Elämää Espoossa ja hyppytekniikkaa
Viimeviikko oli melkoinen helleviikko, ja minä sekä Huugo jäimme juhannuksenvieton päätteeksi siskon luo Espooseen. Pääasiassa Huugo sai viettää rauhaisaa kotikoiran elämää, mutta kerta tiistaille sattui kooikerkoulukerta, mentiin me turisteina ihmettelemään pk-seudun kooikermeininkiä. Paikalle saapuikin ennätysmäärä koiria, mukana neljä Keiran juuri luovutettua pikku pentusta! Huugo kun on lomalla tokosta niin me ei tehty mitään ohjattuja liikkeitä, vaan lähinnä keskityttiin käyttäytymiseen. Hienosti poju käyttäytyikin, ei tainnut edes kellekään irvistellä! Nuuhkaisi jonkun uroksen takapuoltakin varovasti ja ihanan optimistinen Loki, joka viimeksi sai kauhiat murinat osakseen, jaksoi uskoa saavansa Huugosta kaverin ja tällä kertaa Huugo heiluttelikin toiselle häntää :) Paikallaolevia narttuja Huugo koitti kovasti liehitellä, mutta eivät neidit niin perustaneet. Huugo pääsi ensimmäistä kertaa elämässään mereen uimaan, ihmetteli uutta elementtiä jokusen sekunnin ja innostui sitten rannassa olevista hyvin leväisistä kaislanpätkistä. Heittelin frisbeetä Huugolle veteen ja uiminen taisi tehdä hyvää kuumalla ilmalla. Pikku pentusista Huugo olisi ollut kovasti kiinnostunut, mutta ei päässyt lähietäisyydelle tutustumaan.
Torstaina matkasimme Porvooseen agikisoihin ja olisi voinut jättää menemättä. Seuraavan kerran kun mulla on huono fiilis johonkin kisaan/kokeeseen menosta niin voisin myös kuunnella vaistojani... Minkähän ihmeen takia kisaamaan pitää mennä koiran kanssa jolla on ongelmia sekä hyppäämisessä että radalla pysymisessä? Noh meikäläisen hölmöilyn puolustukseksi voi laskea ne kaksi kutkuttavaa nousunollaa mitä Huugolla on sekä kauan sitten maksetut ilmottautumismaksut, mutta opinpahan nyt kantapään kautta tämänkin :P Ei jäänyt paljon raportoitavaa, 5 estettä ja radalta ulos yleisön sekaan. Toiselle radalle ei sentään menty vaan käytiin katsomassa vanhaa kaupunkia yhdessä siskon kanssa. Jotta ei ihan turhaksi reissuksi olisi jäänyt niin sainpahan kokemusta kehä 1:n neljän ruuhkasta ja paljon lisää kärsivällisyyttä ajamiseen...
Lauantaiaamuna oli aika jättää Espoo taa ja suunnata Hämeenlinnan kautta kohti kotia. Hämeenlinnassa oli kaksipäiväinen hyppytekniikkakurssi jolle saatiin peruutuspaikka, meille sillä olikin suuri tarve! Kentälle löytäminen olikin haasteellista kun Googlen reittipalvelu ohjasi reittiä, jonka katkaisi junarata n. kilometri ennen kenttää... Hetken etsittyäni vaihtoehtoista reittiä piti soittaa järjestäjälle, että tulossa ollaan mutta ei vaan meinata löytää perille. Ilmeisesti muillakin kurssilaisilla oli ollut sama kohtalo ja myös kouluttaja oli myöhässä, joten olin juuri sopivasti paikalla kun luentoa aloiteltiin ;) Jälleen tuli lisätietoa koiran fysiikasta ja hyppäämisen vaativuudesta ja mietinkin, että hyppytekniikka olisi hyvä olla osa kaikkia alkeiskursseja kun siinä niin moni asia voi mennä pieleen. Ensimmäisessä ryhmässä oli minikoiria, joten aluksi sai vain katsella ja täytyy vain ihailla kouluttaja Ulla Kaukosen tarkkaa silmää, kuinka voi nähdä kerralla mistä kohtaa koira ponnistaa, missä sillä on takajalat, miten pää on asennoitunut, köyristyykö selkä, joustaako koira alastulossa, mihin se laskeutuu ja missä takajalat ovat silloin jne... O___O Ruokatauon jälkeen oli medikoirien vuoro ja Tampereen pikkukoirafoorumilta bongattu tuttu kuvasi Huugon hypyt ja minä vastavuoroisesti Kertun. Ilman videomateriaalia kurssista tuskin olisikaan jäänyt paljoa muistiin... Huugolla oli kohtalaisesti vaikeuksia vähän kaikkien harjotteiden kanssa, itse tekniikassa ei ilmeisesti suuria ongelmia mutta poju vaan on tosi epävarma. Sama fiilis jatkui sunnuntaina ja loppuyhteenvedossa Ulla totesikin että Huugolla on koko porukasta selvimmin ongelma korvien välissä. Arvioni oli siis osunut oikeaan, ei se koiruus ole jumissa tai kipeä vaan epävarma. Saatiin ohjeeksi tehdä kaikkia eri harjoituksia hyvin hyvin matalilla rimoilla ja pysyä kaukana kisakentistä. No nyt kun se on ulkopuolelta määrätty niin sehän voi jopa onnistua ;) Ratatreeniä voidaan tehdä mutta matalilla rimoilla tai jopa ilman rimoja. Lisäksi Ulla toivoi näkevänsä meidät uudestaan parin kuukauden kuluttua, toivottavasti ehditään treenaamaan...
Sunnuntaina oli kyllä lähellä, ettei treenaamisesta tullut mitään, kun ukkonen kävi päällä. Juuri ennen Huugon vuoroa jyristeli jo tosi lähellä ja Huugo oli tosi pelokas, joten siirrettiin Huugon harjoituksen myöhemmäksi. Pian olikin kaikkien pakko pitää tauko kun alkoi älytön vesisade ja ukkonen oli tosiaan aivan päällä. Salama iskikin ilmeisesti viereiselle kentälle, olipa kiva että pidettiin taukoa :P Huugo oli tauon jälkeen aivan paniikissa, joten odottelin että jyrinät olivat tarpeeksi kaukana ja lenkkeiltiin sitten ympäriinsä hyvän aikaa. Jostain syystä moottoritien lähellä kävely sai Huugon parhaiten unohtamaan ukkoset, ehkä tasainen liikenteenmelu on kotoisan tuntuista meidän city-koiralle :P Hyvin Huugo lopulta palautui, mutta joutui tekemään sunnuntain harjoitukset putkeen kun muut alkeisryhmäläiset olivat jo suorittaneet. En hirveästi ihmettele Huugon voimakasta reaktiota ukkoseen, mun mielestä on aika normaalia että luontokappaleet pelkäävät ukkosta, mutta kunhan se ei nyt siirry uudenvuodenpaukkeeseen tuo pelko. Sisätiloissa Huugo olisi varmaan ollut ihan ok, tosin ei varmaan koskaan sen eläessä ole ukkonen käynyt noin päällä. Yksittäisiä pamauksia poju tuskin pelkää, joten laukaisuvarma uskon pojun edelleen olevan. Jääpä nähtäväksi.
Kurssilla oli kymmenen alokaskoiran lisäksi viisi jatkokurssilaista ja oli mielenkiintoista nähdä heidän harjoitukset ja kuulla, millaisista lähtökohdista koirat olivat alun perin tekniikkaa alkaneet opettelemaan. Kova hinku onkin nyt päästä tekemään tekniikkaharjoituksia, mutta ei taideta ehtiä ennen viikonloppua. Torstaina on Huugon fyssarikäynti jälleen ja nyt minäkin pääsen mukaan. Eilen ja tänään Huugo saa palautua viikonlopusta enkä tiedä onko tekniikkatreenit juuri ennen fyssaria mikään hyvä ajatus...
Laitan tänne Huugon hyppyvideoita kunhan saan ne editoitua, iso projekti onkin... Joka tapauksessa, paljon olen miettinyt mistä moinen rimakammo mahtaa johtua ja melko selvästi se liittyy kisaamisen aloittamiseen. Ehkä rimat nousivat liian äkkiä, mehän treenataan minikoirien ryhmässä ja rimat jää helposti minikorkeuksiin ratatreeneissä. Huugo on todennäköisesti myös stressaantunut kisapaineista ja kas kummaa kun se radalta karkailu alkoi samoihin aikoihin kun Huugon hyppämisestä alettiin huomautella... Liikaa kisastartteja heti kärkeen olisi mun villi veikkaus, joten sen lisäksi että treenataan nyt rauhassa hyppytekniikkaa kuntoon, treenataan myös kisafiilistä. Mennään epiksiin ja tehdään vaikka tasan se viisi estettä, isot palkat Huugolle ja sitten lenkille. Minirimoilla alkuun tietenkin :P Mietin myös kannattaako meidän kisata enää ollenkaan, mutta Huugo on kuitenkin niin taitava että on se nyt noloa jos meillä on tuloksissa vaan pitkä lista hyllyjä ykkösistä... Antaa väärän kuvan ;) Mutta kiire ei ole, voi olla että kisataan sitten ensi vuonna. Aika näyttää.
Torstaina matkasimme Porvooseen agikisoihin ja olisi voinut jättää menemättä. Seuraavan kerran kun mulla on huono fiilis johonkin kisaan/kokeeseen menosta niin voisin myös kuunnella vaistojani... Minkähän ihmeen takia kisaamaan pitää mennä koiran kanssa jolla on ongelmia sekä hyppäämisessä että radalla pysymisessä? Noh meikäläisen hölmöilyn puolustukseksi voi laskea ne kaksi kutkuttavaa nousunollaa mitä Huugolla on sekä kauan sitten maksetut ilmottautumismaksut, mutta opinpahan nyt kantapään kautta tämänkin :P Ei jäänyt paljon raportoitavaa, 5 estettä ja radalta ulos yleisön sekaan. Toiselle radalle ei sentään menty vaan käytiin katsomassa vanhaa kaupunkia yhdessä siskon kanssa. Jotta ei ihan turhaksi reissuksi olisi jäänyt niin sainpahan kokemusta kehä 1:n neljän ruuhkasta ja paljon lisää kärsivällisyyttä ajamiseen...
Lauantaiaamuna oli aika jättää Espoo taa ja suunnata Hämeenlinnan kautta kohti kotia. Hämeenlinnassa oli kaksipäiväinen hyppytekniikkakurssi jolle saatiin peruutuspaikka, meille sillä olikin suuri tarve! Kentälle löytäminen olikin haasteellista kun Googlen reittipalvelu ohjasi reittiä, jonka katkaisi junarata n. kilometri ennen kenttää... Hetken etsittyäni vaihtoehtoista reittiä piti soittaa järjestäjälle, että tulossa ollaan mutta ei vaan meinata löytää perille. Ilmeisesti muillakin kurssilaisilla oli ollut sama kohtalo ja myös kouluttaja oli myöhässä, joten olin juuri sopivasti paikalla kun luentoa aloiteltiin ;) Jälleen tuli lisätietoa koiran fysiikasta ja hyppäämisen vaativuudesta ja mietinkin, että hyppytekniikka olisi hyvä olla osa kaikkia alkeiskursseja kun siinä niin moni asia voi mennä pieleen. Ensimmäisessä ryhmässä oli minikoiria, joten aluksi sai vain katsella ja täytyy vain ihailla kouluttaja Ulla Kaukosen tarkkaa silmää, kuinka voi nähdä kerralla mistä kohtaa koira ponnistaa, missä sillä on takajalat, miten pää on asennoitunut, köyristyykö selkä, joustaako koira alastulossa, mihin se laskeutuu ja missä takajalat ovat silloin jne... O___O Ruokatauon jälkeen oli medikoirien vuoro ja Tampereen pikkukoirafoorumilta bongattu tuttu kuvasi Huugon hypyt ja minä vastavuoroisesti Kertun. Ilman videomateriaalia kurssista tuskin olisikaan jäänyt paljoa muistiin... Huugolla oli kohtalaisesti vaikeuksia vähän kaikkien harjotteiden kanssa, itse tekniikassa ei ilmeisesti suuria ongelmia mutta poju vaan on tosi epävarma. Sama fiilis jatkui sunnuntaina ja loppuyhteenvedossa Ulla totesikin että Huugolla on koko porukasta selvimmin ongelma korvien välissä. Arvioni oli siis osunut oikeaan, ei se koiruus ole jumissa tai kipeä vaan epävarma. Saatiin ohjeeksi tehdä kaikkia eri harjoituksia hyvin hyvin matalilla rimoilla ja pysyä kaukana kisakentistä. No nyt kun se on ulkopuolelta määrätty niin sehän voi jopa onnistua ;) Ratatreeniä voidaan tehdä mutta matalilla rimoilla tai jopa ilman rimoja. Lisäksi Ulla toivoi näkevänsä meidät uudestaan parin kuukauden kuluttua, toivottavasti ehditään treenaamaan...
Sunnuntaina oli kyllä lähellä, ettei treenaamisesta tullut mitään, kun ukkonen kävi päällä. Juuri ennen Huugon vuoroa jyristeli jo tosi lähellä ja Huugo oli tosi pelokas, joten siirrettiin Huugon harjoituksen myöhemmäksi. Pian olikin kaikkien pakko pitää tauko kun alkoi älytön vesisade ja ukkonen oli tosiaan aivan päällä. Salama iskikin ilmeisesti viereiselle kentälle, olipa kiva että pidettiin taukoa :P Huugo oli tauon jälkeen aivan paniikissa, joten odottelin että jyrinät olivat tarpeeksi kaukana ja lenkkeiltiin sitten ympäriinsä hyvän aikaa. Jostain syystä moottoritien lähellä kävely sai Huugon parhaiten unohtamaan ukkoset, ehkä tasainen liikenteenmelu on kotoisan tuntuista meidän city-koiralle :P Hyvin Huugo lopulta palautui, mutta joutui tekemään sunnuntain harjoitukset putkeen kun muut alkeisryhmäläiset olivat jo suorittaneet. En hirveästi ihmettele Huugon voimakasta reaktiota ukkoseen, mun mielestä on aika normaalia että luontokappaleet pelkäävät ukkosta, mutta kunhan se ei nyt siirry uudenvuodenpaukkeeseen tuo pelko. Sisätiloissa Huugo olisi varmaan ollut ihan ok, tosin ei varmaan koskaan sen eläessä ole ukkonen käynyt noin päällä. Yksittäisiä pamauksia poju tuskin pelkää, joten laukaisuvarma uskon pojun edelleen olevan. Jääpä nähtäväksi.
Kurssilla oli kymmenen alokaskoiran lisäksi viisi jatkokurssilaista ja oli mielenkiintoista nähdä heidän harjoitukset ja kuulla, millaisista lähtökohdista koirat olivat alun perin tekniikkaa alkaneet opettelemaan. Kova hinku onkin nyt päästä tekemään tekniikkaharjoituksia, mutta ei taideta ehtiä ennen viikonloppua. Torstaina on Huugon fyssarikäynti jälleen ja nyt minäkin pääsen mukaan. Eilen ja tänään Huugo saa palautua viikonlopusta enkä tiedä onko tekniikkatreenit juuri ennen fyssaria mikään hyvä ajatus...
Laitan tänne Huugon hyppyvideoita kunhan saan ne editoitua, iso projekti onkin... Joka tapauksessa, paljon olen miettinyt mistä moinen rimakammo mahtaa johtua ja melko selvästi se liittyy kisaamisen aloittamiseen. Ehkä rimat nousivat liian äkkiä, mehän treenataan minikoirien ryhmässä ja rimat jää helposti minikorkeuksiin ratatreeneissä. Huugo on todennäköisesti myös stressaantunut kisapaineista ja kas kummaa kun se radalta karkailu alkoi samoihin aikoihin kun Huugon hyppämisestä alettiin huomautella... Liikaa kisastartteja heti kärkeen olisi mun villi veikkaus, joten sen lisäksi että treenataan nyt rauhassa hyppytekniikkaa kuntoon, treenataan myös kisafiilistä. Mennään epiksiin ja tehdään vaikka tasan se viisi estettä, isot palkat Huugolle ja sitten lenkille. Minirimoilla alkuun tietenkin :P Mietin myös kannattaako meidän kisata enää ollenkaan, mutta Huugo on kuitenkin niin taitava että on se nyt noloa jos meillä on tuloksissa vaan pitkä lista hyllyjä ykkösistä... Antaa väärän kuvan ;) Mutta kiire ei ole, voi olla että kisataan sitten ensi vuonna. Aika näyttää.