Ja sehän on jo tammikuu...
Siinähän se joulukuu meni. Joululoman ensimmäisenä päivänä tietenkin alkoi flunssaoireet ja vaihtelevalla voinnilla mennään edelleen. Toki oireilu on muuttunut järkyttävästä kurkkukivusta järkyttävän nuhan kautta siedettävään nuhaan mutta puolivointisena mennään edelleen. Se on niin epäreilua, kun Joonas saa jonkun lenssun sille tulee kova kuume kahdeksi päiväksi ja sillä se on ohi, kun mulla taas on tällaista flunssahtelevaa oloa toista kuukautta... Mur.
Joulu-Huugo
No lomasta otin ilon irti lenssusta huolimatta. Mulla oli kaksi tavoitetta lomalle: Ulkoilla valoisaan aikaan niin paljon kuin mahdollista ja käydä jumpalla/salilla ahkeraan. Jälkimmäinen ei toteutunut, mutta ensimmäinen erinomaisesti ja Huugo pääsi siis myös joka päivä useamman tunnin lenkille kanssani. Muutamana päivänä jäi joko pakkasen tai siirtymien takia pienemmiksi lenkit, mutta kaiken kaikkiaan hyvin saatiin ulkoiltua. Ja parasta oli tietysti lumihanki ja pakkaset, pääsi liikkumaan pelloille yms. minne ei kurakeleillä ole asiaa. Ja Huugo meni ilman hihnaa lähes koko ajan.
Jouluna oltiin ensin Lammilla ja sitten Tampereella ja sitten taas Lammilla. Lammilla nähtiin kauriita (minä näin, Huugo ei onneksi) ja ihan tuoreita ISOJA hirven jälkiä (siinä vaiheessa oli pakko ottaa nenäkoira remmiin). Tampereella riistahavainnot rajoittui johonkin kanalintuun. Tampereella joulupukki oli tuonut Huugolle lahjaksi lampaan lihapaloja (selkää tai kaulaa tjsp) jolla Huugo herkuttelikin monta päivää :) Uudeksi vuodeksi mentiin jälleen Lammille raketteja pakoon ja Huugo ottikin ihan lunkisti vuodenvaihteen vaikka pari hassua pamausta sielläkin kuului. Meno oli kuitenkin huomattavasti rauhallisempaa kuin Helsingissä...
Helsinkiin palattuamme minulla oli vielä viikon verran lomaa ja sama ulkoiluteema jatkui. Lähdettiin Joonaksen kavereiden kanssa pilkkireissulle Luukkiin ja kun poijaat seikkaili jäillä, me Huugon kanssa kierrettiin lammet ja järvet maata pitkin. 8 km suunnilleen kertyi meille reittiä ja ahvenaakin tuli ison kalakukon verran. Kyllä koiraa väsytti.
Koikkerilla on hyvä suojaväri kun lunta on vain vähän, onneksi on huomioliivi
Vuoden ensimmäisenä päivänä oli vuoden ensimmäiset Ullan hyppytekniikkatreenit ja meni hyvin, nyt on selvästi joku oivallus tapahtunut myös etäisyyden arvioinnissa.
Viimevuoden viimeiset kisat meni myös siihen malliin että hyppyongelman kanssa ollaan hetkeksi päästy yli ja ympäri, kahdella radalla molemmilla oli vain yksi hyppy ("hyppy tyhjään") jolloin arpoi. No eka kisarata meni aivan pipariksi kun itse ohjasin väärin kolmannen esteen ja siihen hylkääntyi rata, muutenkin Huugo oli jälleen melko sinkoutuvalla tuulella. Toka rata näytti jo enemmän agilityltä mutta hylkäännyimme sellaiseen kohtaan missä lähes kaikki muutkin hyllyttivät. Oppia ikä kaikki.
Näistä kokemuksista rohkaistuneina olemme ratatreeneissäkin pitäneet rimoja jo ihan oikeissa medikorkeuksissa. Puomi-ongelmaa ollaan käännelty ja väännelty ja tultu siihen lopputulemaan että parempi on vaan pysytellä nykyisessä puomissa, kun ei se mikään maailman hitain ole. Haluaisin siis että Huugo juoksisi myös puomin alastulon, mutta sille ei kai voine ilman mittavia uudelleenopetteluita mitään.
Vähän houkuttaisi ilmottautua kisoihin. Ihan vähän vaan.
Tokon uudet säännöt tulivat (vahvistamattomat vielä kaiketi) eikä se voittajaluokka nyt ihan kamalan radikaalisti muutu, joten ehkä me harjoitellaan vielä. Paikkis ja luoksari vaikuttaisivat helpottuvan, metallinoudosta tulee metallihyppynouto ja uutuutena ohjattu, jossa koira seuruutetaan merkille ja keskikapula puuttuu. Ei vaikuta pahalta. Ruutu on nyt varsin hienossa kunnossa, mutta tunnari jätättää edelleen. Kotona Huugo teki ihan täydellisen suorituksen, että pitäisi vaan viitsiä raahata niitä kapuloita muuallekin.
Joululomien takia meiltä jäi rallytokotreenit väliin.
Ennen joulua kävi vielä onnettomuus uuden tuttavuuden "flexi-huskyn" kanssa. Joonas oli ollut Hugen kanssa lenkillä kun takaapäin oli juossut huskyn näkönen koira "tervehtimään" ja onnistunut kieppumaan flexinarun kahdesti Joonaksen jalkosen ympärille. Siitähän oli tottakai tullut hirveä huuto ja hälinä eikä siis Joonaksella oikein muuta vaihtoehtoa kuin koittaa vain pysyä pystyssä. Omistajalla oli joku aika kestänyt että koiransa sai irti ja tietenkin tyyppi oli poistunut paikalta anteeksi pyytämättä tai mitään muutakaan sanomatta >:( Onneksi samana päivänä oli fyssari, joka totesi Huugon ehjäksi. Joku pieni kosketusherkkä alue oli toisessa kyljessä että josko joku osuma oli kuitenkin tullut. No tästä johtuen olen ollut jälleen tosi skarppina toisten koirien läheisyydessä Huugon kanssa. Flexi-huskya ollaan nähty tasasesti ja edelleen omistaja ulkoiluttaa sitä aika vastuuttoman pitkässä narussa. Kyllä se meidät nähdessään kelaa koiransa mutta kun tulevat esim. kulman takaa niin koira ehtii tulla viitisen metriä ennenkuin ulkoiluttajaa näkyy. MUR.
Fyssarin mukaan Huugo oli (11.12.) muutenkin hyvässä kuosissa. Painoa oli sopivasti (11,5 kg) eikä merkittäviä jumeja. Hieno juttu! Kohtahan sitä pitää taas uutta aikaa alkaa varaamaan :D
Joulu-Huugo
No lomasta otin ilon irti lenssusta huolimatta. Mulla oli kaksi tavoitetta lomalle: Ulkoilla valoisaan aikaan niin paljon kuin mahdollista ja käydä jumpalla/salilla ahkeraan. Jälkimmäinen ei toteutunut, mutta ensimmäinen erinomaisesti ja Huugo pääsi siis myös joka päivä useamman tunnin lenkille kanssani. Muutamana päivänä jäi joko pakkasen tai siirtymien takia pienemmiksi lenkit, mutta kaiken kaikkiaan hyvin saatiin ulkoiltua. Ja parasta oli tietysti lumihanki ja pakkaset, pääsi liikkumaan pelloille yms. minne ei kurakeleillä ole asiaa. Ja Huugo meni ilman hihnaa lähes koko ajan.
Jouluna oltiin ensin Lammilla ja sitten Tampereella ja sitten taas Lammilla. Lammilla nähtiin kauriita (minä näin, Huugo ei onneksi) ja ihan tuoreita ISOJA hirven jälkiä (siinä vaiheessa oli pakko ottaa nenäkoira remmiin). Tampereella riistahavainnot rajoittui johonkin kanalintuun. Tampereella joulupukki oli tuonut Huugolle lahjaksi lampaan lihapaloja (selkää tai kaulaa tjsp) jolla Huugo herkuttelikin monta päivää :) Uudeksi vuodeksi mentiin jälleen Lammille raketteja pakoon ja Huugo ottikin ihan lunkisti vuodenvaihteen vaikka pari hassua pamausta sielläkin kuului. Meno oli kuitenkin huomattavasti rauhallisempaa kuin Helsingissä...
Helsinkiin palattuamme minulla oli vielä viikon verran lomaa ja sama ulkoiluteema jatkui. Lähdettiin Joonaksen kavereiden kanssa pilkkireissulle Luukkiin ja kun poijaat seikkaili jäillä, me Huugon kanssa kierrettiin lammet ja järvet maata pitkin. 8 km suunnilleen kertyi meille reittiä ja ahvenaakin tuli ison kalakukon verran. Kyllä koiraa väsytti.
Koikkerilla on hyvä suojaväri kun lunta on vain vähän, onneksi on huomioliivi
Vuoden ensimmäisenä päivänä oli vuoden ensimmäiset Ullan hyppytekniikkatreenit ja meni hyvin, nyt on selvästi joku oivallus tapahtunut myös etäisyyden arvioinnissa.
Viimevuoden viimeiset kisat meni myös siihen malliin että hyppyongelman kanssa ollaan hetkeksi päästy yli ja ympäri, kahdella radalla molemmilla oli vain yksi hyppy ("hyppy tyhjään") jolloin arpoi. No eka kisarata meni aivan pipariksi kun itse ohjasin väärin kolmannen esteen ja siihen hylkääntyi rata, muutenkin Huugo oli jälleen melko sinkoutuvalla tuulella. Toka rata näytti jo enemmän agilityltä mutta hylkäännyimme sellaiseen kohtaan missä lähes kaikki muutkin hyllyttivät. Oppia ikä kaikki.
Näistä kokemuksista rohkaistuneina olemme ratatreeneissäkin pitäneet rimoja jo ihan oikeissa medikorkeuksissa. Puomi-ongelmaa ollaan käännelty ja väännelty ja tultu siihen lopputulemaan että parempi on vaan pysytellä nykyisessä puomissa, kun ei se mikään maailman hitain ole. Haluaisin siis että Huugo juoksisi myös puomin alastulon, mutta sille ei kai voine ilman mittavia uudelleenopetteluita mitään.
Vähän houkuttaisi ilmottautua kisoihin. Ihan vähän vaan.
Tokon uudet säännöt tulivat (vahvistamattomat vielä kaiketi) eikä se voittajaluokka nyt ihan kamalan radikaalisti muutu, joten ehkä me harjoitellaan vielä. Paikkis ja luoksari vaikuttaisivat helpottuvan, metallinoudosta tulee metallihyppynouto ja uutuutena ohjattu, jossa koira seuruutetaan merkille ja keskikapula puuttuu. Ei vaikuta pahalta. Ruutu on nyt varsin hienossa kunnossa, mutta tunnari jätättää edelleen. Kotona Huugo teki ihan täydellisen suorituksen, että pitäisi vaan viitsiä raahata niitä kapuloita muuallekin.
Joululomien takia meiltä jäi rallytokotreenit väliin.
Ennen joulua kävi vielä onnettomuus uuden tuttavuuden "flexi-huskyn" kanssa. Joonas oli ollut Hugen kanssa lenkillä kun takaapäin oli juossut huskyn näkönen koira "tervehtimään" ja onnistunut kieppumaan flexinarun kahdesti Joonaksen jalkosen ympärille. Siitähän oli tottakai tullut hirveä huuto ja hälinä eikä siis Joonaksella oikein muuta vaihtoehtoa kuin koittaa vain pysyä pystyssä. Omistajalla oli joku aika kestänyt että koiransa sai irti ja tietenkin tyyppi oli poistunut paikalta anteeksi pyytämättä tai mitään muutakaan sanomatta >:( Onneksi samana päivänä oli fyssari, joka totesi Huugon ehjäksi. Joku pieni kosketusherkkä alue oli toisessa kyljessä että josko joku osuma oli kuitenkin tullut. No tästä johtuen olen ollut jälleen tosi skarppina toisten koirien läheisyydessä Huugon kanssa. Flexi-huskya ollaan nähty tasasesti ja edelleen omistaja ulkoiluttaa sitä aika vastuuttoman pitkässä narussa. Kyllä se meidät nähdessään kelaa koiransa mutta kun tulevat esim. kulman takaa niin koira ehtii tulla viitisen metriä ennenkuin ulkoiluttajaa näkyy. MUR.
Fyssarin mukaan Huugo oli (11.12.) muutenkin hyvässä kuosissa. Painoa oli sopivasti (11,5 kg) eikä merkittäviä jumeja. Hieno juttu! Kohtahan sitä pitää taas uutta aikaa alkaa varaamaan :D