Tälle viikonlopulle oli suuria suunnitelmia. Seuralla oli omat agiepikset lauantaina ja sinne piti lähteä heti kun Huugon ruokakuljetus olisi saapunut. No kun safkat oli toimitettu ja tein lähtöä, sisko soitti ja pyysi tulemaan muutamaksi tunniksi auttamaan vauvanhoidossa. Sisko oli pahasti kipeä ja isukilla työtehtäviä hoidettavana eikä semmoinen reilu puolivuotias itsekseen pärjää. No me mentiin sitten agiliidon sijaan vauvaa hoitamaan :P Ei siinä mennyt kuin pari tuntia, joten mietin, että ehtisi mennä vielä tekemään jälkeä. Vappuna piti käydä mutta enhän sitten jaksanut, joten veri odotteli jääkaapissa. Heitin siis Huugon kotio ja lähdin vähän hetken mielijohteesta metsään. Kahden kulman jälki taas, eka katko ja toka normaali, molemmat tälläkertaa vasemmalle, pituutta ehkä puoli kilsaa. Keskimmäinen pätkä meni osaksi suolla enkä muista, että Huugo olisi aiemmin ihan niin vetelässä jäljestellyt. Illalla piti vielä tokoilla mutta ei ollut enää emännässä virtaa moiseen.
Nappisilmä piilottelee varpaitaan
Sunnuntaina päästiin iltapäivällä liikenteeseen ja sopivasti alkoi satamaan. Metsässä tulikin ensin rakeita, sitten ihan vaan vettä :P Huugoa ei sade haitannut, ehkä päin vastoin, se on vaan vilkkaampi kun on vilpoisaa. Eka suora meni ihan moitteetta, noteerasi makuunkin hienosti. Katkolla alkoi kyllä rengastaa oikeaan suuntaan mutta olisko suo-olosuhteet sitten levittänyt hajua, sillä jälkeä lähdettiin seuraamaan viitisen metriä jäljen sivusta. Ohitettiin toinen makuukin reippaasti sivusta. Ojanylityksillä (suo-osuudella 2 kpl) Huugo skarppasi ja löysi juuri ne kohdat mistä menin sienen kanssa yli. Ennen toista kulmaa tehtiin vielä pieni rengas juurikin ojan takia. Kulmasta Huugo meni vähän yli, mutta maaston ollessa taas metsäistä mentiin paljon paremmin jäljen päällä. Kaato oli aika pian vikan kulman jälkeen ja vähän taisi metsäajoneuvon tuoreet ajourat kaadon lähellä hämmentää, tuli kuitenkin hyvin sorkan päälle seisomaan :) Mielenkiintoinen jäljestys, ei nyt huippusuoritus mutta kuitenkin varsin passeli. Epäilen että suolla veri on saattanut levähtää laajallekin ja siksi annoin pojan mennä omillaan. Tämä jälki mentiin muutenkin hiljaisesti. Voi olla etten enää tee harkkajälkiä ennen ekaa koetta, siihen on vain 3 viikkoa.
Tänään voisi vielä tokoilla, tai pakkohan se on, koekutsu tuli ja meikäläiset aloittavat koko kokeen ollen ensimmäinen koirakko :P Alkoi heti "vähän" ahdistaa... Tunnaria ja kaukoja pitäisi nyt oikeasti muistutella. Onneksi huomenna on SM-tiimin treenit.