirjailijantyön sekä kokeeko hän itsensä enemmän ihmisenä vai miehenä.
Virtanen jatkaa koti-isänä ja kirjailijana. Hän yrittää opettaa pojilleen hyviä elämänarvoja, kuten kaikkien ihmisten välistä sisaruutta. Ylpeänä Virtanen katsoo, kuinka hänen lapsensa kasvavat ja lähtevät maailmalle. Yhdestä pojasta tulee tiedenainen, toisesta putkinainen ja kolmannesta miesmalli Pariisiin.
Laitan kerrankin runojen sijasta jotain muuta kaunokirjallista tekstiäni. Kokeilin vaihteeksi humoristisempaa tyylilajia. Tämän kirjoitukseni lähtökohtana on suomen kielen seksismi, jota puitiin edellisellä viikolla lehdissä. Mua hätkähdytti se, että Ilta-Sanomien nettikyselyyn vastanneista 85% oli sitä mieltä, että mies-loppuiset ammattinimikkeet (kuten palomies) eivät ole seksistisiä.
MIESPUOLINEN LAKINAINEN ETSII TÖITÄ
Pekka Virtanen on oikeustieteellisen opiskelija. Opiskelun ohella hän työskentelee iltaisin varastonaisena. Valmistuttuaan maisteriksi Virtanen pääsee lakinaiseksi isoon yritykseen. Hän viihtyy työssään, vaikka keski-ikäisen esinaisen jatkuva pojittelu ärsyttää häntä. Esinainen huikkaa aamuisin Virtaselle ”Mitäs poika?” ja pyytää tuomaan kahvin työhuoneeseensa.
Virtasen naispuoliset työkaverit pitävät häntä hyvänä muijana. Hän pyrkii yrityksen luottamusnaiseksi, mutta nimike annetaan hänen kollegalleen Maija Matilaiselle. Virtanen ihmettelee tätä, sillä Matilainen on vasta palkattu yritykseen. Hän kysyy asiasta esinaiselta, joka vastaa, että Virtanen on ahkera työntekijä, mutta liian hissukka johtotehtäviin. Virtasessa pitäisi olla enemmän munasarjaa.
Pian Virtanen panee merkille, että monet yrityksen tärkeistä päätöksistä lyödään lukkoon kosteissa saunailloissa naisten kesken. Työpaikalla vallitsee hyvä sisko -kerho, johon Virtasella ei ole asiaa. Hän saa tarpeekseen ja ottaa lopputilin.
Virtanen soittelee lakiyrityksiin ja pääsee joihinkin työhaastatteluihin, mutta ei saa töitä. Vaikka hän on naimaton ja lapseton, niin hän on kolmikymppinen mies, jollaista monet työnantajat pitävät riskivalintana. He ajattelevat hänen kohta lisääntyvän ja jäävän kotiin isyyslomalle sekä töihin palattuaan olevan usein poissa lasten korvatulehdusten takia.
Virtasen intohimo on pop-musiikki ja hänellä on valtaisa levykokoelma. Harrastuneisuutensa ansiosta hän pääsee lopulta töihin erään kaverinsa omistamaan yökerhoon tiskijaanaksi. Yhtenä työiltana Virtanen tapaa yökerhossa tumman ja pitkän naisen, joka on korkeassa virassa oleva valtionainen. Heistä tulee pian pariskunta ja jo vuoden päästä nainen pyytää Virtasen kättä. Välillä Virtasta tosin ottaa päähän kun he saavat vaimon korkea-arvoisilta tuttavilta kutsuja juhliin, ja kutsukorteissa lukee Liisa Järvinen ja herra Liisa Järvinen.
Aviopari saa kolme poikaa. Virtanen jää kotiin hoitamaan lapsia, jotta vaimo voi keskittyä uraansa. Iltapäivisin hän kuskaa lapsia harrastuksiin perheen kakkosautolla. Ajaminen on Virtasesta mukavaa, paitsi häntä ottavat päähän ennakkoluuloiset autoilijat. Jos Virtanen tekee pienenkin inhimillisen töppäyksen, niin aina on joku veivaamassa ikkunaa auki, luettelemassa painokelvotonta kieltä ja kiroamassa maanrakoon kaikki miesautoilijat.
Virtanen päättää toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja kirjoittaa romaanin. Usein hän pääsee kynäilemään vasta lasten mentyä nukkumaan. Teoksen ilmestyttyä Virtasesta tehdään lukuisia lehtihaastatteluja, joissa häntä hehkutetaan menestyneenä mieskirjailijana. Toimittajia kiinnostaa usein tietää, kuinka hän yhdistää isyyden ja kirjailijantyön sekä kokeeko hän itsensä enemmän ihmisenä vai miehenä.
Virtanen jatkaa koti-isänä ja kirjailijana. Hän yrittää opettaa pojilleen hyviä elämänarvoja, kuten kaikkien ihmisten välistä sisaruutta. Ylpeänä Virtanen katsoo, kuinka hänen lapsensa kasvavat ja lähtevät maailmalle. Yhdestä pojasta tulee tiedenainen, toisesta putkinainen ja kolmannesta miesmalli Pariisiin.