AVO1, ALO2 ja mitä näitä nyt on...
Hurjasti päivitettävää on taas kertynyt, mahtaakohan muistaa edes kaikkea. Töiden jälkeen ei niin jää aikaa koneella roikkumiselle eikä sitä niin jaksakaan kun töissä kuitenkin on koneella koko päivän... Töissä olen kyllä viihtynyt, työmatkat ei juurikaan ressaa ja Huugokin vaikuttaa tyytyväiseltä kun saa rauhassa nukkua päivät ;)
Toissa sunnuntaina agsareeneissä pureuduttiin heti Huugon radaltakarkailu ongelmaan. Koutsi oli suunnitellut meille hyvin vauhdikkaat ralliradat ja jottei meikä pääsisi liian helpolla meni Huugo radat minirimoilla, lauantaina kun oli ollut rankka koulutuspäivä. Yksi onnekas reeniryhmäläinen patistettiin koiransa kanssa häiriöksi leikkimään ratapätkän varrelle ja houkutus toimi, sinne Huugo säntäsi pöhisemään! Suoraan sanoen olin tosi helpottunut :) Huugon pähinät ei siis johdu ulkokentistä, aitauksen puutteesta (tai no osin siitä juuri) tai edes kisatilanteesta! Nyt kun saadaan treeneissä harjoiteltua häiriötä niin on mahdollisuus että siitä joskus päästään eroonkin :) Edelleen harjoitellaan koirien sietämistä, vaikka agikoutsi kyllä sanoi että Huugon käytös olisi iha hyväksyttävää, ellei jopa suotavaa, jos Huugo olisi narttu :P Se vaan ei halua muita nuuskimaan berberiään, mutta kun sattui syntymään urokseksi niin se täytyisi sitten sietää. Pöh.
Viime viikolla käytiin Tappien näyttelytreeneissä, lähinnä muistuttamassa Huugolle miten siinä näyttelynarussa tulisi käyttäytyä. Aika mukavasti oli pojulla homma muistissa, ravaamiset olisi voineet olla kauniimpia mutta eiköhän ne itse H-hetkellä suju tarpeeksi hyvin. Tutkimiset meni niinkuin ennenkin, eipä poju ollut moksiskaan, ja kova hinku oli jälleen pöydälle ;)
Perjantain Huugo oli jälleen hoidossa ja illalla majoituttiin Atalaan koko porukka. Lauantaina nimittäin oli aamulla lähtö kohti Ruovettä (taipuukos se muuten noin) ja olin laskevinani että Atalasta sinne pääsee ehkä minuutin nopeammin kuin keskustasta :P Määränpäänä siis HSK:n "mökki" Pilkottu ja kooikereiden mejämestaruuskoe. Matkalla meinasi tulla uskonpuute kun vastaan tuli liikennemerkki "Yleinen tie päättyy", hirmuisella lommoilla oleva pikkutie sekä monta kilometriä ilman minkäänlaisia tienviittoja :P Oltiin kuitenkin ihan ajoissa perillä ja ehdin vähän tutustua majapaikkaan ennen jälkien arpomista. Meidän oli Huugon kanssa ymmpätty samaan huoneeseen kahden muun naisihmisen ja peräti neljän koiran kanssa, tiesi siis häkkielämää Huugolle. Muiden koirat tosin vietti aika paljon aikaa autossa joten Huugo joutui häkkiin lähinnä yöksi.
Vähän ehdin maistella maukasta aamupuuroa ja sitten selkisi jälkiparit. Olin vähän ymmälläni kun oma parini osoittautui ehkä 15 kesäiseksi nuoreksi pojaksi, mutta hän osoittautuikin oikein mejäkonkariksi ja kisasikin voittajaluokassa kooikerin kanssa. Lähdettiin ensin tekemään voittajajälkeä, jonka nuorimies sekä suunnisti että opasti. Jälki tuli oikein mukavaan maastoon, tasaista oli eikä ollut kuin yksi oja. Sitten mentiinkin tekemään avo-jälkeä joka minun oli määrä opastaa, joten sain sen myös suunnistaa. Kaikkea hölmöä varmaan kyselin kartasta mutta kärsivällisesti minua neuvottiin :) Avojäljestä tulikin ihan hirveä, maasto oli tosi risukkoista, tukkeja oli poikkiteloin ainakin tusina, mentiin ylös alas rinteitä ja rämmittiin ojassakin :P Jätin jonkin verran merkkejä näkösälle koska halusin olla varma etten eksytä tuomaria ja kokelasta. Tehtiin jäljet taukoja pitämättä, joten olin takaisin majalla aikaisemmin kuin muut. Käytiin sitten Huugon kanssa kävelemässä metsäteillä ja poju sai viilettää villinä ja vapaana, kyllä oli ihanaa. Ilta sujui saunoessa ja jutustellessa muiden mejäilijöiden ja kooikerihmisten kanssa. Yö oli aika levoton, Huugo protestoi häkissä oloa äänekkäästi, mutta saatiin silti nukuttuakin.
Aamu valkeni koleana ja pilvisenä, muttei sateisena, joten koirien kannalta oli oikein mukava jäljestyssää. Jäljet arvottiin ja minulla ja Essin ja Pennyn emännällä Helenalla meni jäljet ristiin, eli toimimme toistemme oppaina :D Avoluokan kooikerit oli kaikki samalla tuomarilla ja meidän jäljestysvuoro oli toisena ja opastus neljäntenä, mikä oli minusta ihan sopiva rytmi. Heti kun sain tietää, että Essi tulee meidän jäljelle en enää jännittänyt opastusta niin paljoa, tiesin että Essi osaa jäljestää :) Laukauksensietotestissä ei mitään ihmeellistä ollut, vähän taisi Huugo hätkähtää mutta ei ollut pelokas. Vähän lenkkeiltiin ja pakkailin autoa ja aika pian lähdettiin odottelemaan jäljestysvuoroa.
Sillä välin kun Helena vei sorkkaa kaadolle höpöttelin tuomarin kanssa. Suurin huoleni oli että onnistuisin sotkemaan Huugon jälkinaruun, mutta tuomari sanoi että koiraa saa mennä setvimään solmuista. Tuomari selkeästi tuoksui jäljelle kun Huugo niin innoissaan kävi tervehtimässä :) Muutenkin haistoi jo kaukaa metsässä olevan verta ja hinkui päästä jäljelle. Alun opastin tälläkertaa ekstra-huolellisesti valjaista kiinni pitäen. Viimeisellä metrillä Huugo nosti päänsä ja rupesi ihmettelemään metsää, mutta onneksi oli se viimeinen askel jäljellä ja sain Huugon tönättyä jäljelle :P Hyvin Huugo lähtikin liikkeelle. Jälki meni kuitenkin jonkin matkaa rinteessä, joka vietti pellolle missä oli jotain miehiä hommissa. Miehet pitivät meteliä ja sitä piti Huugon sitten käydä ihmettelemässä aika kaukanakin jäljestä. Hetki siinä sitten pellon suuntaan toljotettiin, mutta sitten Huugo selvästi muisti että hänellähän oli metsässä Suuri Tehtävä suoritettavana. Huugo huomasi, kuinka tuomari ja opas olivat jääneet kauas ja meni suoraan niiden luo takasin jäljelle :D Sen jälkeen jäljestys sujui oikein mallikkaasti, maasto oli ihanan helppoa kulkea, muutama tukki ja ojan ylitys. Ekan kulman Huugo merkkasi oikein urosmaisesti ja minä hykertelin tyytyväisenä :D Kerran oja ylitetiin todella viistosti ja se aiheutti Huugolle vähän pähkinää. Myös jäljen sivulle jäävällä avohakkuulla piti käydä ihmettelemässä. Jäljen dramaattisin hetki oli kuitenkin kun muutaman metrin päästä pölähti pari metsoa puusta lentoon kauhealla rytinällä! Huugo ei tainnut huomata että kyseessä oli ah-niin-ihania lintuja, kun vilkaisi vain perään ja jatkoi sitten tyynen rauhallisesti jäljestystä. Jälki oli tosi pitkä ja moneen kertaan ehdin ajatella että kohta se väsyy, mutta sitkeästi pieni mies jaksoi loppuun asti. Kaato oli tehty kummallisen kivirykelmän viereen, joka ensin hieman jännitti Huugoa. Kivet oli teräviä ja maalattu päästä valkoisella, melko villin näköisiä siis :P Sorkka kuitenkin voitti ja sitä sitten yhdessä ihmeteltiin. Tuomari tykkäsi Huugon jäljestyksestä ja sanoi että lisäharjoittelulla Huugosta tulee todella hyvä :)
Poju oli selvästi onnellinen ja väsynyt Suuren Tehtävän onnistumisesta ja vein sen majalle syömään aamuruokaa ja häkkiin nukkumaan. Ensin mietin että olisin ottanut Huugon autoon mukaan, mutten halunnut riskeerata muiden työskentelyä sillä, että Huugo kiljuisi autossa kuin palosireeni :P Pian lähdinkin viemään sorkkaa omalle jäljelle ja ehdin juuri parahiksi takaisin. Varoitin etukäteen tuomaria ja Helenaa, ettei jälki ollut mikään helppo kulkea. Essi lähti kuitenkin hyvin jäljelle ja mallikkaasti jäljestikin. Muutaman kerran Essiltä into lopahti, mutta pienen patistelun jälkeen aloitti jäljestyksen uudestaan. Myös Essi löysi kaikki kulmat ja kaadon joten ihan onnistunut suoritus hankalasta maastosta huolimatta. Vielä kerran sain rämpiä itsekseni tuon saman reitin kun jälki piti vielä purkaa, mutta olin kuitenkin hyvissä ajoin valmis. Helenan kanssa käytettiin koiria lenkillä kun muita odoteltiin metsästä takaisin, Huugo ihastui Essiin korviaan myöten ja Essikin oli varsin suopealla tuulella, vähän jopa leikki ennenkuin tuli hammasta :) Siinä tuumittiin ettei noita mejäviikonloppuja kovin montaa kesässä jaksa... Tuloksia saatiin odotella pitkälle iltaan, mutta niitä kannattikin odottaa, sekä Huugo että Essi, ensikertalaisia molemmat, saivat ykköstulokset! Huugon arviointi kuuluu näin:
Varovasti liikkeelle.Koko ajan rohkaistuen Huugo aloittaa jälkitarkan työskentelyn. Ensimmäisen osuuden puolivälin jälkeen rinteessä ajaudutaan hieman sivuun, mutta palaudutaan omatoimisesti. Toisella osuudella muutama tarkistus, mutta koko ajan työskentely parani ja varmeni. Molemmat kulmat jälkitarkasti makuut merkaten. Hienosti kaadolle, joka kiinnostaa. Huugolta hieno suoritus, joka kaipaa kokemuksen tuomaa varmuutta. (Heikki Kulo)
Tarkemmat tulokset löytyy kotisivuilta. Todella hieno arvostelu Huugolle ja todella hienosti poju jäljestikin :) Kooikereilla meni muutenkin hienosti, ykköstuloksia tuli paljon ja yksi täydellinen suorituskin Tainalle ja Leeville, olisimpa ollut sen näkemässä! Mejämestaruuden nappasi huonetoveri Rasmus.
Tulosten kuulemisen jälkeen ajelin jälleen Atalaan, missä Huugo vietti maanantain hoidossa. Eilen käytiin pikaisesti sekä tokoilemassa ja agsaamassa ja tänään olikin meidän neljäs tokokoe. Itse olin työpäivän jälkeen väsynyt ja Huugokin melko kuumissaan, joten hetken mietin ettei lähdetä kokeeseen ollenkaan :P Mentiin kuitenkin ja ALOkkaat pääsivät aloittamaan vasta puoli yhdeksän maissa. Ilma oli onneksi hiemat viilennyt ja Huugo vähän piristyikin kisapaikalla. Alokkaissa oli yksi toinenkin kooiker, Nero nimeltään :) Siihen nähden kuinka paljon me ollaan tokokokeissa ravattu onkin kummallista ettei ennen ole koohoja tullut vastaan. Alokkaiden ryhmäliikkeet oli kahdessa erässä ja jälleen saatiin reunapaikka paikkamakuuseen. Ryhmäliikkeet menivätkin ihan rutiinilla jo ja kympit taulussa lähdettiin suorittamaan yksilöliikkeitä.
Heti alkuun kentän poikki pärräsi mopoilijoita ja myöhemminkin joku ajoi pyörällä melkei kehän läpi joten häiriötä oli riittämiin :P Seuraamiset meni ihan pelleilyksi, Huugolla oli ilmeisesti turhan kovat kierrokset kun pomppi ja loikki minne sattuu. Pysyi kuitenkin jotenkuten lähistöllä kun vitoset tuli molemmista. Sen jälkeen meno parani ja minun mielestä sekä jäävät että luoksetulo menivät ihan nappiin, mutta tarkka tuomari löysi kaikista jotain huomautettavaa kun ei täysiä pisteitä antanut. Hypyssä Huugo mietti hetken käskyn jälkeen mutta hyppäsi yli kuitenkin ja jäi paikalleen toiselle puolelle. Seuraamisia lukuunottamatta Huugo tokoili varsin mallikkaasti eikä haahuilua ollut läheskään niin paljon kuin edellisissä kokeissa. Tiukan tuomaroinnin tuloksena jäätiin neljä pistettä ykköstuloksesta, mutta parempi näin kuin saada se tulos säälipisteillä :) Seuraavaa koetta en ole vielä päättänyt ja koitetaan päästä möllikisoihin tässä välissä, luulen että se parantaisi kisavirettä entisestään. Tulokset laitan nettisivulle huomenna, nyt täytyy päästä jo nukkumaan!
Toissa sunnuntaina agsareeneissä pureuduttiin heti Huugon radaltakarkailu ongelmaan. Koutsi oli suunnitellut meille hyvin vauhdikkaat ralliradat ja jottei meikä pääsisi liian helpolla meni Huugo radat minirimoilla, lauantaina kun oli ollut rankka koulutuspäivä. Yksi onnekas reeniryhmäläinen patistettiin koiransa kanssa häiriöksi leikkimään ratapätkän varrelle ja houkutus toimi, sinne Huugo säntäsi pöhisemään! Suoraan sanoen olin tosi helpottunut :) Huugon pähinät ei siis johdu ulkokentistä, aitauksen puutteesta (tai no osin siitä juuri) tai edes kisatilanteesta! Nyt kun saadaan treeneissä harjoiteltua häiriötä niin on mahdollisuus että siitä joskus päästään eroonkin :) Edelleen harjoitellaan koirien sietämistä, vaikka agikoutsi kyllä sanoi että Huugon käytös olisi iha hyväksyttävää, ellei jopa suotavaa, jos Huugo olisi narttu :P Se vaan ei halua muita nuuskimaan berberiään, mutta kun sattui syntymään urokseksi niin se täytyisi sitten sietää. Pöh.
Viime viikolla käytiin Tappien näyttelytreeneissä, lähinnä muistuttamassa Huugolle miten siinä näyttelynarussa tulisi käyttäytyä. Aika mukavasti oli pojulla homma muistissa, ravaamiset olisi voineet olla kauniimpia mutta eiköhän ne itse H-hetkellä suju tarpeeksi hyvin. Tutkimiset meni niinkuin ennenkin, eipä poju ollut moksiskaan, ja kova hinku oli jälleen pöydälle ;)
Perjantain Huugo oli jälleen hoidossa ja illalla majoituttiin Atalaan koko porukka. Lauantaina nimittäin oli aamulla lähtö kohti Ruovettä (taipuukos se muuten noin) ja olin laskevinani että Atalasta sinne pääsee ehkä minuutin nopeammin kuin keskustasta :P Määränpäänä siis HSK:n "mökki" Pilkottu ja kooikereiden mejämestaruuskoe. Matkalla meinasi tulla uskonpuute kun vastaan tuli liikennemerkki "Yleinen tie päättyy", hirmuisella lommoilla oleva pikkutie sekä monta kilometriä ilman minkäänlaisia tienviittoja :P Oltiin kuitenkin ihan ajoissa perillä ja ehdin vähän tutustua majapaikkaan ennen jälkien arpomista. Meidän oli Huugon kanssa ymmpätty samaan huoneeseen kahden muun naisihmisen ja peräti neljän koiran kanssa, tiesi siis häkkielämää Huugolle. Muiden koirat tosin vietti aika paljon aikaa autossa joten Huugo joutui häkkiin lähinnä yöksi.
Vähän ehdin maistella maukasta aamupuuroa ja sitten selkisi jälkiparit. Olin vähän ymmälläni kun oma parini osoittautui ehkä 15 kesäiseksi nuoreksi pojaksi, mutta hän osoittautuikin oikein mejäkonkariksi ja kisasikin voittajaluokassa kooikerin kanssa. Lähdettiin ensin tekemään voittajajälkeä, jonka nuorimies sekä suunnisti että opasti. Jälki tuli oikein mukavaan maastoon, tasaista oli eikä ollut kuin yksi oja. Sitten mentiinkin tekemään avo-jälkeä joka minun oli määrä opastaa, joten sain sen myös suunnistaa. Kaikkea hölmöä varmaan kyselin kartasta mutta kärsivällisesti minua neuvottiin :) Avojäljestä tulikin ihan hirveä, maasto oli tosi risukkoista, tukkeja oli poikkiteloin ainakin tusina, mentiin ylös alas rinteitä ja rämmittiin ojassakin :P Jätin jonkin verran merkkejä näkösälle koska halusin olla varma etten eksytä tuomaria ja kokelasta. Tehtiin jäljet taukoja pitämättä, joten olin takaisin majalla aikaisemmin kuin muut. Käytiin sitten Huugon kanssa kävelemässä metsäteillä ja poju sai viilettää villinä ja vapaana, kyllä oli ihanaa. Ilta sujui saunoessa ja jutustellessa muiden mejäilijöiden ja kooikerihmisten kanssa. Yö oli aika levoton, Huugo protestoi häkissä oloa äänekkäästi, mutta saatiin silti nukuttuakin.
Aamu valkeni koleana ja pilvisenä, muttei sateisena, joten koirien kannalta oli oikein mukava jäljestyssää. Jäljet arvottiin ja minulla ja Essin ja Pennyn emännällä Helenalla meni jäljet ristiin, eli toimimme toistemme oppaina :D Avoluokan kooikerit oli kaikki samalla tuomarilla ja meidän jäljestysvuoro oli toisena ja opastus neljäntenä, mikä oli minusta ihan sopiva rytmi. Heti kun sain tietää, että Essi tulee meidän jäljelle en enää jännittänyt opastusta niin paljoa, tiesin että Essi osaa jäljestää :) Laukauksensietotestissä ei mitään ihmeellistä ollut, vähän taisi Huugo hätkähtää mutta ei ollut pelokas. Vähän lenkkeiltiin ja pakkailin autoa ja aika pian lähdettiin odottelemaan jäljestysvuoroa.
Sillä välin kun Helena vei sorkkaa kaadolle höpöttelin tuomarin kanssa. Suurin huoleni oli että onnistuisin sotkemaan Huugon jälkinaruun, mutta tuomari sanoi että koiraa saa mennä setvimään solmuista. Tuomari selkeästi tuoksui jäljelle kun Huugo niin innoissaan kävi tervehtimässä :) Muutenkin haistoi jo kaukaa metsässä olevan verta ja hinkui päästä jäljelle. Alun opastin tälläkertaa ekstra-huolellisesti valjaista kiinni pitäen. Viimeisellä metrillä Huugo nosti päänsä ja rupesi ihmettelemään metsää, mutta onneksi oli se viimeinen askel jäljellä ja sain Huugon tönättyä jäljelle :P Hyvin Huugo lähtikin liikkeelle. Jälki meni kuitenkin jonkin matkaa rinteessä, joka vietti pellolle missä oli jotain miehiä hommissa. Miehet pitivät meteliä ja sitä piti Huugon sitten käydä ihmettelemässä aika kaukanakin jäljestä. Hetki siinä sitten pellon suuntaan toljotettiin, mutta sitten Huugo selvästi muisti että hänellähän oli metsässä Suuri Tehtävä suoritettavana. Huugo huomasi, kuinka tuomari ja opas olivat jääneet kauas ja meni suoraan niiden luo takasin jäljelle :D Sen jälkeen jäljestys sujui oikein mallikkaasti, maasto oli ihanan helppoa kulkea, muutama tukki ja ojan ylitys. Ekan kulman Huugo merkkasi oikein urosmaisesti ja minä hykertelin tyytyväisenä :D Kerran oja ylitetiin todella viistosti ja se aiheutti Huugolle vähän pähkinää. Myös jäljen sivulle jäävällä avohakkuulla piti käydä ihmettelemässä. Jäljen dramaattisin hetki oli kuitenkin kun muutaman metrin päästä pölähti pari metsoa puusta lentoon kauhealla rytinällä! Huugo ei tainnut huomata että kyseessä oli ah-niin-ihania lintuja, kun vilkaisi vain perään ja jatkoi sitten tyynen rauhallisesti jäljestystä. Jälki oli tosi pitkä ja moneen kertaan ehdin ajatella että kohta se väsyy, mutta sitkeästi pieni mies jaksoi loppuun asti. Kaato oli tehty kummallisen kivirykelmän viereen, joka ensin hieman jännitti Huugoa. Kivet oli teräviä ja maalattu päästä valkoisella, melko villin näköisiä siis :P Sorkka kuitenkin voitti ja sitä sitten yhdessä ihmeteltiin. Tuomari tykkäsi Huugon jäljestyksestä ja sanoi että lisäharjoittelulla Huugosta tulee todella hyvä :)
Poju oli selvästi onnellinen ja väsynyt Suuren Tehtävän onnistumisesta ja vein sen majalle syömään aamuruokaa ja häkkiin nukkumaan. Ensin mietin että olisin ottanut Huugon autoon mukaan, mutten halunnut riskeerata muiden työskentelyä sillä, että Huugo kiljuisi autossa kuin palosireeni :P Pian lähdinkin viemään sorkkaa omalle jäljelle ja ehdin juuri parahiksi takaisin. Varoitin etukäteen tuomaria ja Helenaa, ettei jälki ollut mikään helppo kulkea. Essi lähti kuitenkin hyvin jäljelle ja mallikkaasti jäljestikin. Muutaman kerran Essiltä into lopahti, mutta pienen patistelun jälkeen aloitti jäljestyksen uudestaan. Myös Essi löysi kaikki kulmat ja kaadon joten ihan onnistunut suoritus hankalasta maastosta huolimatta. Vielä kerran sain rämpiä itsekseni tuon saman reitin kun jälki piti vielä purkaa, mutta olin kuitenkin hyvissä ajoin valmis. Helenan kanssa käytettiin koiria lenkillä kun muita odoteltiin metsästä takaisin, Huugo ihastui Essiin korviaan myöten ja Essikin oli varsin suopealla tuulella, vähän jopa leikki ennenkuin tuli hammasta :) Siinä tuumittiin ettei noita mejäviikonloppuja kovin montaa kesässä jaksa... Tuloksia saatiin odotella pitkälle iltaan, mutta niitä kannattikin odottaa, sekä Huugo että Essi, ensikertalaisia molemmat, saivat ykköstulokset! Huugon arviointi kuuluu näin:
Varovasti liikkeelle.Koko ajan rohkaistuen Huugo aloittaa jälkitarkan työskentelyn. Ensimmäisen osuuden puolivälin jälkeen rinteessä ajaudutaan hieman sivuun, mutta palaudutaan omatoimisesti. Toisella osuudella muutama tarkistus, mutta koko ajan työskentely parani ja varmeni. Molemmat kulmat jälkitarkasti makuut merkaten. Hienosti kaadolle, joka kiinnostaa. Huugolta hieno suoritus, joka kaipaa kokemuksen tuomaa varmuutta. (Heikki Kulo)
Tarkemmat tulokset löytyy kotisivuilta. Todella hieno arvostelu Huugolle ja todella hienosti poju jäljestikin :) Kooikereilla meni muutenkin hienosti, ykköstuloksia tuli paljon ja yksi täydellinen suorituskin Tainalle ja Leeville, olisimpa ollut sen näkemässä! Mejämestaruuden nappasi huonetoveri Rasmus.
Tulosten kuulemisen jälkeen ajelin jälleen Atalaan, missä Huugo vietti maanantain hoidossa. Eilen käytiin pikaisesti sekä tokoilemassa ja agsaamassa ja tänään olikin meidän neljäs tokokoe. Itse olin työpäivän jälkeen väsynyt ja Huugokin melko kuumissaan, joten hetken mietin ettei lähdetä kokeeseen ollenkaan :P Mentiin kuitenkin ja ALOkkaat pääsivät aloittamaan vasta puoli yhdeksän maissa. Ilma oli onneksi hiemat viilennyt ja Huugo vähän piristyikin kisapaikalla. Alokkaissa oli yksi toinenkin kooiker, Nero nimeltään :) Siihen nähden kuinka paljon me ollaan tokokokeissa ravattu onkin kummallista ettei ennen ole koohoja tullut vastaan. Alokkaiden ryhmäliikkeet oli kahdessa erässä ja jälleen saatiin reunapaikka paikkamakuuseen. Ryhmäliikkeet menivätkin ihan rutiinilla jo ja kympit taulussa lähdettiin suorittamaan yksilöliikkeitä.
Heti alkuun kentän poikki pärräsi mopoilijoita ja myöhemminkin joku ajoi pyörällä melkei kehän läpi joten häiriötä oli riittämiin :P Seuraamiset meni ihan pelleilyksi, Huugolla oli ilmeisesti turhan kovat kierrokset kun pomppi ja loikki minne sattuu. Pysyi kuitenkin jotenkuten lähistöllä kun vitoset tuli molemmista. Sen jälkeen meno parani ja minun mielestä sekä jäävät että luoksetulo menivät ihan nappiin, mutta tarkka tuomari löysi kaikista jotain huomautettavaa kun ei täysiä pisteitä antanut. Hypyssä Huugo mietti hetken käskyn jälkeen mutta hyppäsi yli kuitenkin ja jäi paikalleen toiselle puolelle. Seuraamisia lukuunottamatta Huugo tokoili varsin mallikkaasti eikä haahuilua ollut läheskään niin paljon kuin edellisissä kokeissa. Tiukan tuomaroinnin tuloksena jäätiin neljä pistettä ykköstuloksesta, mutta parempi näin kuin saada se tulos säälipisteillä :) Seuraavaa koetta en ole vielä päättänyt ja koitetaan päästä möllikisoihin tässä välissä, luulen että se parantaisi kisavirettä entisestään. Tulokset laitan nettisivulle huomenna, nyt täytyy päästä jo nukkumaan!